Katso kengurun loikkaa!

Tänään kävin hyppelemässä Aksulla ensimmäistä kertaa ihan itsekseni. Kaverini Siru lupautui onnekseni mukaan kuvaajaksi ja puomien nostelijaksi, yksin kun hyppääminen on vähän turhan hankalaa hommaa!

Kasattiin kentälle neljä estettä suhteutetuille linjoille. Näitä pystyisi tulemaan suorina ja vinoina linjoina, lyhyemmillä ja pidemmillä sekä suorilla ja vinoilla lähestymisillä. Kaikin puolin siis kiva ja monipuolinen tehtävä, jota voi soveltaa ja vaikeuttaa tarpeen mukaan. Tällä kertaa hypittiin helppoja tehtäviä, paria- kolmea estettä peräkkäin. Nyt ensimmäisillä hyppykerroilla haluan keskittyä kuitenkin siihen, että pysyn ensinäkin itse ponin kyydissä ja saadaan hyviä hyppyjä, joista jää hyvä fiilis ratsukon molemmille osapuolille. Aksuhan hyppää hurjan kivasti ja siististi siihen saakka, kunnes ratsastaja jää hypyssä pahemmin jälkeen tai häiritsee ponia alastulossa - silloin poni saattaa rankaista pukittamalla. Nyt haluankin siis keskittyä vain hyviin ja sujuviin hyppyihin, jolloin ei tarvitse hirvittävästi pohtia seuraavaa tehtävää tai ottaa riskiä huonosta hyppypaikasta.

Aloiteltiin rauhassa ristikoilla ja korotettiin esteitä pikkuhiljaa pystyiksi. Kivastihan tuo sujui, Aksu oli taas hurjan motivoitunut ja reipas. Ilma vain oli käsittämättömän tuulinen ja tuuli kaatoikin estetolppia kentän kulmassa ja heilutteli sähkölanka-aitaa. Tuota kulmaa Aksu jäi muutaman kerran kyttäilemään niin, että poistui kulmasta sivuttain tai kieltäytyi menemästä lähellekään estettä, joka olisi pitänyt hypätä kulmaa kohti. Pienen keskustelun jälkeen päästiin kuitenkin ponin kanssa yhteisymmärrykseen ja tuosta kulman esteestäkin kunnialla yli ihan pariin kertaan.

Oikein hyvä fiilis jäi taas hyppelystä, kyllä tuo on vaan niin kiva ja jollain tavalla niin samanlainen poni kuin Winnie! Seuraavan kerran käynkin Aksulla ensi viikon tiistaina, jolloin on vuorossa taas Matti Eklundin estevalmennus.