Hymyilevän maastomopon terveisiä

Lähden maastoon aina korvat tötteröllä, se on mukavaa!

Hei kaverit!

Suorilla pätkillä sain ravata ja laukata.

Se on Winnie täällä taas pitkästä aikaa. Essi onkin jo kertonut, että minä olen muuttanut. Olen vähän hämmentynyt, kun en oikein tiedä olenko nyt lomalla Metsäkylässä, vai olinko Kartanolla lomalla ja nyt palannut Metsäkylään asumaan. Joka tapauksessa olen kyllä viihtynyt hyvin, kun Essi on edelleen käynyt minua hoitamassa vanhaan tapaan ja vuokraajanikin edelleen ratsastaa minulla keskiviikkoisin. Olen saanut hirvittävän paljon kehuja, kun olen kuulemma käyttäytynyt niin hyvin. Tallityöntekijätkin ovat nyt pitäneet minusta enemmän kuin ennen. En ole ollut nyt oikein jekkutuulella, mutta kyllä sekin aika varmasti taas tulee!

Tähän risteykseen oli noussut taloja viime syksyn jälkeen!

Ainut mikä on kurjaa, on sisällä törröttäminen. En saakkaan olla enää aamusta iltaan ulkona. Olen kuitenkin saanut tarhata kahdessa vuorossa, eli enemmän kuin useimmat muut hevoset. Pääsen aamulla pikkuruiseen tarhaan ja päivällä ruuan jälkeen sitten vähän isompaan vielä. Lohduttavaa on kuitenkin se, että ollaan Essin kanssa liikuttu todella paljon ulkona. Tykkään kävellä metsissä ja rauhallisilla hiekkateillä, niitä kun ei Kartanolla ollut!

Mäen päällä sain vähän hengähtää.

Eilenkin Essi tuli iltapäivällä tallille ja varustettuaan minut satulalla ja suitsilla nousi selkääni jo tallin pihassa. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa - maastoon! Meillä oli hirmu mukavaa yhdessä, sain kävellä ihan pitkin ohjin! Ravailtiinkin aika paljon ja sain taas hölkkäillä menemään ohjat löysänä. Tehtiin maastoreissu tällä kertaa pelkästään teitä pitkin, eikä menty ollenkaan juurakkoisiin metsiin.

Sain laukatakkin muutaman pätkän hiekkatiellä, toinen pätkä otettiin loivaan ylämäkeen. Se kuulemma vahvistaa takapään lihaksiani ja on hyvää vaihtelua tavalliseen treeniin. Vähän raskastahan se oli, mutta jaksoin laukata mäen päälle saakka. Sieltä olikin hurjan hienot maisemat! Ei kuitenkan jatkettu eteenpäin mäen päältä, koska sinne hevoset ei kuulemma saa enää mennä.

Olin niin reipas, että maastoretkeen kului aikaa vain vähän yli puoli tuntia. Tallissa sain palkkioksi leipää, vaikkakin jouduin tekemään töitä senkin eteen. Minä hymyilin, hymyilin, hymyilin ja hymyilin. Essi alkaa kuulemma olla jo aika tyytyväinen leveään hymyyni. Se on kuulemma paljon hienompi taito kuin vaikkapa jotkin kouluratsastusliikkeet. Olen täysin samaa mieltä!

Laitumet on vihdoin rakennettu, aijon viettää siellä
koko kesän, jos saan itse päättää!

Huomatkaapa muuten uusi satulahuopani! Ei ole vaaleanpunainen, ei yhtään.

Huomatkaa uusi huopani, se on ihanan kiiltävä!

Essin räpellyksestä ei tullut taas yhtään mitään,
kun yritti samaan aikaan hymyilyttää minua
ja kuvatakkin vielä. Tämän parempaa
hymykuvaa se ei saanut aikaiseksi, vaikka
osaan hymyillä jo paljon leveämminkin.