Kettujahdissa

Eilinen päivä vierähti lähes kokonaan Nennan kanssa. Nähtiin aamulla tallilla tarkoituksena käydä hakemassa Winnien tavarat pois. Tallin pihaan kävellessä katseeni haki ponia tarhoilta, "onkohan se pihalla". No ei ollut, tietenkään. Tiedän, että poni on lähtenyt, mutta toisaalta en ole tiedostanut sitä. Vähän väliä yllätän itseni pohtimasta, mitä tekisin seuraavalla kerralla Winnien kanssa. Millaisia kuvia olisi kiva ottaa, millaisia videopätkiä kuvata. Mitä kaikkea kivaa haluaisin kesän aikana sen kanssa tehdä.

Tallilta raahattiin Nennan kanssa kolme kassillista tavaraa kotiin pestäväksi. Levitettiin ponin kaikki tavarat pihalle ja lajiteltiin myytävät ja säilytettävät. Totesin, etten nyt tee vielä hirvittävän radikaaleja päätöksiä varusteiden myymisen suhteen. En siis myy surutta kaikkea pois, vaan myyn ensin vain sellaiset varusteet, joita en suurella todennäköisyydellä tule tarvitsemaan seuraavaan vuoteen. Paljon tavaraa jää säilöön; koska olen etsimässä vuokraponia, eikä puoliylläpitokaan ole pois suljettu vaihtoehto, voi poni- cob kokoisille tavaroille olla käyttöä piankin. Luultavimmin tulen myös joskus tulevaisuudessa hankkimaan sen ihan oman ponin, joka tulee joka tapauksessa olemaan cob kokoinen, joten hyvällä omallatunnolla voin säästää varusteita, joita tulen varmasti joskus kuitenkin tarvitsemaan. Nyt myyn siis täysin ylimääräisiä tavaroita, kuten riimuja, suitset, suojat, loimia ja satulahuopia, joita on turha säilöä monia kappaleita.


Päivä vierähti nopeasti kun opetin Nennalle kuvankäsittelyohjelman käyttöä. Koska molemmat tykätään kovasti myös valokuvaamisesta, paineltiin läheiseen metsään päivystämään kameroiden kanssa, josko törmäisimme usein pihassamme pyörivään "Herra Kettuun", joka tosin on paljastunut Rouvaksi, joka liikkuu pentunsa kanssa. Vitsailtiinkin, että Essin poniblogi muuttuu kesän aikana Essin kettublogiksi, kun törmäilen enemmän kettuun kuin hevosiin. Tuo puuhkahäntä pyörii pihapiirissä lähes päivittäin ja on yllättävän kesy. Viimeksi edellispäivänä törmäsin siihen aamulenkillä ja pääsin vain parin metrin päähän kuvaamaan sitä kännykän kameralla. Tietenkään ei Nennan kanssa löydetty kettua, kun varta vasten lähdettiin sitä kuvaamaan. Tulipahan tehtyä kuitenkin parin kilometrin lenkki.

Tällä viikolla saan hevosten osalta oikeaa shokkihoitoa. Kun viimeiset pari vuotta olen ratsastanut lähes pelkästään Winniellä ja sen nyt lähdettyä tuntuu pahalta kiivetä yhdenkin vieraan hevosen selkään, olen päättänyt järkyttää itseäni oikein toden teolla. Tänään käyn moikkaamassa kaveria ja hänen hevostaan, jonka selkään pääsen kuulemma itsekkin käymään. Huomenna taas on vuorossa tunti Friskalan tallilla ja torstaina olen luvannut käydä kokeilemassa yhtä vuokrahevosehdokasta. Perjantai on toistaiseksi hevoseton, mutta lauantaille on suunnitteilla reissu vähän kauemmas kilpailuihin avustamaan.