Ponini on lentokone

Heipä hei taas pitkästä aikaa, tuntuu etten ole ehtinyt viime aikoina panostaa blogiin laisinkaan. Uuden ulkoasun olen saanut aikaiseksi, miellyttääkö silmää ollenkaan?

Olisikohan ollut sunnuntaina, kun kävin ratsastamassa ponin aamupäivällä ennen työharjoitteluun menoa. Ratsastin vajaan tunnin maneesissa ja olin valmis laulamaan kovaan ääneen hallelujaata, kun poni oli niin hurjan hieno ja mukava ratsastaa! Tottakai taas kerran juuri silloin, kun ei ole ketään näkemässä ja todistamassa. Winnie oli käsittämättömän kevyt kädelle, rento ja kuitenkin energinen. Se teki parhaita askeleenpidennyksiä ikinä!

Tiistaina näin illalla kaveria, joten poni sai ansaitun vapaapäivän. Tänään oli vuorossa taas hyppyjä. Olin taas hurjan kiitollinen Nennalle, joka ylipäätänsä mahdollisti hyppäämisen; en halua hypätä yksin turvallisuussyistä ja lisäksi on myös hurjasti mukavampaa, kun ei tarvitse kiivetä aina alas ponin selästä korottamaan ja siirtelemään esteitä. Mukava plussa on toki myös Nennan taito käyttää kameraa. ;)

Rakennettiin viiden esteen rata kentälle. Pari suhteutettua linjaa ja kavaletti päätyyn mahdollisti erilaisten teiden ja ratojen ratsastamisen. Winnie oli alkuun kovin hidas ja tahmean oloinen, mutta esteiden noustessa ponikin innostui. Winnie hyppäsi käsittämättömän hyvin; se oli aktiivinen, reipas ja rohkea. Minun tehtäväkseni jäi lähinnä näyttää ponille tietä ja keskittyä itse kyydissä pysymiseen. Poni suoritti tehtävät vallan täydellisesti, kunhan itse muistin ajatella vähän pidemmälle kuin kahden askeleen päähän; kun jäin itse matkustamaan, tuli poni helposti esteiltä alas väärissä laukoissa. Omalla tsemppaamisella alkoi homma sujua laukkojenkin suhteen paremmin.

Winnien hyppääminen oli vaivatonta ja helppoa, joten Nenna vähän väliä korotteli esteitä. Poni ei korvaansa lotkauttanut esteiden nousemiselle, vaan tsemppasi vaan entistä enemmän. Lopetettiin hypyt pariin oikein onnistuneeseen suoritukseen, jonka jälkeen Nenna mittaili esteiden korkeuksia. Hupsista, okseri olikin yli metrin korkuinen! Ei tuntunut yhtään niin isolta.. Sininen pystykin taisi olla jotain 95 cm paikkeilla. Ei voi muuta todeta kuin että on minulla vaan allani hieno poni, joka on kehittynyt ihan hurjan paljon vuoden takaisesta. Suunnilleen näihin aikoihin tasan vuosi sitten hyppäsin ponilla aivan ensimmäistä kertaa. En olisi voinut ikinä kuvitella, että jo vuoden kuluttua hypätään ongelmitta metrisiä esteitä!

Nenna kuvasi myös videomateriaalia, jota parhaillaan latailen koneelle muokattavaksi. Työharjoittelussa on edessä yövuoro, joten ehtinen yön pimeinä tunteina askarrella videon parissa. :) Huomenna poni pääseekin ratsastuskoulutunnille vuokraajansa kanssa, kun minä pääsen nukkumaan vasta aamulla yhdeksän jälkeen.