Edellisellä kerralla olin onnekas, kun sain puhuttua Maijun mukaan tallille. Sadekeli ei tuntunut yhtään niin kurjalta, kun oli mukana seuraa! Huonosta kelistä huolimatta Veikka toimi melko kivasti - ehkä se jopa hieman ilahtui päästessään kuivaan maneesiin jumppailemaan sateessa seisomisen sijaan.
Veikka pääsi tällä kertaa hieman normaalia helpommalla; kiipesin selkään ilman satulaa ja jumppailin melko kevyesti ponia, joka oli edellisellä kerralla tuntunut erityisen jäykältä oikeaan kierrokseen. Tilanne tuntui jo selkeästi paremmalta, eikä suuria puolieroja tuntunut käynnissä eikä ravissa. Laukka ei tahtonut pyöriä oikealle, mutta parani kuitenkin työskentelyn myötä.
Kun velvollisuudet oli hoidettu alta pois, loppuverryttelin Veikan ratsastaen kaulanarulla. Olen muutamia kertoja treenaillut kaulanarulla kääntämistä ja pysäyttämistä ja tuntuu, että Veikka on sisäistänyt homman aivan ennätysajassa! Kääntäminen onnistuu yllättävän hyvin käynnissä ja ravissakin, mutta jarru kaipaa vielä hiomista, jotta poni malttaisi odottaa aivan pysähdykseen saakka.
Olen hieman kaivannutkin kaulanarutreenejä ja muuta rennompaa puuhailua; ne kun ovat jääneet harmittavaisen vähälle Harrin lopettamisen jälkeen. Vaikka nyt harrastankin toisten poneilla ja tarkoitukseni on ratsastaa edes jotenkuten tavoitteellisesti, ei pahitteeksi varmasti olisi puuhailla treenien lomassa hieman rennomminkin. Ehkäpä yritän ottaa tavoitteeksi puuhailla enemmän myös hauskoja juttuja!
Ei kommentteja
Lähetä kommentti
Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.