Don't worry, be happy!

Nyt on jotenkin niin huoleton ja iloinen fiilis että se on ihan pakko jakaa teidänkin kanssa, josko osa siitä välittyisi myös juuri sinulle ja tekisi päivästäsi vähän paremman :) Olen todennut että mököttäminen on turhaa ja typerää jos sitä tekee liikaa. Toki joskus täytyy mököttää että osaa arvostaa niitä todella hyviä päiviä, sillä jos voisi aina olla vain iloinen, niin huomaisiko lopulta enää sellaista asiaa kuin ilo?

Käyn tällä hetkellä periaatteessa kahta koulua ja nyt vihdoin sain molemmista mieltä painavat isot tentit ja työt pois alta. Ensi viikolla alkaa harjoittelu, jolloin ei ole mitään ylimääräistä ja stressaavaa kouluhommaa. Vihdoin saattaa löytyä aikaa vaikkapa kavereiden kuvaamiselle, en ole piiiiiitkään aikaan ehtinyt valokuvata kavereiden ratsastusta. Minä kun tykkään siitä hommasta kovasti! Samoin pitäisi irrota enemmän aikaa "turhaan" tallilla pyörimiseen.

No miksi minä sitten olen tänään iloinen? Siis sen lisäksi että nyt on koulustressi ohi. No en mistään isoista asioista, ihan vain pienistä.
 Elton oli tänään todella kiva ratsastaa, kokeilin ratsastusta pelkän kaulanarun kanssa (hevosella siis ei ole mitään muita varusteita kuin pelkkä riimunaru kauan ympärillä) ja se sujui vallan mainiosti! Oli jännä huomata miten paljon hevonen lukee painoapuja. Tällaisesta "leikkimisestä" on varmasti apua ihan perusratsastuksessakin! Tänään ainakin huomasin että painoni oli aluksi aivan väärällä puolella, minkä vuoksi hevonen kääntyi päinvastaiseen suuntaan kun mihin halusin. Lopulta opin miten vähän itse kaulanarua tarvitsee käyttää, kunhan osaa kääntää painollaan.

Olen iloinen ja huvittunut myös uudesta karvaisesta ystävästäni. Tunnen oloni taas 12- vuotiaaksi kun sain ensimmäisen hoitoponin ja kävin tallilla ihan vain siitä ilosta että sain putsata sen varusteita tai ruokakuppeja. Supermukavaa oli jos kaiken lisäksi sain vielä harjata itse otuksen tuntien välissä (: Nyt olen hypännyt taas noihin 12- vuotiaan Essin saappaisiin ja hankkinut itselleni ihan oikean hoitoponin. Sunnuntaina postailin haffitamma Winniestä, jonka virallinen hoitaja ja peräänkatsoja nyt olen, voi miten mukavaa ;) Tamma on vain niin mielettömän sympaattinen ja mielenkiintoinen otus, että tahdon viettää sen kanssa aikaa ja tehdä sen kanssa juttuja. Sunnuntaina tamma oli mahdoton varustaa, kun taas eilen seurustelin sen kanssa karsinassa varmaan 40 min. Kaveri oli kuin eri poni - seisoi nätisti, kunnioitti, väisti ja rapsutteli takaisin. Maneesissa talutellessakin se lopulta rentoutui 8 muun hevosen joukossa ja osoitti jotain kuuntelemisen merkkejä minua kohtaan siellä narun toisessa päässä.
Ponin kanssa saan kuulemma jatkossakin touhuta, käydä taluttelemassa ja niin pois päin. Olen jotenkin niin innoissani kun tähän pääsee muodostamaan jonkinlaisen suhteen, Julita kun on niin apaattinen eikä yleensä anna minkäänlaista vastausta mihinkään, niin en ole päässyt samanlaisia juttuja sen kanssa harrastamaan. Ei tämä Julia kuitenkaan päihitä, Juli on mulle se kultamussukka aina (:

Sunnuntaina on koulukisat, ilmoittauduttiin Julin kanssa mukaan luokkaan heC 1:2000 :) Saa nähdä meneekö paremmin kuin viime kerralla!

PS. onnistuin eilen pudottamaan pikkukamerani vesiämpäriin ja se sanoi itsensä irti. Joko alan kantaa taas järkkäriä tallilla mukana tai hankin jostain uuden minikameran, ettei postaukset jää täysin kuvattomiksi.. :) Jos osaat suositella jotain pientä (ja suht halpaa) digikameraa niin kommentoi!