Lainaponilla kilpailemassa - ei kiitos verryttelyryhmille!

Lexi-ponia muutamia kertoja läpiratsastettuani ponin omistaja ehdotti, josko lähtisin mukaan kisareissulle. Omistaja oli aikeissa startata ensimmäisissä koulukisoissaan oman ponin kanssa helppo C luokan ja toivoi, että suorittaisin samalla reissulla helpon B:n radan. Kohteena oli pienet seurakisat, joten kokeilumielessä lupauduin lähtemään mukaan.

Olisikohan takana ollut kolme vai neljä ratsastuskertaa ponilla ennen Auranmaan Ratsastajien kilpailukarkeloita. Matkaan lähdettiin kuitenkin hyvällä fiiliksellä, sillä yhteistyö ponin kanssa oli sujunut kivasti, eikä helpon B:n tehtävät tuota Lexille ongelmia. Ratana oli vieläpä tuttu ja turvallinen K.N. Special, jonka suorittaisi vaikka unissaan.

Lexi osoittautuikin ihastuttavan rennoksi kisakaveriksi. Letittäessä ruuna ei olisi oikein jaksanut seistä aamulla paikoillaan, mutta lastauksesta varustukseen ja kilpailuverryttelyyn kaikki sujui tämän ponin kanssa niin mallikkaasti kuin vain voi. Ihanaa vaihtelua Winnien kanssa kilpailemiselle!

Lexi suoritti omistajansa kanssa oikein siistin radan, vaikkakin puhti meinasi loppua ponista kesken. Treeneissä poni liikkuu oikeinkin kivasti omalla moottorilla ja kilpailukokemusta omistajalla oli vain esteiltä, joten yhtäkkiseen hidastumiseen ei osattu varautua. Tahmeudesta huolimatta ratsukko suoritti kuitenkin kaikki vaaditut tehtävät ja suoriutui ensimmäisistä koulukilpailuistaan varsin kelpo tuloksella.

Näiden pikkukilpailuiden varjopuoli oli verryttelytilojen puute. Kilpailupaikalla oli ainoastaan kenttä, jolle oli rakennettu koulurata. Verryttely jouduttiin siis toteuttamaan ryhmissä, mikä lisäsi ylimääräistä odottelua ja venytti kisapäivää ja vaikutti varmasti osaltaan Lexin yhtäkkiseen väsähtämiseen. Ensin poni verrytteli ensimmäiseen luokkaan omistajansa kanssa ja joutui odottamaan omaa kilpailusuoritustaan. Ensimmäisen radan jälkeen poni joutui taas kävelemään ja odottelemaan toisen luokan alkua ja omaa verryttelyryhmäänsä, jonka jälkeen oli taas vuorossa 15 minuuttia odottelua ennen radalle pääsemistä. Vähemmästäkin pieni poni väsähtää, kun joutuu monessa pätkässä keskittymään ja tsemppaamaan.

Päästessäni verryttelemään Lexi tuntui rennolta ja letkeältä, mutta hieman hitaalta. Laukka rullasi kuitenkin mukavasti ja ravi oli pyöreää, eikä jalalla tarvinnut ratsastaa eteen joka askeleella. Verryttelyn jälkeen tilanne kuitenkin nollaantui ja omalla vuorollani radalle päästessä oli allani jo aivan eri poni - paukut oli loppu, eikä enää olisi jaksanut.

Käynti ja raviohjelmat sujuivat ihan mukavasti, tuomari antoi pisteitä 6 ja 7 välillä. Laukkaohjelmassa pistetaso valitettavasti romahti: tasaista riviä 5 ja 5,5. Laukka oli tahmeaa, hidasta ja väkinäistä. Tuskanhiki virtasi kun yritin väkisin ylläpitää laukkaa - paljon muuhun en voinut keskittyä. Tsempattiin kuitenkin rata loppuun ja suoritettiin kaikki tehtävät rikkeittä. Ainoastaan siirtyminen laukasta käyntiin tapahtui ravin kautta, sillä laukka ei pyörinyt niin, että siitä olisi päässyt ratsastamaan hallitun siirtymisen suoraan käyntiin saakka.


Fiilikset radan jälkeen olivat ristiriitaiset. Raviohjelma tuntui hyvältä, mutta laukkaosiot jäivät harmittamaan. Toisaalta olosuhteet näissä kilpailuissa eivät olleet meidän puolella - tällä ponilla kilpailtaessa annetaan ehdoton ei -ääni verryttelyryhmille! Tällä epäonnisella suorituksella saatiin raavittua kasaan 59,6%, jolla päädyimme tulostaulukossa neljänsiksi. Prosentit olivat samat kolmanneksi sijoittuneen kanssa, mutta yleisvaikutelman pisteissä hävisimme sijoittuneelle ratsukolle.

Virheistä viisastuneina osataan suunnitella ponin seuraavia koulukilpailuita hieman paremmin ja toivoa reippaampaa suoritusta! Ei siis ollenkaan turha reissu, vaan voidaan todeta, että harjoitus tekee mestarin. :)