Julilla piiiiiiiitkästä aikaa!

PS! Ensilumi tuli! Ja meni, suli pois jo:(

Ihanaa, pääsin kuin pääsinkin vihdoin taas Juli-ponin selkään! :) On ollut ihan hirvittävä ikävä kaveria, kun en ole moneen kuukauteen päässyt tekemään sen kanssa mitään ylimääräistä. Olen käynyt vain harjailemassa ja selvittämässä paksua ja takkuuntuvaa häntää. Viime kuussa toki taluttelin vielä erityisryhmien tunnilla, mutta nekin kurssit loppuivat marraskuussa.

Julilla on viime vuosina alkanut nousta pakkanen aina päähän. Taisi olla 2008, kun Juli ensimmäisen kerran meni sekaisin talven tulosta ja alkoi energiapiikeissään pukitella ratsastajia alas. Energiakohtaukset on menneet aina parissa viikossa ohi, minkä jälkeen tamma on ollut ihan normaali ja varma ratsastaa. Juli on taas pari viime viikkoa ollut kuulemma reippaampi ja saanut niin isoja kuin pieniäkin ratsastajia maastoutettua. Tiedä sitten oliko se syynä rataharjoitusten osallistujakatoon - tänään oli taas rataesteharjoitukset joihin ei ollut ilmoittautunut yhden yhtä ratsastajaa Julin kanssa. Pääsin siis itse ratsastamaan Julilla pitkästä aikaa, jee!

Estekorkeus oli 50-60 cm ja rata oli yksinkertainen ja helppo ratsastaa. Ei kamalan hankalia käännöksiä eikä erikoisesteitä ollenkaan. Verkassa Juli oli tosi reipas, vaikkakin normaalia itsepäisempi. Poni liikkui tosi hyvin eteen, mutta jäi helposti jumittamaan muiden heppojen lähelle ja kasvatti kavioistaan juuret maneesin pohjaan. Suunnitelma ponin pukittamisen välttämiseksi toimi: Tein alkuun paljon siirtymisiä ja pyysin ponia reippaampaan raviin vain kun se sai liikkua toisen ponin perässä. Näin se ei koe tarvetta vinkaista ja suutuspäissään lähteä kiitämään toiselle puolelle maneesia kaverin luo. Laukkaa oli tarkoitus ottaa vasta verkkaesteelle mennessä, mutta onnistuttiin laukkaamaan pitkä sivu ilman pukkeja, kun ponilla ei ollut tilaa singahtaa muualle ja ponin ajatukset olivat vain edellä menevän hepan perässä pysymisessä.
Verkkahypyt menikin tosi hyvin, Juli eteni reippaasti ja hyppäsi hyvin ja hyvistä paikoista. Poni sai suunnattua pöllöilyenergiansa hyppäämiseen. Kokemuksesta voin sanoa, että pöllöilypäivänä reippaan laukan pyytämistä ei kannata tehdä ilman, että poni on lukinnut esteen kohteekseen. Silloin vauhti keskittyy esteen ylittämiseen, eikä peräpään heittämiseen.

Verkka meni siis ihan tosi hyvin, ilman yhtään pukkeja. Radalle pääsyä Juli joutui odottamaan aika kauan, kun estekorkeutta nostettiin välissä ja oltiin oman luokan viimeisiä lähtijöitä. Omalle radalle lähdettäessä tunsin jo takapuolen alla miten vauhti on hyytynyt verkasta ja ponia piti ratsastaa paljon vahvemmin eteenpäin. Olisikohan ensimmäiset 4 estettä menneet tosi hyvin, mutta puolivälissä rataa Juli väsähti ihan täysin. Vitoseste oli okseri, jolle ei saatu riittävästi vauhtia niin tuli kielto. Samoin kutoselle tie oli kaareva ja vauhti ei pysynyt yllä niin mitenkään, niin kielto tuli taas. Loppu rata taas menikin mainiosti, kun poni kokosi itsensä ja rutisti viimeiset energiansa parin viimeisen esteen ylittämiseen.

Lopputulokseen olen todella tyytyväinen - ponin väsähtämiselle ei voi mitään. Selvittiin ilman pukkeja, tippumista ja pudotuksia ja kiellotkin johtui vain vauhdin puutteesta, joten valitettavaa ei ole :) Olipahan ainakin parannusta viime kertaan, kun 6 kiellon jälkeen poni maastoutti mut kaaressa ;)

Julin ylitsepääsemätön jumitus ja juurien kasvatus.

Kuvista iso kiitos Viiville! Videota radalta ei valitettavasti ole, kun kamera on hankala ja epäselvä käyttää, joten tuli paineltua vääriä nappeja.. :) Näinollen radalta ei siis ole kuviakaan, parit kuvat pieniltä verkkaesteiltä :)