Avustin jokunen viikko sitten ensimmäistä kertaa Lexi-ponin omistajaa läpiratsastamalla hankalalta tuntuneen ponin. Ponin ja omistajansa ongelmat eivät kuitenkaan rajoittuneet vain ratsastukseen, vaan myös juoksutuksessa oli ollut melkoisia haasteita; jokaisella yrityksellä pieni veikeä ruuna oli päätynyt juoksemaan kentällä vapaana.
Lexi ei kuulemma halunnut liikkua ympyrällä, vaan pysähteli ja tuli kutsumatta juoksuttajan luokse. Komentamisesta poni oli kuuleman mukaan taas suutahtanut ja intoutunut pukittelemaan niin, että oli onnistunut pääsemään useamman kerran irti. Juoksuttaminen oli siis jäänyt vähemmälle ja fiksummaksi liikutusmuodoksi oli valikoitunut irtojuoksutus.
Lähdettiin korjaamaan ongelmaa varusteista. Oikeilla varusteilla kun voi luoda edellytykset onnistuneelle juoksutukselle, vaikka haasteita olisikin selätettävänä. Lexi sai pelkän riimun ja juoksutusliinan sijaan varusteikseen suitset sekä juoksutusvyöhön kiinnitetyt joustochambonit.
"Kumipiuhat" jätin todella löysälle, jotta poni saisi liikkua melko vapaasti avoimessa muodossa, mutta riekkumaan ryhtyessä apuohja kuitenkin kiristyisi. Suurimman osan ajasta piuhat roikkuivatkin löysästi kaulan molemmin puolin ja lopulta ne olisivat saaneet olla kireämmälläkin, mutta eipähän ainakaan tullut provosoitua ponia ahdistamalla sitä lyhyeksi kireillä sivuohjilla. Ponin varusteiden lisäksi itse varustauduin pitävillä hanskoilla ja juoksutusraipalla.
Ensimmäinen ongelma tulikin vastaan heti ponia ympyräuralle lähettäessä: Lexi ei halunnut siirtyä isolle ympyrälle, vaan kiersi juoksuttajan ympärillä mahdollisimman pienellä kehällä. Kun juoksutusuraa saatiin lopulta hieman suurennettua, alkoi homma pelittää jo paremmin ja hetken tuntuikin, ettei mitään ongelmaa olekaan.
Lexi käytti kyllä hyväkseen mahdollisuuden hidastaa tai hivuttautua lähemmäs, mutta sen toimet olivat hyvin ennakoitavissa. Mikäli ajauduin juoksuttamaan liian etuviistosta, poni pysähtyi ja mieluusti lähti kävelemään luo tai vaihtoi suuntaa. Juoksuttaessa ponia selkeästi takaviistosta saatiin kitkettyä tämä ongelma pois.
Kun hommat sujui näpsäkästi ravissa molempiin kierroksiin, kokeiltiin laukkaa. Ensin laukka ei meinannut nousta ollenkaan ja kun se vihdoin nousi, se tapahtui komean pukkisarjan saattelemana. Poni hypähti ilmaan ja lähti eteenpäin kuin tykin suusta. Koska ponilla oli kuitenkin hyvät juoksutukseen sopivat varusteet, se oli mahdollista pitää hallinnassa.
Teetin ponilla muutamia siirtymisiä laukan ja ravin välillä ja pyrin siihen, että Lexi nostaa laukan riehaantumatta hirmuisesti. Lopulta laukkaa sai jo hieman säädelläkin ja ruuna laukkasi normaalia työskentelylaukkaa hyvällä ympyräuralla. Muutamaan rentoon ravikierrokseen oli hyvä lopettaa hommat tältä kerralta.
Joku jo ehti ensimmäisessä Lexi- postauksessa toivoakin lisää postauksia tästä veikeilijästä ja ilokseni voinkin paljastaa, että niitä on tulossa! Yhteistyö Lexin kanssa on jatkunut ratsain ja tiedossa onkin hieman vaihtelua haflinger-postauksiin.
Tämän postauksen kuvista kuuluu kiitos Jennalle!
2
Lexi ei kuulemma halunnut liikkua ympyrällä, vaan pysähteli ja tuli kutsumatta juoksuttajan luokse. Komentamisesta poni oli kuuleman mukaan taas suutahtanut ja intoutunut pukittelemaan niin, että oli onnistunut pääsemään useamman kerran irti. Juoksuttaminen oli siis jäänyt vähemmälle ja fiksummaksi liikutusmuodoksi oli valikoitunut irtojuoksutus.
Lähdettiin korjaamaan ongelmaa varusteista. Oikeilla varusteilla kun voi luoda edellytykset onnistuneelle juoksutukselle, vaikka haasteita olisikin selätettävänä. Lexi sai pelkän riimun ja juoksutusliinan sijaan varusteikseen suitset sekä juoksutusvyöhön kiinnitetyt joustochambonit.
"Kumipiuhat" jätin todella löysälle, jotta poni saisi liikkua melko vapaasti avoimessa muodossa, mutta riekkumaan ryhtyessä apuohja kuitenkin kiristyisi. Suurimman osan ajasta piuhat roikkuivatkin löysästi kaulan molemmin puolin ja lopulta ne olisivat saaneet olla kireämmälläkin, mutta eipähän ainakaan tullut provosoitua ponia ahdistamalla sitä lyhyeksi kireillä sivuohjilla. Ponin varusteiden lisäksi itse varustauduin pitävillä hanskoilla ja juoksutusraipalla.
Ensimmäinen ongelma tulikin vastaan heti ponia ympyräuralle lähettäessä: Lexi ei halunnut siirtyä isolle ympyrälle, vaan kiersi juoksuttajan ympärillä mahdollisimman pienellä kehällä. Kun juoksutusuraa saatiin lopulta hieman suurennettua, alkoi homma pelittää jo paremmin ja hetken tuntuikin, ettei mitään ongelmaa olekaan.
Lexi käytti kyllä hyväkseen mahdollisuuden hidastaa tai hivuttautua lähemmäs, mutta sen toimet olivat hyvin ennakoitavissa. Mikäli ajauduin juoksuttamaan liian etuviistosta, poni pysähtyi ja mieluusti lähti kävelemään luo tai vaihtoi suuntaa. Juoksuttaessa ponia selkeästi takaviistosta saatiin kitkettyä tämä ongelma pois.
Kun hommat sujui näpsäkästi ravissa molempiin kierroksiin, kokeiltiin laukkaa. Ensin laukka ei meinannut nousta ollenkaan ja kun se vihdoin nousi, se tapahtui komean pukkisarjan saattelemana. Poni hypähti ilmaan ja lähti eteenpäin kuin tykin suusta. Koska ponilla oli kuitenkin hyvät juoksutukseen sopivat varusteet, se oli mahdollista pitää hallinnassa.
Teetin ponilla muutamia siirtymisiä laukan ja ravin välillä ja pyrin siihen, että Lexi nostaa laukan riehaantumatta hirmuisesti. Lopulta laukkaa sai jo hieman säädelläkin ja ruuna laukkasi normaalia työskentelylaukkaa hyvällä ympyräuralla. Muutamaan rentoon ravikierrokseen oli hyvä lopettaa hommat tältä kerralta.
Joku jo ehti ensimmäisessä Lexi- postauksessa toivoakin lisää postauksia tästä veikeilijästä ja ilokseni voinkin paljastaa, että niitä on tulossa! Yhteistyö Lexin kanssa on jatkunut ratsain ja tiedossa onkin hieman vaihtelua haflinger-postauksiin.
Tämän postauksen kuvista kuuluu kiitos Jennalle!
