Kangilla

Kaverini Liina pyysi jeesiä koulutyönsä kanssa – pitäisi saada kuvattua jokin tuote-esittely ja omaa mielenkiintoa palvelisi jokin hevosiin liittyvä varuste. Lupauduin Hartsan kanssa malliksi ja yhdessä Liinan kanssa pohdittiin kiinnostavaa varustetta. Siinä samassa muistin Harrin pitkään koukussa roikkuneet pölyyntyneet kankisuitset, joiden kokeilua olin kyllä jo jonkin aikaa miettinyt.

Ollaan menty Harrin kanssa ratsukkona hurjasti eteenpäin viime kuukausien aikana. Palaset on vain loksahdelleet paikoilleen ja Harri on alkanut liikkua oikein todella kivasti ja oikein hyvin avuilla. Pikkuhiljaa olen oppinut istumaankin tuon pikkuhevosen selässä häritsemättä sitä enää niin kamalasti. Kun hommat sujui jo niin mukavasti nivelkuolaimella, tuntui kankien testaaminen ihan hyvältä ajatukselta.








Olin varannut tallimme kentän illalla omaan käyttööni, mutta en ollut huomioinut seuraavan päivän estekisoja. Kentälle kasattiinkin jo puomeja seuraavaa aamua varten ja maneesiinkin oli pystytetty verkkaesteet, joten tehtiin Liinan kanssa hätäratkaisu ja mentiin naapurissa olevan ratsastuskoulun kentälle. Kenttää kun saa seuran jäsenet myös vuokrata, niin hätä ei ollut kummoinen kun muutamalla eurolla saatiin koko kenttä käyttöömme.

En ole aikaisemmin kangilla ratsastanut, vaikka teoriassa kyllä tiedänkin miten ne toimivat ja miten niillä ratsastetaan. Aloittelin verryttelyn ratsastamalla pelkällä nivelkuolaimella kankiohjan roikkuen löysänä. Vähitellen keräilin kankiohjaa vähäsen lyhemmäksi, vaikkakin melko löysänä pidin sen lopulta koko ratsastuksen ajan. Vaikka ratsastinkin itse kankikuolaimella erittäin vähän ja varovaisesti, oli Harri kuin aivan eri hevonen allani! Se tuntui tietävän, että nyt todella tehdään töitä, kun on kanget päässä! Harri oli hurjan kevyt, lennokas ja aktiivinen. Se polki hyvin alleen ja liikkui hyvässä muodossa valumatta luotilinjan taakse.

Pääasiassa vain fiilistelin hyvää ravia ja laukkaa, enkä tehnyt kovin kummoisia juttuja. Muutamat piaffet ja väistöt tehtiin palvelemaan Liinan koulutyötä. Laukkaa ratsastin vähän normaalia enemmän, sillä se oli niin mielettömän hyvää ja helppoa istua. Harri lyheni, pidensi ja polki alleen. Saatiin aikaan myös puhdas laukanvaihto ensiyrittämällä!

Koko touhusta jäi hurjan hyvä fiilis - tuo hevonen on vain niin hieno! Mikäli jatketaan kehittymistä tähän malliin, ei tunnu lainkaan mahdottomalta ajatukselta asettaa tavoitteeksi startata vuoden kuluttua harjoitus- tai seurakisoissa helppoa A:ta.

Alla pikaisesti kasaamani video Liinan kuvaamista pätkistä. Lisäilen myöhemmin teille nähtäväksi myös Liinan aikaansaannoksen!