Puolustuspuheenvuoro!

Kyllä, kyllä minä näitä ihan oikeasti tarvitsin. Olin puhunut näiden hankinnasta jo aikaisemmin ja jos en ollutkaan, en vain aikaisemmin tiennyt tarvitsevani näitä. Tämä oli täysin perusteltua ja fiksua, käynhän minä sitäpaitsi töissä ja ansaitsen rahaa.

Pääsin siis käymään Suomen Ratsutarvikkeessa tänään... Ennen lähtöä totesinkin ystävälle, että varmasti ostan jotain mitä en kuitenkaan tarvitse, tyhjin käsin en varmasti pääse kaupasta lähtemään. No niin, en päässyt en.

Lähdin siis etsimään niitä vaalean harmaita ratsastushousuja kesäkäyttöön. No arvatkaa ostinko harmaat? EN. Ostin MUSTAT! Niin fiksusti olin perustellut itselleni, että kyllä minä uudet housut tarvitsen, kun farkkuratsarit on tummat ja hiostavat kesällä. Menin sitten ja ostin mustat kokopaikkaiset housut, koska ne istuivat niin hyvin jalkaan ja tuntuivat kivoilta. Halvatkin olivat vielä! Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, niinhän sitä sanotaan? Mietin mustien housujen käytännöllisyyttä uudestaan sitten kun se kesä oikeasti tulee ja saan lämpöhalvauksen ratsastaessani pikimustissa housuissa.

Tottakai löysin sitten oikein mehukkaan värisen riimunkin, jonka ajattelin sopivan oikein hyvin Winnielle. Sen nykyinen riimu kun on Full kokoinen ja vähän iso sille... Tottakai tästä ihanasta lilasta riimusta löytyi tasan vain se yksi COB koko, niin se oli ihan pakko ostaa. Aivan pakko, eihän Winnie nyt voisi esimerkiksi tallin sinisessä tai jopa yök, keltaisessa, riimussa tarhailla. Ei tietenkään!

Eikös seuraavaksi tullut vielä vastaan riimun väreihin sopivat sukat. Myönnän, olisin varmasti pärjännyt ilmankin, mutta sukkia ei voi olla koskaan liikaa! Lupasin itselleni, että nyt heitän kahdet huonokuntoiset sukat pois. Eikös se hieman kompensoi??

Näillä varusteilla pääsin lähtemään hevostarvikeliikkeestä, en sentään koko kauppaa tyhjentänyt. Hyllyille jäi vielä ihana sadeloimi, satulahuopa, kisahousut mulle, meksikolaiset timanttisuitset... En uskalla mennä tuota kauppaa kahta kilometriä lähemmäs vähään aikaan, etten vain hairahdu hakemaan noita ihania varusteita, jotka siellä hyllyillä huutavat nimeäni.

Käväisin vielä ruokakaupassa hakemassa perheen ruokaostokset ja poikkesin matkalla lemmikkieläinliikkeeseen. Sieltä löysin vihdoin kauan ( no juu, viikon?) etsimäni koirien klikkerin. Tämän ostamisesta en tunne yhtään huonoa omaatuntoa, tätä hankintaa ei tarvitse edes selitellä minään päähänpistona tai heräteostoksena. Tätä päästään siis testailemaan Winnien kanssa lähipäivinä. ( Sainpas muuten huvittuneen ja hieman kysyvän ilmeen, kun tiedustelin lemmikkikaupasta klikkeriä suunnilleen " Tarvitsen ponille klikkerin, sellaisen koirien naksuttimen, onko teillä niitä?" )