Playsson.net Fair Play Cup/ koulukilpailut Ratun tallilla

Ensimmäiset koulukilpailut takana sitten tammikuun! Turun tuntumassa on ollut koulukisoja kevään aikana melkoisen huonosti, mutta nyt vihdoin päästiin kilpailemaan vaihteeksi myös tasaisella maalla. Kilpailuluokkina oli tarjolla raviohjelma, K.N. Special sekä A-merkin kouluohjelma, joista päädyin osallistumaan MiniWinnien kanssa kahteen ensimmäiseen. Hieman hassulta tuntui ilmoittautua ensimmäistä kertaa elämässä raviohjelmaan, mutta nytpä valinta tehtiin ponin, eikä ratsastajan mukaan.

MiniWinnie on tullut tämän puolen vuoden aikana paljon paremmaksi ratsastaa; se on saanut voimaa ja energiaa, mutta toki paljon työtä on vielä tehtävänä. Erityisesti siirtymiset ovat ponille vielä haaste ja se tarvitsisikin vielä lisää lihaksia pystyäkseen kantamaan itsensä tasaisessa muodossa kaikkien siirtymisten läpi. Tämä oli yksi painava syy siihen, miksi ilmoittauduin myös raviohjelmaan.

Kivat ja rennot kilpailut hyvällä fiiliksellä! Meidän kilpailut vaan meinasi loppua lyhyeen, kun ponia varustaessani huomasin jättäneeni satulavyön kotiin. Tottahan toki olin vielä uhonnut, että ratsastan mahdollisimman lyhyen verryttelyn ensimmäiseen luokkaan enkä halua varustaa ponia seisomaan tuntia satula selässään turhan päiten. Tuloksena vajaa parikymmentä minuuttia omaan starttiin ja toiveena törmätä lampun henkeen, jolta voisi toivoa sopivan mittaista satulavyötä. Kanssakilpailijat olivat tottakai joko osallistumassa itse samaan luokkaan tai sitten aivan liian isoja tai pieniä lainatakseen ponille vyötä. Epätoivoisena lähdin kilpailukansliaan kysymään apua, enkä ehtinytkään kuin esittää asiani ja pian kädessäni olikin jo juuri sopivan pituinen vyö lainattavaksi. Iso kiitos päivän pelastamisesta Jennille!

Poni tosiaan sai lyhyen verryttelyn ja se tuntuikin melko hyvältä ennen rataa. Radalla meno kuitenkin hieman hyytyi ja tuntui, että ponia sai puskea eteenpäin jokaisella askeleella. Hidasta ja tahmeaa menoa, mutta kuitenkin tasaista suorittamista alusta loppuun. Ei rikkeitä tai virheitä, lähinnä pohdittavaa ja korjattavaa omaan ratsastukseen seuraavalla kerralla. Enemmän eteen, parempaa valmistelua. Kotona vielä vain lisää ja lisää treeniä siirtymisten kanssa.

Tuomarin silmää meno kuitenkin miellytti suhteellisen hyvin ja poni raapikin kasaan 67% tuloksen. Loppukommentiksi tuomari oli kirjannut näin:
"Ratsastat tarkasti ja napakasti hyvät tiet, ratsasta poni rohkeammin pohkeen eteen! Energiaa ja rutiinia lisää niin hyvä tulee. :) "
Näihin pisteisiin ja arvosteluihin oli helppo olla tyytyväinen, olihan nämä vasta ponin toiset koulukilpailut! Tällä suorituksella sijoituttiin vieläpä toisiksi.



Oletin ponin olevan aivan poikki ja väsynyt ensimmäisen radan jäljiltä ja mielessä kävi jo toisen startin peruminenkin. Helpon B:n radalla kun pitäisi jaksaa oikeasti jo suorittaakkin asioita, eikä radalle ole fiksua lähteä jos poni ei kykene edes liikkumaan eteenpäin. Winnie sai kuitenkin hengailla reilun tunnin starttiensa välissä ja kun kiipesin uudestaan sen selkään, olikin allani paljon aktiivisempi tamma! Otin vain muutaman kierroksen ravia ja siirtymisiä sekä pari ympyrää laukkaa. Tämä riitti ja poni tuntui hyvältä. Sama fiilis jatkui tällä kertaa myös radalla; tamma oli reippaampi ratsastaa ja nyt myös itse komensin ponia rohkeammin eteenpäin. Takaosa olisi saanut olla paljon aktiivisempi vielä, mutta tämäkin oli jo ihan kelpo suoritus! Tästä radasta saatiin 61%, joka oli muutaman prosentin enemmän kuin olin odottanut. Tällä kertaa tuomarin terveiset näytti tältä:
" Pyrit hyvin ratsastamaan täsmällisesti. Muista "täyttää" myös voltit ja ympyrät! Ratsasta poni rehellisemmin pohkeen eteen. Treeni iloa! :) "

61 prosentilla tuloksemme oli 3/8 ja jäimme ensimmäisiksi ei-sijoittuneiksi. Ei mikään huono suoritus! Näistä radoista saatiin vähän itsevarmuutta ja fiilistä siitä, että töitä tekemällä voidaan tosissaan saada ihan hyviäkin tuloksia koulupuolelta. Lisää voimaa ja lihasta, täsmällisyyttä, pehmeyttä ja tasaisuutta, niin hyvä tulee. Nyt on motivaatio korkealla taas treenata ja oppia lisää. :)

4

Miniponi Vaurion valmennuksessa

Tiistaina oli jälleen Ville Vaurion kouluvalmennuksen vuoro. Olen käynyt vuoden alusta saakka valmennuksissa kuukausittain MiniWinniellä ja ollaan ehdottomasti hyödytty molemmat näistä valmennuksista. Villen valmennuksissa olen käynyt jo pidempään, aikoinaan aloitin Winnien kanssa ja jatkoin myöhemmin Harrilla.

Erityisen onnellinen olen ollut siitä, että Villellä on ollut aina jotain annettavaa minulle, oli ratsuni sitten millainen tahansa. Hirmu usein olen saanut eri valmentajilla jonkinmoista väheksyntää, kun ratsastan poneilla. Teetetään helppoja tehtäviä, ei keskitytä ihan hirmuisesti korjaamiseen vaan valmennuspari saa enemmän huomiota treenatessaan vaikkapa piruetteja tai vaihtoja tai hypätessään metrin ratoja. Villen valmennuksissa olen kuitenkin aina saanut laadukasta opetusta ja vaatimustaso on ollut juuri sopivan korkea suhteutettuna niin ratsastajaan kuin ratsuunkin.

Vaikka edellisestä valmennuksesta oli taas kulunut kuukausi, muisti Ville ponin haasteet edellisessä valmennuksessa. Koska ongelmat tulivat viimeksi esille vasemmassa kierroksessa, aloitettiinkin työskentely tällä kertaa oikeassa. Tämä strategia selkeästi toimi ja poni oli hurjasti parempi kuin edellisellä kerralla! Kuolaintuntuman vastustelu oli paljon vähäisempää ja Winnie tuntui pitkiä pätkiä kevyeltä ja aktiiviselta ratsastaa. Vasenpaan kierrokseen vaihdettaessa poni säilyi edelleen mukavana ratsastaa.

Aloiteltiin valmennusta tarkistelemalla ravissa hevosten aktiivisuutta ja ratsastajien istuntaa. Ympyrältä siirryttiin ratsastamaan uralle, jonne tehtiin käyntisiirtymiset pitkien sivujen keskelle. Siirtymisillä haettiin hevosten takajalkoja alle ja nopeutta reagointikykyyn. Ensimmäisillä kerroilla sain pyytää Winnietä eteen isoilla avuilla ja raipalla huomauttaen. Muutaman kierroksen ja toiston jälkeen riitti hieman pienemmät avut ja lopulta ajatus raviin siirtymisestä ja reipas maiskautus riitti saamaan tamman ryhdikkäästi raviin.

Siirtymisten jälkeen jäätiin pääty-ympyrälle työstämään laukkaa. Poni laukkasi melko kivasti eteen eikä jäkittänyt niskastaan kuin hetkellisesti. Winnien kanssa on toiminut hyvin eteenpäinratsastus, kun poni tulee raskaaksi edestä ja kieltäytyy liikkumasta rentona peräänannossa. Kun takajalat saadaan töihin, tulee lopulta etuosakin kevyeksi ja liike tulee paremmin koko selän läpi.

Ympyrällä ajateltiin hevosta keinulautana; kun paino on edessä, nousee takaosa ylös. Päinvastoin myös takaosan laskeutuessa syvemmälle hevosen alle, nousee etuosa ylämäkeen. Laukasta tehtiin siirtymisiä raviin ajatuksena säilyttää eteenpäinpyrkimys. Toistojen kautta poni säilytti muotonsa siirtymisissä paremmin ja jatkoi laukan jälkeen reipasta työskentelyravia. Ravista puolestaan tehtiin laukkatyöskentelyn jälkeen siirtymisiä käyntiin samalla ajatuksella.

Hengähdystauon jälkeen seuraava pähkinä purtavaksi oli pohkeenväistöt pituushalkaisijalta uralle. Poni on aina astunut hyvin jaloillaan ristiin, mutta väistöissä se on mielellään venynyt pitkäksi ja pois peräänannosta. Ollaan tehty paljon töitä väistöjen suhteen ja vähitellen poni on ryhtynyt kantamaan itseään paremmin väistöissäkin. Oikealta vasemmalle väistettäessä MiniWinnie teki päteviä pohkeenväistöjä tasaisessa tahdissa ja muodossa. Vasemmalta oikealle väistöt olikin haastavampia, mutta saatiin ihan kivoja pätkiä kuitenkin aikaiseksi. Oikealle väistöt tosin eivät tuntuneet aivan yhtä sujuvilta ja vaivattomilta, mutta kehitystä vaikkapa kuukauden takaiseen on kyllä selkeästi tapahtunut.

Loppupalaute oli tällä kertaa oikein positiivista. Poni oli paljon paremman oloinen kuin viimeksi, rennompi, letkeämpi ja yhteistyöhaluisempi. Se työskenteli paremmin takaosallaan, kevyempänä edestä. Reippautta ja herkkyyttä saisi olla vielä enemmän, vasenta kylkeä saisi notkistaa vielä.

Itse saisin keskittyä pitämään leukani ylhäällä, se kun tahtoo ponilla ratsastaessa valua jatkuvasti alas. Istunta saisi olla vielä eleettömämpää etenkin laukassa, mutta ponin satulan kanssa ei pysty ihmeitä tekemään. Koulupenkki olisi pop! Kunhan poni saadaan liikkumaan vielä paremmin omalla moottorilla ja pienemmistä avuista eteen, voi satulassa keskittyä istumaan vähäeleisemmin. Toki istuntaan ja vähäeleiseen ratsastukseen täytyy keskittyä jatkuvasti, myös silloin kun ratsastus on vaikeaa.

6

Kahden ponin estepäivä

Sunnuntai oli minulle ja Maijulle hevostenvaihtopäivä; minä sain loikkia pitkästä aikaa Winniellä ja Maiju pääsi kevyelle koulutunnille Harrin kanssa. Vaihtopäivä taisi palvella meitä molempia; minä pääsin hakemaan tuntumaa ponin hyppyihin tämän viikon estekisoja ajatellen ja Maiju taas sai fiilistellä ehkä inasen helpommin ratsastettavaa hevosta kuin omansa.

Torstaina naapuritallissamme on 2-tason estekilpailut, joissa käymme molemmat Maijun kanssa hyppäämässä 70 cm seuraluokan. Ajatuksena oli, että minä ratsastaisin ensimmäisen radan ja saisin osakseni ponin mahdolliset hölmöilyt niin, että Maiju saisi kerrankin kiivetä hyvin ja luottavaisin mielin kisapaikalla poninsa selkään ja keskittyä vain suorittamiseen pelkän selässä pysymisen sijaan. Ponilla kun on kevään aikana ollut tapana hieman hölmöillä kisapaikalla, jolloin puuha ei ole ollut ihan niin rentouttavaa ja mukavaa kuin ehkä keskiverto hevosen kanssa.

Aloitin päiväni jo seitsemän jälkeen aamulla ja olinkin tallilla jo ennen kahdeksaa. Suuntasin kentälle MiniWinnien kanssa ja kokosin pari estettä, joita voisin sitten myöhemmin hypätä myös Winnien kanssa. Helpommin saa asioita aikaiseksi, kun pystyy lyömään useamman kärpäsen yhdellä iskulla. Nyt pääsi pikkuponikin vähän hyppäämään, kun esteet oli joka tapauksessa kasattava kentälle!

Poni teki kivoja hyppyjä ja tuntui taas, että jotkin palaset ovat loksahtaneet vahvemmin paikoilleen. Ratsastaminen tuntui helpolta ja poni entistä tutummalta. Laukan säätely tuntui helpolta, samoin ponnistuspaikkojen löytäminen. Muutaman viimeisen hypyn otin videollekin, tässä siis historian lyhin ja tiivistetyin estevideo!



Miniponin aamutreenin jälkeen iskettiinkin yhteisvoimin varusteet Winnien niskaan ja suunnattiin kentälle. Tuntuipa hassulta istua ponin selässä, kun omistaja törröttikin kentällä kameran kanssa! Yleensä asetelma on juuri päinvastainen, kun minä pidän tuolle ratsukolle tunteja ja samassa räpellän kameran kanssa.

Poni oli tällä kertaa kovin hitaan oloinen. Ravi ei edennyt eikä laukka oikein syttynyt. Pohkeesta tamma lähti eteen kahden askeleen verran, mutta hyytyi sitten taas. Yritin ratsastaa laukkaa hieman reippaammin eteen ja tyydyin tällä kertaa siihen, että sain reaktion aikaiseksi. Lyhyen hengähdystauon jälkeen suunnattiinkin ensimmäisille esteille, jotka tekivät tehtävänsä energiaboostin löytymisessä. Winnie syttyi laukassa aivan eri tavalla, kun suunta olikin kohti estettä. Tamma oli tänään kuitenkin hillitty; se laukkasi kivassa temmossa eteenpäin ja teki varsin hyviä hyppyjä, muttei kehittänyt mitään ylimääräistä ohjelmaa. Ei villiä kiitämistä, ei pukkeja, ei mitään muutakaan.

Hypättiin helppoa tehtävää kolmella esteellä kiemurrellen sinne tänne. Haettiin hyviä lähestymisiä keskelle esteitä ja hyviä ponnistuspaikkoja. Poni olisi saanut edetä vielä inasen reippaammin, jotta itse hypyt olisivat olleet pyöreämpiä. Muutamiin hyppyihin poni tuli loikaten pitkänä ilman selkää, jolloin hyppyyn myötääminen tuntui mahdottomalta; väkisinkin jalat lensivät taakse tai oma liike pysähtyi ilmassa.

Hyvä fiilis jäi kuitenkin näistä hypyistä, nyt voi iloisin ja luottavaisin mielin lähteä helatorstaina hyppäämään ponin tämän kauden ensimmäisiin ulkokisoihin. :)

1

Myytävänä täydellinen poni!

Blogista tuttu "Miniwinnie" on ollut minulla ratsastettavana, koska poni on jäänyt omistajalleen pieneksi. Nyt tämä kultakimpale etsii uutta omaa ihmistä.


Laadukas 14-vuotias (s. 2002) newforestinponi tamma Sörbys Winnie sopii loistavasti niin ensiponiksi, perheponiksi kuin harraste- tai kilpaponiksikin. 140 cm korkea ja rungoltaan rotevahko tamma kantaa pienikokoisen aikuisenkin.

Ponin luonne on täysi kymppi; ei pure, potki eikä kuskaa, kaikki hoitotoimenpiteet onnistuu ongelmitta (lastaus, ell toimenpiteet, kengitys, klippaus). Täysin lastenkin käsiteltävissä ja lähes pomminvarma niin käsiteltäessä kuin ratsainkin. Maastovarma, liikennevarma, on myös pulkkaratsastettu.

 Ratsastettavuudeltaan mukava ja toimiva. Kantaa itsensä pyöreänä kaikissa askellajeissa, kevyt kädelle. Ei kuuma, muttei myöskään eteenpäin potkittava. Tekee avot, sulut, väistöt, vastalaukat. Taitaa siis heA asiat, kunhan kunto ja lihaksisto vielä kehittyy. Nyt kilpailtu heC yli 60% tuloksella, suoriutuu tällä kaudella varmasti heB-heA luokista. Esteillä sopivan reipas ja varma hyppääjä, joka korjaa ratsastajan virheitä. Ei kyttää eikä kiemurtele, hyppää kyselemättä kaiken. Tänä vuonna kilpailtu 80 cm saakka, aikoinaan Ruotsissa hypätty yli metrin ratoja. Hyppää tällä kaudella helposti ainakin 90 cm luokkia. Tänä vuonna tuonut kaikista osallistumistaan estekisoista ruusukkeen kotiin. Tällä hetkellä poni on säännöllisessä treenissä niin esteillä kuin koulussakin, kehittyy jatkuvasti eteenpäin ja tekee töitä hyvällä motivaatiolla. Niin koulutuomarin kuin kouluvalmentajienkin kehuma poni!

Poni on joulukuussa 2015 tarkastettu eläinlääkärillä ja todettu terveeksi.

Aikuisten kyselyt ja yhteydenotot suoraan omistajalle sara.turklin@gmail.com

7

Pienellä pomppaavalla ponilla

Pikkuponi on päivä päivältä vain parempi ja parempi. Joka ratsastuskerralla se tsemppaa entistä enemmän ja väläyttelee aivan uusia puolia itsestään. Viikonlopun kevyessä estetreenissä se paineli kyselemättä menemään ja loikki sarjaestettä, jonka viimeinen okseri nousi 80 cm korkeuteen asti. Eikä tuntunut missään.

Nyt kun Miniwinnie jaksaa jo työskennellä enemmän, voi alkaa harkita joitain estevalmennuksiakin. Positiivisin mielin odotan ainakin tämän viikon kouluvalmennusta - saadaan varmasti valmennuksesta irti vielä viimekertaistakin enemmän, kun poni jaksaa kantaa itseään pidempään ryhdikkäänä.

Estehyppelöiden kuvaamisesta kiitos kuuluu jälleen Maijulle! :)

3

Pätevä pikkuponi!

Projektiponeja on niin mahdottoman mukava ratsastaa, kun edistystä tapahtuu niin nopeasti. Vuoden alussa Miniwinnie kulki vielä vinossa ja epätasaisena, makasi helposti ohjalla ja nosti laukat kipittävän kiitoravin kautta. Nyt tuo poni kantaa itsensä kauniin pyöreänä, on verryttelyn jälkeen kädelle höyhenenkevyt ja jopa kokoaa ravia pätkittäin. Takaosaa pystyy aktivoimaan aivan eri tavalla ja ylipäätään meno on hallittua. Laukka on vielä heikkoa ja toki kuntoa ja lihasta tarvitaan paljon lisää, mutta on ollut aivan huikeaa huomata näin paljon edistystä alle kahden kuukauden työskentelyn jälkeen.

Ystäväni Heidi kävi pitkästä aikaa mukanani tallilla ihastelemassa heppoja ja räpsi samassa kuvia, kun puuhailin pikkuponin kanssa maneesissa. Kameran uusi runko, kunnostettu putki ja kunnon kuvankäsittelyohjelma tekivät kyllä ihmeitä ja nyt ensimmäistä kertaa ikinä minunkin kamerallani sai maneesista sellaisia kuvia, joita voi julkaista blogissa! Säädöt heiteltiin vauhdissa eikä nyt ihan osunut kohdilleen, mutta fiksummin säätämällä päästään varmasti jo ihan ok kuviin.

Pikkuponi tuntui alkuun venkulalta ja jäykältä joka suuntaan muutaman vapaapäivän jälkeen, mutta viimeiset parikymmentä minuuttia leijuin pilvissä ja fiilistelin hyvin avuilla kulkevaa, kevyttä ja pehmoista ponia, joka teki mahdottoman taitavasti pohkeenväistöjä ja vastalaukkaharjoituksia.

Viikonlopuksi olisi tiedossa esteiden hyppelyä ja ensi viikolla taas Ville Vaurion kouluvalmennus, johon Anni on lupautunut kuvaajaksi. Tulossa siis astetta laadukkaampia maneesikuvia ja valmennuspostausta! :)

1

Kisakausi avattu miniponin kanssa

Sunnuntaina kiiltävä, klipattu pikkuponi sai harjaansa sykeröt ja häntäänsä palmikon. Otsatukka sidottiin sykerölle ja satulan alle vaihdettiin valkoinen huopa. Oli aika käydä näyttämässä, mitä kuuden viikon työllä on saatu aikaiseksi.

Naapuritallissa järjestettiin 1-tason koulukilpailut, joihin Miniwinnien kanssa osallistuttiin helppo C luokkaan. Tarkoituksena oli käydä kokeilemassa, kuinka poni jaksaa suorittaa kisoissa ja millaisella fiiliksellä tamma ylipäätään on kisapaikalla. Sijoituksia tai edes hyvää tulosta ei lähdetty hakemaan, vaan kokemusta. Kokemusta, jonka myötä lähdetään jatkamaan treenejä oikeaan suuntaan niin, että seuraavissa kilpailuissa voidaan asettaa tavoitteita jo korkeammalle.

Ponihan tottakai käyttäytyi kilpailutilanteessa kuin ihmisen mieli. Pomminvarma ja helppo suorittaja, joka ei hälinästä hätkähtänyt. Verryttelyaikakin riitti, vaikka kuvittelin sen loppuvan kesken. Kentän jäisyyden vuoksi verryttely tapahtui verryttelyryhmissä maneesissa ja aikaa ravailulle ja laukkailulle oli vain 15 minuuttia. Sain kuitenkin tehtyä ennen maneesiin siirtymistä kivasti taivutuksia ja jumppaa käynnissä ja joitakin siirtymisiä.

Radalla tuo pikkuinen suoritti mallikkaasti. Ainoa virhe tapahtui peruutuksessa, joka lähti aivan vinoon. En ollut sisäpohkeellani riittävän nopea korjaamaan takaosaa, joten vinoon mentiin. Poni liikkui radan läpi melko kivasti pyöreänä, taipui ja asettui ja liikkui aika kivasti eteen. Suorituksessa kuitenkin näkyi ponin huono lihaskunto; Winnie ei jaksa kantaa itseään kovin ryhdikkäänä, vaan pyöristyessään niskasta valahtaa helposti etupainoiseksi ja kuolaimen päälle. Se ei jaksa kantaa itseään siirtymisten läpi, eikä lähde askeleenpidennyksiin niin reippaasti kuin toivoisin. Pieni kisajännitys näkyi ponissa rauhattomuutena suussa; poni leikki kuolaimella ja aukoi suutaan jonkin verran, mitä ei treeneissä ole esiintynyt useampaan viikkoon.

Tulokseksi pikkuponi sai 61%, johon koko ponin tiimi oli oikein tyytyväinen. Tuomari kehui ponia laadukkaaksi ja toivotteli tsemppiä jatkoon. Nyt jatketaan treeniä kuten tähänkin saakka; kerätään kestävyyskuntoa ja rakennetaan peppulihaksia, jotta saadaan poni kulkemaan paremmin ylämäkeen ja kantamaan itsensä myös siirtymisten läpi.

Kuvista iso kiitos Annille!

4

Hyvän mielen pikkuponi

Miniwinnien kanssa olen päässyt taas pitkästä aikaa hyppäämään esteitäkin. Ponin laukka ja ylipäätään kunto on kohentunut niin kivasti, että viime viikonloppuna yllätyin erittäin positiivisesti, kun päädyin hyppelemään ponilla lyhyttä rataa. Sain Maijusta apua, kun varattiin maneesi pariksi tunniksi molempien Winnie-ponien käyttöön ja hypättiin vuorotellen. Minä nostelin esteitä Maijulle ja Winnielle ja Maiju puolestaan toimi puomipirkkona minulle ja pikkuponille.

Hypyt tuntuivat jo aivan erilaisilta kuin muutama viikko takaperin. Toki todella paljon on vielä tehtävää ja kehitettävää, mutta peruspalikat on aika kivasti kohdillaan! Kuvittelin hyppääväni pikkuesteitä, korkeintaan 60 cm korkuisia, mutta treenin jälkeen mitattaessa esteitä korkeimmat olivatkin jo 70 cm. Tuntui kovin helpolta, vaikka poni onkin näin pieni.

Tällä viikolla ollaan ahkerasti treenattu sunnuntaisiin koulukilpailuihin, joissa ratsastan helppo C luokan. Tänään poni sai "kauniin" ja sporttisen klippauksen, joka minun taidoillani aaltoili sen verran, että päätin klipata ponin huomenna kokonaan jalkoja ja päätä lukuunottamatta. Sunnuntaina onkin siis vastassa melkoisen erinäköinen poni kuin näissä kuvissa!

Kunhan koulukilpailuista on selvitty, jatkuu esteiden treenaaminen. Seuraava tavoite on naapuritallin seuraestekilpailut helmikuun lopussa - katsotaan, jos päästäisin kaksi pikkuluokkaa hyppäämään.

1

Talviurheilua parhaimmillaan

Mini-Winnie on maailman hienoin monitoimiponi! Toimisi varmasti loistavasti lasten ponina, kun kerran selviytyy ihan aikuisenkin leluna. Pieneltä ja viattomalta ponilta ei edes kysytty mielipidettä valjaisiin tai pulkkaan, vaan vastuuttomat aikuiset (minä!) pistivät ponille valjaat niskaan ja pulkan perään. Ei muuta kuin liikkeelle ja ihmettelemään, miten poni hommaan suhtautuu.

Kaikki meni niin kuin odottaa saattoikin; maailman kiltein ja lunkein poni pyöräytti kerran korviaan takana suhisevan pulkan suuntaan ja kiskoi tyytyväisenä menemään. Ei hyppyjä, ei loikkia, ei kiihtymistä. Pulkkaratsastusta kuin vanhalta konkarilta! Poni sai vahvistella peppulihaksiaan vetotreenillä käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä pellolla ilman pulkkaa.

Melko vakavasti alkaa näyttää siltä, että tämän talven talviurheilu oli tältä osin tässä. Nyt vettä on tullut taivaan täydeltä ja sohjoksi muuttunut lumi sulaa pois kovaa vauhtia. Sääennusteetkin lupaa vain lisää sadetta ja plussakelejä. Satunnaisesti käydään pakkasella, mutta se tietää vain peilijäätä jokapuolelle. Isosti kyllä harmittaa, jos ei enää saada pakkasia ja kunnolla lunta!

2