Tänään sain aamupäivällä tallille seurakseni Sirun, joka mahdollisti kiipeämiseni Harrin selkään. Siru satuloi ruunan ja auttoi selkäännousussa, sekä käveli alkuun vierellä vähän varmistamassa. Tällä kertaa ei juoksutettu Harria ennen selkään kiipeämistä, sillä olin käynyt edellisenä iltana jo juoksuttamassa hevosen ja nyt se vaikutti varsin rauhalliselta.Käveltiin muutama kierros ja todettiin, että Harri on oikein seesteisellä tuulella ja rauhallinen. Siru jäi maneesin laidalle kuvaamaan ja työskentelin keskenäni käynnissä. Tein vain perusjuttuja pitkästä aikaa, pysähdyksiä ja vähän väistöjä. Tunsin oloni varsin kotoisaksi Harrin selässä, ei tuntunut yhtään siltä, että olen ratsastanut kunnolla viimeksi puolitoista kuukautta sitten!
Koska Hartsa oli niin rauhassa, pyysin sitä raviin pääty-ympyrällä. Ravailin kevyessä ravissa molempiin suuntiin ja istuin hetkeksi harjoitusraviinkin. Alas istuessa Harri tuli kuitenkin vähän raskaammaksi edestä ja turhan reippaaksi. Ratsastaminen ei satu leikattuun käteen ollenkaan, mutta käsi on kuitenkin vielä kovin voimaton. Tärkeää olisikin saada jatkossa Harri ratsastettua mahdollisimman kevyeksi kädelle. Alkuun pitäisi myös saada varmuutta käteen ja lavan lihaksiin, jotta ratsastaminen on oikeasti turvallista. Toistaiseksi täytyy ottaa vielä varovasti, eli laukkaaminen saa vielä odottaa. Käynnissä ja ravissa pystyy kuitenkin työskentelemään todella hyvin oman kunnon mukaan, joten enköhän pysty aloittamaan ratsastuksen ihan säännöllisesti. :)Lopuksi käytiin kävelemässä vielä vajaan puolen tunnin maastolenkki joenvarressa, kun ilma oli niin mukava ja kirkas ensimmäistä kertaa varmaan moneen viikkoon. Odotan kovasti, että tänne eteläänkin saataisiin vihdoin pakkasta ja lunta!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.