Hyppyjä hiljaisuudessa

Eilinen taisi olla säiden puolesta kamalin kesäpäivä tähän mennessä. Aamu alkoi sateella ja jatkui ukkosella ja kun vihdoin taivas näytti selkiytyvän, alkoi sama homma uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan aina vain iltaan saakka. Olin enemmän kuin onnellinen siitä, että Aksun kotitallillakin on maneesi!

Ohjelmassa oli siis Matti Eklundin estevalmennus, joka olisi meille Aksun kanssa toinen laatuaan. Taivas oli kirkkaan sininen kun saavuttiin Sirun kanssa tallille. Aksu möllötteli tyytyväisenä laitsalla ja varustamisen jälkeen verkkailinkin ponia kentällä käynnissä ja ravissa ennen valmennusta. Hetken jo harmittelin, että valmennus tosiaan on maneesissa, vaikka ilma näytti niin kivalta. Kuuden jälkeen siirryttiin maneesiin ja hyvä jos vartin verran ehdittiin ratsastaa, kun sade jo alkoi. Yhtäjaksoisesti satoi kaatamalla ja ukkosti varmaan puolet valmennuksen ajasta, mikä osaltaan vaikeutti ohjeiden välittymistä valmentajalta ratsastajille. Tehtävät tulikin hypättyä pääosin "hiljaisuudessa" sateen hakatessa maneesin kattoa niin, että valmentajan kommentit sai vasta tehtävän jälkeen. Virheiden korjaaminen tehtävän aikana oli siis omalla vastuulla, kun valmentajan ääni ei olisi kuulunut sateen pauhun yli laisinkaan.

Koska valmennus oli suht pimeässä maneesissa, en edes ottanut kameraa mukaani. Siru kuvasi siis vain videopätkiä, jotka kokosinkin kaikki videolle. Alla olevalla pätkällä on siis kaikki hypyt koko valmennuksesta, niin onnistuneet kuin epäonnistuneetkin.

Aloiteltiin puomitehtävällä, jolle Aksu ravasi kivan aktiivisesti. Puomien jälkeen lisättiin laukannosto ja puomi/kavaletti laukassa. Muut tehtävät näkyykin videolta. Keskityttiin valmennuksessa suhteutettujen ja sarjavälien ratsastamiseen sekä laukan säätelemiseen hyppypaikan löytämisessä erilaisilla teillä. Helpoilla ja suorilla teillä hevonen saa edetä ja imeä esteelle, kun taas uusintateillä saakin vähän tuntua siltä, että hevonen kiipeää esteestä yli. Tiukemmilla ja lyhyilläkin teillä on kuitenkin mahdollista ratsastaa erilaisia hyppyjä ja eri paikoista - tätä treenattiin porttiesteellä, jolle lähestyttiin ensin diagonaalilla ja heti toistamiseen vielä pieneltä ympyrältä.

Muutaman hyppypaikan mokasin, kun en ratsastanut Aksua tarpeeksi lähelle estettä tai vastaavasti taas päästin sen liian lähelle. Nämä mokat johtui pääosin siitä, etten vain ratsastanut tarpeeksi eteen. Saisin totutella siihen ajatukseen, että Aksu saa oikeasti laukata reippaasti eteen, enkä saisi himmailla siinä pelossa, että nopeasta vauhdista hypätessä poni vaikka pukittaisi helpommin. Oikeastaanhan homma menee lopulta ihan päinvastoin; kovemmassa (tai siis riittävässä) vauhdissa tulee parempia hyppyjä, jolloin niihin pääsee myös helpommin itse mukaan, eikä poni saa aihetta pukittaa kun en häiritse sitä hypyn alastulossa. Parhaat hypyt saatiinkin suhteutetuilta linjoilta, jolloin poni pääsi laukkaamaan esteiden välissä eteen isoa laukkaa.

Valmennuksesta jäi oikein hyvä fiilis, saatiin Aksun kanssa hyviä hyppyjä ja koko homma tuntui oikein sujuvalta. Valmentajakin tuntuu meille sopivalta, olin oikein tyytyväinen! Aksukin käyttäytyi jälleen hurjan hyvin, vaikka kuskia vähän jännittikin kamala ukkosen jyrinä. En ole päässyt kokemaan vielä ollenkaan sitä ponia, jonka piti pukittaa herkästi esteiden jälkeen! Aksu tuntuu varmalta hyppääjältä ja meillä sujuu kyllä yhteistyö mielestäni oikein kivasti. Näin hyvien ja hallittujen hyppyjen jälkeen tutustuminen tallin lähimetsän pikkuisiin maastoesteisiinkään ei tunnu mahdottomalta ajatukselta!