Estemöröt selätetty!

Esteratsastus jäi Winnien kanssa viime keväänä kurjissa merkeissä tauolle, kun kaaduimme huhtikuussa kilpailuissa, enkä ehtinyt ennen ponin laidunlomaa ottaa enää hyppyjä. Onnekseni pääsin selättämään jännitystä melko pian Veikan kanssa, mutta Winnien kanssa hyppytaukoa ehti kertyä useampi kuukausi.

Heinäkuun aikana ehdin hypyttää Maijua ja ponia kerran tai kaksi ennen kuin oli oma vuoroni vihdoin kavuta kyytiin ja ylittää puomeja. Avuksi ja henkiseksi tueksi sain Moonan, joka kärsivällisesti jaksoi koota pikkuruisia ristikoita ja nostella niitä vähän kerrallaan.

Poni teki estejännityksen purkamisesta helppoa; tamma oli tahmeampi ratsastaa kuin pitkään pitkään aikaan! Ravissa esteitä lähestyessä poni nosteli kevyesti jalkansa ristikoiden yli eikä välttämättä vaivautunut edes nostamaan laukkaa. Lopulta laukassa esteitä lähestyessä vauhti ei erityisesti kiihtynyt, eikä ponin hallinnassa ollut pienintäkään ongelmaa - lähinnä laukka oli haastavaa ylläpitää pidemmillä teillä kohti seuraavaa estettä.

Vähitellen oman jännityksen laantuessa ponikin alkoi edetä himpun verran paremmin ja saatiin hyvän tuntuisia hyppyjä pienille esteille. Normaaliin tapaan Winnie ei kuitenkaan hyppäämisestä innostunut. Ponin nihkeyden vuoksi lopeteltiin hypyt muutamien onnistuneiden toistojen jälkeen. Loppukäynneissä tamma seisahtui pitkälle pissatauolle, mikä varmasti osaltaan selitti puutteellista etenemishalua treenissä. Lisäksi päivä oli lämmin, millä oli varmasti myös vaikutusta Winnien hitauteen.

Näistä hypyistä jäi kuitenkin hyvä fiilis; sain taas positiivisempia kokemuksia hyppäämisestä ja selvittiin ilman kaatumisia. Luotto tähän poniin kasvoi ja uskonkin, että muutamien onnistuneiden treenien jälkeen voidaan unohtaa pelko kaatumisesta ja jatkaa taas siitä, mihin ennen epäonnen kisoja jäätiin.