Pieniä ihmeitä tunnissa - painon siirtoa etuosasta takaosalle

Postaus toteutettu yhteistyössä Essi L Dressagen kanssa.

Sain sovittua taas pitkästä aikaa kouluvalmennuksen Veikalle viime viikon tiistaille. Kesällä valmentauduin ruunalla ahkerasti, kun Winnie vietti laidunlomaansa. Tällä hetkellä taas pyrin valmentautumaan Winnien kanssa viikoittain ja Veikan kanssa saamaan valmennusapua noin kerran kuukaudessa. Veikkiksen kanssa treenailen aina valmennusten välissä muutaman viikon itsenäisesti hioen edellisen valmennuksen juttuja.

Veikan kanssa pitkän ajan tavoite on ollut saada poniin ryhtiä. Ruunan rakenne ei ole varsinaisesti ihanteellinen kouluponille, mutta siitä huolimatta ollaan saatu jo tuloksia aikaan. Edelleen etuosaan haetaan keveyttä ja takaosaan lihaksistoa kantamaan tuota massaa, jotta etuosa saataisiin paremmin ylös. Viimeisen puolen vuoden aikana Veikan liikkeeseen onkin tullut hieman lisää joustoa ja hetkittäin poni jopa hivenen kokoaa itseään!

Tällä kertaa en aikataulullisista syistä ehtinyt verrytellä Veikkaa ennen valmennusta kuin käynnissä, minkä vuoksi aloitettiin tunti rennosti keventäen ympyräkahdeksikolla. Poni tuntui melkoisen pökkelöltä; taipumista ei tapahtunut kumpaankaan suuntaan nimeksikään, eikä poni oikein liikkunut pohkeesta rehellisesti eteen, mutta samalla tuntui kuitenkin juoksevan apujen alta. Kymmenen minuutin keventelyn jälkeen tuntui vielä, ettei hommasta tulisi tällä kertaa yhtään mitään.

Alkuverryttelyssä muoto sai olla vielä vapaa - tavoitteena aktiivist takajalat, joiden myötä poni pyöristyisi myös selästä ja niskastaan.

Siirtymisillä ravin sisällä takajalat saatiin aktiivisemmiksi, mutta liike ei kulje vielä selän läpi. Hidastuksissa raippa ja ääni ylläpitävät aktiivisuutta.

Tehtävänä oli säädellä ravia; vuoroin lyhentää ja vuoroin taas pidentää. Tavoitteena oli, että ravia hidastaessa Veikka polkisi edelleen aktiivisesti takajaloillaan ja kantaisi itsensä niin, että tuntuma säilyisi kevyenä. Aktiivisuutta ylläpidettäisiin äänellä ja kevyellä raipalla - kaasu ja jarru eivät saisi vaikuttaa yhtäaikaa. Ensimmäiset kierrokset olivat vaikeita ja itse olin apujen kanssa aivan liian hidas. Aktiivisuus oli vaikea säilyttää ja tuntui, että veikka suorastaan makasi ohjan päällä. Eteenpäinratsastukset hidastuksen jälkeen sen sijaan onnistuivat suhteellisen hyvin, vaikkakin Veikka helposti karkasi avuilta, mikäli heitin liikaa ohjaa pois.

Kun siirryttiin tekemään harjoitusta harjoitusravissa Veikka alkoi vähitellen muuttua. Pääsin vaikuttamaan liikkeeseen enemmän istunnalla, jolloin saatiin ensimmäisiä lyhyitä hidastuspätkiä, joilla pystyin myötäämään ohjasta reilusti samalla, kun liike pysyi aktiivisena. Siirtymisistä tehtiin entistä lyhyempiä, minkä myötä Veikasta tuli terävämpi. Se tsemppasi muutaman hyvän lyhyen askeleen ja lähti eteenpäin polkien takajaloillaan syvälle rungon alle.

Vähitellen liike alkaa kantaa selän läpi ja muoto säilyy myös ravin lyhennyksissä.

Yksinkertaisen, mutta intensiivisen tehtävän avulla Veikan ratsastettavuus muuttui radikaalisti melko lyhyessä ajassa. Alkuun jäykkä ja hidas poni keveni merkittävästi edestä ja aktivoitui käyttämään takaosaansa. Kun takajalat saatiin paremmin rungon alle, pyöristyi selkä ja sen myötä myös niska. Pehmeässä ja pyöreässä ravissa oli vihdoin myös helpompi istua! 

Kahdeksikolla työskenneltäessä Veikka vertyi hyvin molemmista kyljistään - se taipui tasaisesti molempiin suuntiin ja pysyi tasaisella molempien ohjien tuntumalla. Suoristaminenkin tuntui helpolta, eikä aiheuttanut muodon leviämistä.

Ravityöskentelyn jälkeen saatiin hetki hengähtää ennen laukkatyöskentelyä. Laukassa jatkoimme aivan samaa tehtävää kuin ravissakin; reipasta laukkaa ja pätkiä lyhyttä laukkaa takajalkojen päällä polkien. Lyhyestä laukasta tehtiin siirtyminen raviin, josta suoristuksen myötä oli määrä nostaa uusi laukka toiseen suuntaan.

Vasen kierros oli ehdottomasti helpompi, kuten yleensäkin. Laukka pyöri hyvin ja saatiin aikaiseksi ihan siedettäviä siirtymisiä työskentelyraviin ja siitä oikeaan laukkaan. Oikeassa laukassa tuli myös hyviä pätkiä, mutta laukan lyhentäminen oli selkeästi vaikeampaa. Usein olin avuillani liian hidas ja hidastaessani laukkaa Veikka pääsi tipahtamaan holtittomaan raviin. Toistojen myötä onnistuttiin lopulta saamaan muutama siedettävä siirtyminen laukasta raviin myös tähän suuntaan, mutta tehtävää jäi vielä, jotta saataisiin siirtymisista yhtä siistejä kuin vasemmastakin laukasta.

Oikea laukka ei ole aivan yhtä vahvaa kuin vasen, mutta kehityssuunta on oikea!

Nyt jatketaan totisia treenejä vielä muutama viikko, jonka jälkeen onkin tiedossa seuraavat koulukilpailut. Tavoitteena olisi parantaa tulosta edes hieman viime kevään kilpailuista. Rata tosin on eri, joten prosentit eivät ole aivan vertailukelpoiset, mutta kunhan nyt pystyttäisiin korjaamaan niitä virheitä, joita viimeksi tehtiin.

Postauksen kuvista iso kiitos Jennille!