Poju-ponin kuulumisia kartoittamassa

Blogia useamman vuoden seuranneet lukijat varmaan muistaakin Pojun, pitkäaikaisen vuokraponini. Jouduin lopettamaan Pojun vuokraamisen edellis keväänä, kun se muutti liian kauas omasta kodistani. Poju alkoi jäädä tuolloin myös pieneksi omistajilleen, joten poni myytiin. Luulin, etten enää näkisi ponia ollenkaan, mutta toisinpahan kävi! Poitsun nykyinen omistaja, 12-vuotias Lotta bongasi jo varmaan vuosi sitten blogini ja kyseli ajatuksiani Pojusta, kun sitä pitkään kerran olin vuokrannut. Sain viime viikolla myös kutsun käydä ponia moikkaamassa, mikä sopi paremmin kuin hyvin! :)


Oli hurjan kiva nähdä Pojua pitkästä aikaa ja tutustua myös ruunan uuteen omistajaan. Poni on hyvässä kodissa ja oikein passelissa työssä nuoren tytön ensimmäisenä omana ponina. Poju ei ollut oikeastaan muuttunut ollenkaan parin vuoden takaisesta, sama vekkuli ruuna se oli edelleen! Tähän vuodenaikaan erityisen pörröinen ja myös kurainen. ;) Pääsin testailemaan Pojua ihan ratsastaenkin, mikä oli erityisen hauskaa parin vuoden tauon jälkeen.


Hitsi vie miten tuo poni tuntui pikkuruiselta! Ihan kuin olisin kapean shettiksen selkään istunut, tunsin itseni jättimäisen suureksi ja kuvittelin jalkojeni laahaavan maata. Jälkeenpäin tuntui lohduttavalta nähdä Lotan räpsimiä kuvia, kun totuus ei ollutkaan niin järkyttävä kuin mitä luulin. Eipä Poju kovin pienen näköinen allani ollut, vaikka etenkin alkuun tuntuikin hurjalta keikkua sen pikkuruisessa ja pompottavassa ravissa.

Poju oli alkuun vähän jäykkis, kuten aina ennenkin. Jonkin verran varmaan "uusi" kuskikin jännitti, poni ei liikkunut erityisen rentona, mutta muuten varsin kivasti kyllä. Loppua kohden meno parani ja helpottui, Poitsu vastasi paremmin apuihin ja liikkui ihan kivasti. En vaatinut mitään kummempia, tein vähän väistöjä, kokeilin pätkän avotaivutusta ja laukkailin ympyrällä molempiin suuntiin. Loppua kohden alkoi tuntua taas tutun turvalliselta istua pienessä ja pompottavassa ravissa. :) Vaikkei poni parin vuoden tauon jälkeen kulkenutkaan pyöreässä peräänannossa piaffea tanssien, huomasin kuitenkin kehittyneeni ratsastajana. Istuminen ainakin tuntui harjoitusravissa paljon helpommalta kuin vielä vuokratessani Pojua! Kaipa Harrilla pitkissä koulujalustimissa ratsastaminen on jotain tehnyt siis istunnalleni. ;)