Muutaman päivän voi treenata koulujuttuja peräkkäin, mutta kolmantena, viimeistään neljäntenä päivänä alkaa mennä kuppi nurin. Homma ei enää kiinnosta ja se mikä eilen sujui, ei välttämättä enää sujukkaan. Motivaatio hupenee kuin raha hevosenomistajan lompakosta. Yleisen hyvinvoinnin vuoksi pitäisi keksiä välillä jotain muuta tekemistä.
Winnien kanssa puuhaillaankin todella monipuolisesti. Etenkin ponin omistaja Maiju on ihailtavan ahkera viihdyttämään ponia mitä erilaisemmilla puuhilla; ponilla ohjasajetaan, maastoillaan, tehdään maastakäsin harjoituksia, harjoitellaan temppuja, baanataan pellolla, hypätään esteitä, tammaa juoksutetaan, irtojuoksutetaan ja ratsastetaan vaihtelun vuoksi kuolaimettomilla ja ilman satulaa.
Olen saanut autella valmentajaani liikuttamalla silloin tällöin hänen tammaansa Ylläriä. Ensin kentällä ja maastossa tammaan tutustuttuani uskaltauduin Yllen kanssa kannustettuna pellolle. Käynnissä ja ravissa homma sujui mainiosti, eikä laukassakaan ilmennyt ongelmia. Tällä kertaa päädyin kuitenkin laukkailemaan vain hallittua työskentelylaukkaa, enkä antanut hevoselle lupaa viilettää niin lujaa kuin kintuista lähtee.
Peltotreeni tekee hyvää niin Yllelle, Winnielle kuin varmasti kaikille muillekkin hevosille. Pellolla on tilaa päästellä reipastakin laukkaa, mikä tekee hyvää hevosen lihaksiston kehitykselle. Aivan tavalliseen tasaisen treeniinkin pelto on vallan mainio - moni hevonen kun liikkuu pellolla aktiivisemmin kuin kentällä, jolloin ylimääräinen energia on mahdollista siirtää treenattaviin liikkeisiin.
Peltotreeni on epävarmemmille hevosille myös hyvä vaihtoehto reippaille maastolenkeille; pääsee pois kotikentältä, mutta ei tarvitse pelätä hevosen säikähtävän laukkapätkällä 10 kilometrin päässä tallilta. Pellolla on pienempi todennäköisyys törmätä yhtäkkiä ilmestyviin mörköihin, eikä pudotessa tarvitse talsia ilman hevosta kovin pitkää matkaa takaisin tallille.
Muistakaahan peltotreenejä suunnitellessa varmistaa etukäteen maanomistajalta, että pellolla saa ratsastaa! Lisäksi pohjan kunto täytyy tarkistaa ennen ratsastusta; epätasaisella pohjalla kaatumisen riski kasvaa ravissa ja laukassa ja märkä tai savinen pohja on kavion alla erittäin liukas.
Anteeksi kun kysyn tällaista, mutta mistä Yllärin nimi tulee?�� Nimi kuulostaa siltä kuin se olisi yllätysvarsa.
VastaaPoistaMinäkin ratsastelen pellolla, mutta teen sitä vain syksyisin ja keväisin.
Siihen on kaksi syytä: Silloin ruohoa ei ole paljoa (syksyllä se on niitetty) jolloin ratsuni ei koko ajan ole syömässä. Tämä polle on nimittäin vahva ja kova syömään, ja vaikka saankin sen olemaan syömättä, työskentely ei suju.
Toinen syy on se, että talvella on isot hanget, ja kesällä siinä on heinää kasvamassa.
Winnie on muuten onnekas, kun sillä on niin paljon vaivaa näkevä ja ihana omistaja. Saa monipuolista liikuntaa<3
Ylläri tosiaan on nimensä mukaisesti yllätysvarsa. :)
PoistaTaidat asua jossain pohjoisemmassa, jos teillä on tosiaan kunnon hanget pelloilla talvisin? Täällä Turun suunnalla talvien ongelma on ollut lähinnä se, ettei lunta ole ollenkaan, minkä vuoksi pellot eivät ole ratsastuskuntoisia. Viime talvena taisi olla muutama sellainen viikko, että pakkaslunta oli parikymmentä senttiä ja pellolla pystyi ratsastamaan. :)
No en sen kummoisemmin asu pohjoisessa, mutta kyllä täällä lunta on.
VastaaPoista