maanantai 21. elokuuta 2017

Sadepäivän jumpat ja kaulanarutreenit

Muutamana viime kertana kohdalleni on osunut Veikan ratsastus juuri viikon sateisimpana päivänä. Laitumella minua on ollut vastassa surkean näköinen poni, jolla tukka valuu märkänä pitkin naamaa. Veikka ei varsinaisesti arvosta huonoja kelejä, mutta rankkasateesta huolimatta se ei ole vaivautunut tulemaan laitumen portille vastaan. Toki voi olla, että kiukutus on ollut niin suuri, että ponista on tuntunut paremmalta vaihtoehdolta juoksuttaa ratsastamaan tahtovaa kuskia laitumen perimmäiseen nurkkaan noutomatkalle...



Edellisellä kerralla olin onnekas, kun sain puhuttua Maijun mukaan tallille. Sadekeli ei tuntunut yhtään niin kurjalta, kun oli mukana seuraa! Huonosta kelistä huolimatta Veikka toimi melko kivasti - ehkä se jopa hieman ilahtui päästessään kuivaan maneesiin jumppailemaan sateessa seisomisen sijaan.

Veikka pääsi tällä kertaa hieman normaalia helpommalla; kiipesin selkään ilman satulaa ja jumppailin melko kevyesti ponia, joka oli edellisellä kerralla tuntunut erityisen jäykältä oikeaan kierrokseen. Tilanne tuntui jo selkeästi paremmalta, eikä suuria puolieroja tuntunut käynnissä eikä ravissa. Laukka ei tahtonut pyöriä oikealle, mutta parani kuitenkin työskentelyn myötä.




Keskiaskellajit tuntui tällä kertaa erityisen hyviltä, ne ovat selkeästi kehittyneet esimerkiksi vuoden takaisesta! Veikka työntää selkeästi paremmin takaa, eikä selkä laske alas. Muoto vielä venyy jonkin verran, mutta erityisen etupainoiseksi ruuna ei enää valahda.

Kun velvollisuudet oli hoidettu alta pois, loppuverryttelin Veikan ratsastaen kaulanarulla. Olen muutamia kertoja treenaillut kaulanarulla kääntämistä ja pysäyttämistä ja tuntuu, että Veikka on sisäistänyt homman aivan ennätysajassa! Kääntäminen onnistuu yllättävän hyvin käynnissä ja ravissakin, mutta jarru kaipaa vielä hiomista, jotta poni malttaisi odottaa aivan pysähdykseen saakka.




Olen hieman kaivannutkin kaulanarutreenejä ja muuta rennompaa puuhailua; ne kun ovat jääneet harmittavaisen vähälle Harrin lopettamisen jälkeen. Vaikka nyt harrastankin toisten poneilla ja tarkoitukseni on ratsastaa edes jotenkuten tavoitteellisesti, ei pahitteeksi varmasti olisi puuhailla treenien lomassa hieman rennomminkin. Ehkäpä yritän ottaa tavoitteeksi puuhailla enemmän myös hauskoja juttuja!



Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat