Montako tikkiä laitetaan?

Koko joululoman piti kulua rattoisasti ratsastaen monta hevosta päivässä, valokuvaten, ulkoillen ja lasketellen. Blogiin piti saada hurjan paljon kivaa kuvamateriaalia ja mukavaa luettavaa. Ihan ei mennyt kuten suunnittelin, vaan koko touhu loppui lyhyeen ennen kuin loma ehti kunnolla alkaakkaan.

Jouluviikolla kaverini hevonen Lo oli taas hoidettavanani ja liikuttelinkin sitä ahkerasti maneesin puolella. Sunnuntaiksi sattui ihanan aurinkoinen pakkaskeli, joten suunnattiin porukalla tallikavereiden kanssa maastoon. Ihan ei ollut taas kaikki planeetat ja tähdet kohdillaan, kun hieman hypähdeltiin ojien yli ja keskusteltiin muutamaan otteeseen, kuka hevosista nyt suostuisi ensimmäisenä kulkemaan mistäkin paikasta läpi. Kunnialla selvittiin kuitenkin reissusta, kunnes ehdittiin melkein tallin pihaan saakka. Ajauduin liian lähelle etummaista hevosta oman ratsuni kanssa, kun edessämme kulkenut hevonen pysähtyi ja päätti huitaista takajalallaan. Minun ratsullenihan tuo potku oli tarkoitettu, mutta hokkikenkä osuikin minua sääreen.

Hippasen kirpaisi, mutta kuvittelin selviäväni mustelmalla. Ehdin jo saada Lo:lta varusteetkin pois ennen kuin huomasin vuotavani verta. Sääressä oli minun mittapuullani järkyttävän kokoinen kraateri, jota lähdettiinkin paikkaamaan päivystykseen saman tien. Viisi tikkiä, buranaa, antibiootteja ja lepoa. Eipä sitten tarvinnutkaan kovin paljoa ratsastaa tällä lomalla.

Onneksi vältyttiin kuitenkin suuremmalta vahingolta. Hevosen selkäänkin pääsen varmasti viikon kuluessa. :) Kunhan selkään vain uskaltaa kiivetä, on luvassa taas uuden projektituttavuuden ratsastelua; lupasin auttaa ihanan pikkuruisen ponin kunnon kohotuksessa ja liikutuksessa sen verran kuin ehdin, joten blogiin on luvassa taas ihanan suloista ja pörröistä ponimateriaalia! Saa nähdä, jos tämän kanssa joskus eksyttäisiin jonnekkin kilpakentillekin!

3

Viikonlopun valtameriristeilyllä

Ilokseni sain tallikaverin hevosen St. Lo:n hoidokikseni viikonlopun ajaksi. Vaikka Harri onkin sairastellut kinttunsa kanssa, olen siis päässyt siitä huolimatta ratsaille. Kiva muutenkin päästä pitkästä aikaa taas hieman erilaisen hevosen selkään!

Olen hoitanut tätä huikean kokoista valtamerilaivaa Lo:ta muutaman kerran aikaisemminkin, joten ihan vieras tapaus ei ole kyseessä. Tällä kertaa sain kuitenkin yllättyä todella positiivisesti, kun kiipesin ruunan selkään taas pitkästä aikaa. Vielä viimeksi kun olin hevosta ratsastanut, se oli hontelo eikä jaksanut kovin kummoisesti kantaa itseään. Etenkin laukka oli vielä raakaa, kun hevonen viiletti reippaassa temmossa kykenemättä kokoamaan itseään. Muutamassa kuukaudessa Lo:n laukka oli muttunut aivan hurjasti! Laukkaa pystyi tosissaan ratsastamaan ja hidastamaan; viikonlopun aikana tehtiin vastalaukkatehtäviä ja laukan säätelemisharjoituksia, jotka sujui vallan mallikkaasti!

Myös ravi oli kokenut muutosta, vaikkakaan ei aivan yhtä järisyttävää kuin laukka. Selkeästi hevonen on saanut lihasta ja tasapainoa, jolla kantaa itseään. Nyt hevonen kulki miellyttävästi selän läpi ja hidasti ravinsa tahtia niin, että saatiin aikaiseksi hyviä raviväistöjä ja avotaivutuksia.

Lo:n liike on jotain ultimaalisen valtavaa verrattuna Harrin tai Winnien liikeeseen, joten tekemistä oli kyllä istumisessa. Ravissa en uskaltanut kipeän selkäni vuoksi istua alas kuin lyhyiksi pätkiksi hitaaseen ja pehmeään raviin, muuten ratsastin ruunaa kevyessä ravissa.

Mukavaa vaihtelua pitkästä aikaa tämäkin nuori valtamerilaiva. :) Kuvista iso kiitos Maijulle!

4

Irtohypytyspäivä

Lupauduin avuksi Harrin tallikavereiden Winnien ja Lo:n irtohypytykseen, vaikkakin ulkoistin itseni lopulta avustajan hommista ja vain kuvasin touhua. Harri sai jättää hyppäämättä jalkojen säästelyn vuoksi, mutta oli hauska päästä seuraamaan etenkin ponin loikkimista.

Kyllä tuo tamma vaan niin rakastaa hyppäämistä! Korvat tötteröllä ja melkeinpä suu hymyssä se paineli menemään. Hyvä kun malttoi välillä pysähtyä, että saatiin esteitä hieman korotettua! Pätevä loikkaajahan tuo on, ei siitä mihinkään pääse.

Winnien jälkeen hyppäämään pääsi St. Lo, joka onkin vilahtanut täällä blogissa jo tuossa loppukesästä, kun toimin valtavan ruunan sijaisomistajana muutamaan otteeseen. Jälleen ensi viikonloppuna pidän huolta tästä kaverista sen omistajan lähtiessä reissuun.

Kyllä vain tämäkin hevonen hyppäsi - olisi hypännyt varmaan vaikka pieniä taloja! Eipä ruuna paljoa kysellyt, vaan paineli vaan kujaan ja hyppäsi esteet kyselemättä. Ei mikään turha hevonen tämäkään.

4

Sijaisomistajana

Viimeaikoina olen ratsastellut erityisen paljon vieraita hevosia, mistä olen nauttinut aivan suunnattomasti. On ollut kiva päästä ratsastamaan todella erilaisia hevosia ja oppia, kuinka erilaiset yksilöt toimivat. Toisaalta on ollut aika rankkaa huomata, ettei ihan oikeasti osaakkaan ratsastaa muita hevosia kuin Harria, mutta lopulta on ollut kuitenkin myös mukava huomata, että saa muidenkin hevosia toimimaan edes jotenkuten. Samassa on kyllä huomannut taas sen, että hevoseen ja sen säätöihin tutustuakseen sitä täytyy ratsastaa useampi kerta. Kyllä nyt kauhistuttaisi palata ratsastuskouluun ratsastamaan joka ikinen tunti eri hevosella.. Hauskaa olisi varmasti, mutta suurin osa ajasta ja energiasta menisi vain hevoseen tutustuessa ja sen liikkeeseen mukautumista opetellessa.

Sain vastuullisen tehtävän toimia aikaisemmassa postauksessa esittelemäni St. Lo:n sijaisomistajana puolisentoista viikkoa, kun hevosen omistaja oli matkoilla. Yhtenä päivänä Maiju räpsi meistä kuviakin, kun puuhailtiin kentällä. Tuon melkein parin viikon aikana ehdin jo hieman päästä jyvälle tämän hevosen käyttöohjeista ja yhteistyö alkoi hetkittäin jopa ihan sujuakin. Viikon päästä saadaan taas jatkaa puuhastelua yhdessä, kun hoidan hevosta vielä yhden viikon ajan.

Tämän tulevan viikon taas lupauduin hoitamaan Kodaa, jolla olen tähän mennessä pääasiassa vain maastoillut. Nyt olisi kuitenkin tarkoitus ratsastaa hevosta ihan kunnolla, sillä ruuna on alkanut keksiä jekkuja työnteon välttämiseksi. Laukkaamisen sijasta on ollut mukavampaa vain seisoskella tai peruuttaa, sillä kukapa nyt työtä käskemättä tekisi. Tänään saatiin projektia jo hieman alulle ja tämä viikari saatiin laukkaamaan kunnolla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Luvassa siis laukkaa, laukkaa ja vielä vähän lisää laukkaa tulevalla viikolla! Lisäksi tiistaille on sovittu estevalmennus Aksun kanssa, lauantaille estekisat, muutama Ebenin liikutuspäivä ja toki ahkeraa treeniä ja valmennus Harrin kanssa. Ohjelmaa on siis enemmän kuin tarpeeksi - nyt olisi hyvä hetki esittää toiveita postauksiin liittyen! Kaikkia hevosia ja ratsastuksia kun en millään saa kuvattua, mutta muutamalle päivälle saan varmasti kuvaajan järjestettyä. :)

0