Tänään tallilla vierähti ihan yhtäkkiä aikaa viitisen tuntia, ehti tapahtua vaikka ja mitä! Video- ja kuvamateriaalia on niin runsaasti, että teen viisaan päätöksen ja jaan postailua vähän osiin, ettei tuloksena ole yhtä maraton-postausta jota kukaan ei jaksa lukea loppuun saakka.
Pakettiin tiivistettynä siis ratsastin sekä Pojun että Julin ja lisäksi osallistuin sekä vedettävänä että ratsastajana hiihtoratsastukseen lumilaudalla. Materiaalit lumilautailusta on käsitelty, eli siitä siis ensimmäisenä! Julin ja Pojun ratsastelut jää postailun osalta huomiselle. :)
Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, saatiin tänään eräs yksityinen poni lainaksi hiihto/pulkkaratsastukseen. Mukana oli tällä kertaa menossa ponin vuokraaja ja toki myös mun kaveri Mariel, kun muut viihtyivät vain henkisinä tukihenkilöinä ja kuvaajina. Hirmu iso kiitos valokuvaamisesta ja videoinnista Sirulle ja Nennalle!
Ponin omistajalta sain luvan roikkua sen perässä lumilaudan kanssa, kun se niin hyvin suhtautui pulkkaankin. Lumilauta ei muodostunut Sintti-ponille minkäänlaiseksi ongelmaksi, se ei ollut sen jännittävämpi tai kiinnostavampi kuin pulkkakaan. Itseasiassa se piti paljon vähemmän ääntä ja tuli helpommin perässä kuin pulkka, jota on hirmu hankala ohjata etenkin kovassa vauhdissa.
Käveltiin ja ravailtiin ympäri peltolenkkiä ja kääntymisen onnistuessa hyvin otettiin myös pidempi pätkä laukkaa pitkällä suoralla. Vitsit miten hauskaa oli kiitää viimassa ponin perässä, ihan mahtavaa! Kääntyminenkin oli oikeastaan helpompaa pehmeällä lumella tasaisella maalla, kuin oikeassa laskettelurinteessä. Seuraavaksi viikoksi sain luvan väkertää radalle hyppyrin. ;)
Tottahan toki Mariel tahtoi myös kokeilla lumilautaa, kun "oli muutaman kerran aikaisemminkin laskenut lumilaudalla". No juu, aika pian paljastui että ne kerrat oli tosiaankin laskettavissa yhden käden sormilla ja laskettelurinteenä oli toiminut pieni mäennyppylä jonkun takapihalla ;) Ei se lumilautailu ollutkaan niin helppoa kuin miltä se näytti, mutta hauskaa kyllä oli silti kaikilla osapuolilla, niin mulla ratsastajana kuin myös kuvaajilla ja hiihtäjillä pellon reunassa!
Poju pääsi maanantaina muistelemaan vanhoja aikojaan tuntiponina, kun pitkästä aikaa selkään kiipesi vieras ihminen ja vieläpä ratsastustaidoton sellainen. Oli ihan kiva päästää kaveri selkäänkin kokeilemaan sitä ponin selässä kiikkumista, kun hän kuitenkin joutuu luvattoman paljon kuuntelemaan omia juttujani siitä koulussa. ;) Kaveri oli joskus aikoinaan ratsastanut muutaman alkeistunnin, muttei kuitenkaan jatkanut harrastusta. Suhteellisen hyvin se ponin kyydissä istuminen kuitenkin luonnistui, kun ei Pojukaan vaikuttanut jännittyneen.
Käytiin kiertämässä läheisen laitumen ympäri aurattu lenkki muutamaan kertaan. Poju piti hyvää huolta kyytiläisestään eikä käyttänyt hyväksi toisen osaamattomuutta tai heilahtelevaa tasapainoa. Hieno poni, taas sai olla ylpeä! :) Kaverikin tykästyi poniin, joka sai paljon kiitosta ja rapsutuksia.
Tiistaina ratsastelin ponilla maneesissa tehden perusjuttuja ympyröillä ja kokeillen laukanvaihtoja kahdeksikolla puomin päällä. Muutaman kerran taidettiin onnistua, montaa kertaa ei tosin kokeiltukaan kun maneesissa oli samaan aikaan toinen poliisihevosista liikutettavana ja tuntui, etten mahdu ratsastamaan ilman että jäädään Pojun kanssa alle. Niin siinä käy kun ratsastelee aina yksin, lopulta ei mahdu maneesiin kahdestaan toisen hevosen kanssa, kun ennen onnistui itsenäinen laukkatyöskentely tunnilla 7 muun ratsukon kanssa! :D
Keskiviikkona oli tosi kylmä, pakkanen pääsi yllättämään! Kuvittelin että pakkasta on tiistain kaltaisesti vain muutama aste, mutta tallille päin ajellessani tien varressa ollut lämpömittari näytti -15 astetta. Voitte arvata olinko varustautunut ilman pipoa tai muita lämpimiä vaatteita.. Vedin verskat jalkaan ja lähin ilman satulaa Pojun kanssa maastolenkille, että pysyisin jotenkuten lämpimänä. Tällä kertaa ei vain maastoiltu, vaan ihan työskenneltiin vaikka peltoa kierrettiinkin. Teetin ponilla pysähdyksiä, peruutuksia ja siirtymisiä. Temponvaihteluissa käytin hyväksi sijaintia lenkillä - kotiin päin mentäessä askel piteni huomattavasti paremmin ja lyheni vallan mainiosti kun käännyttiin poispäin. ;)
Sunnuntaina on luvassa Julin liikutus ja lumilautailua Sintti-ponin perässä, odotan innolla!
Alunperin oli tarkoitus viritellä sunnuntaina Julin perään suksia tai lumilautaa, mutta suksia en saanut hankittua ja ainut lumilautailutaitoinen kaveriporukasta olin minä. Ymmärrettävistä syistä Nenna ei tahtonut kiivetä Julin selkään, kun sillä oli kovien pakkasten vuoksi ollut 4 vapaapäivää peräkkäin. Päädyttiin siis siihen, ettei hiihtoratsasteta missään muodossa tänä viikonloppuna. Juli piti kuitenkin liikuttaa, kuten lähes kaikki muutkin tuntihevoset. En itsekään ollut kovin innokas kiipeämään Julin selkään sen lomailun jälkeen, joten treenasin sen kanssa ensin agia maneesissa, jotta se saisi ensin vähän aivotyöskennellä ja purkaa turhaa energiaansa. Agi sujuikin vallan mainiosti, poni nousi lavalle (eikä halunnut tulla sieltä alas ollenkaan) ja laittoi molemmat jalkansa autonrenkaaseen pienellä avustuksella. Odotellaan innolla, joskos tallilla joskus keväällä järjestettäisiin leikkimieliset agikisat ;) Agitreenailun jälkeen kiipesin ponin selkään ja ravailin & laukkasin muutaman kierroksen maneesissa, ennen kuin lähdettiin maastoon. Poni vaikutti siltä, että se on turhat energiansa purkanut eikä aijo singahtaa mihinkään suuntaan. Käveltiin ja ravailtiin pellolla ihan nätisti, joten en olettanut laukankaan olevan mikään ongelma. Laukkasin auratulla pätkällä pellon reunassa ja olin jo hidastamassa ponia ravin kautta käyntiin, kun se yhtäkkiä päätti ryöstää. Tiedä sitten "säikähtikö" poni hiihtäjää vai innostuiko vaan edessä aukeavasta baanasta, mutta lujaa mentiin. Kun yritin hidastaa, Juli pukitti. Pysyin kyydissä, kunnes kaveri päätti ovelasti tehdä äkkipysähdyksen ( josta jäi noin 50 cm jarrutusjäljet lumeen), kadota alta ja kääntyä paikallaan ympäri. Tässä vaiheessa maastouduin selästä ja poni paineli pää viidentenä jalkana takaisin talliin. Siellä tamma oli kuulemma tehnyt laukassa vielä kunniakierroksen tallinkin ympäri. Ei muuta kuin ponia hakemaan ja ratsastamaan takaisin sinne mistä se itse oli päättänyt poistua paikalta... Alkuun ei sattunut ollenkaan, mutta nyt kun tippumisesta on kulunut noin vuorokausi, olen melkoisen jumissa joka paikasta. Kädet on jumissa, selkä koko pituudeltaan takapuoleen asti on jumissa ja ilmeisesti yksi sormistakin on jotenkin venähtänyt tai muuta vastaavaa. Noh, sillä se kipu lähtee millä on tullutkin, huomenna kiipeän taas Pojun selkään.. ;) Laskeskelin tuossa ihan mielenkiinnosta, että oli tasan kymmenes kerta kun Juli paiskaa mut selästään.
Ensi viikolla siis EI varmasti pulkka/hiihto/lumilauratsatsasteta Julilla, vaan menen sillä maneesissa ja keräilen omaa itseluottamustani takaisin. Saadaan kuitenkin tallin eräs yksityinen poni lainaksi, jolla saadaan hiihtoratsastaa :)
Kattavamman koosteen näytöksestä pääset katsomaan täältä. :)
Kuvien kopioiminen muuhun kuin omaan käyttöön (esim tietokoneen taustakuvaksi) kielletty...
Tiistaina ratsastin Pojulla ekaa kertaa ikinä kaulanarulla. Puin ponille kuitenkin päähän riimun, johon kiinnitin ohjat niin, että kaveri on tarvittaessa hallittavissa ohjalla. Alkuun pidin ohjien päästä kiinni, mutta lopulta kun kaulanarun käyttö alkoi luonnistua molemmilta, jätin ohjat lepäämään ponin kaulalle ja pidin kiinni pelkästä kaulan ympäri kulkevasta narusta. Poju kääntyy ihan ällistyttävän hyvin pelkillä painoavuilla ja pienellä kaulanarun ohjaamisella. Pysähdykset oli alkuun hankalia, koska en ymmärtänyt rentoutua selässä. Lopulta ei tarvinnut kuin rentoutua ja nojata vähän taakse samalla kun vetää vähän kaulanarusta. Ravissa kääntäminen oli hankalampaa, mutta onnistuin kuitenkin tekemään kahdeksikkoa. Laukkaa en kokeillut narun kanssa, vaan siinä vaiheessa jätin koko kaulanarun pois ja ratsastin loppuajan riimulla ihan ohjastuntumalla.
Totesin että tällainen joidenkin mielestä turha ja typerä leikkiminen voi myös kehittää sekä ratsastajaa että ratsua. Toiset kutsuvat varusteetonta ratsastusta luonnonsuojeluksi, mutta oma mielipiteeni on että se kertoo ratsastajan taidoista sekä ihmisen ja hevosen välisestä luottamuksesta. Varusteethan ovat apuvälineitä hevosen hallitsemiseksi. Mikäli hevosen pystyy hallitsemaan ilman varusteita, tai mahdollisimman vähillä varusteilla, niin eihän siitä voi olla mitään haittaa normaalin ratsastuksen tai minkään muunkaan kannalta, päin vastoin! Mikäli hevonen kääntyy allasi pelkillä painoavuilla, se varmasti kääntyy helposti myös kuolaimet suussaan. Itse ainakin opin tuon yhden ratsastuskerran aikana painolla ratsastamisesta enemmän kuin ikinä ennen. Olen ollut myös taipuvainen ratsastamaan liikaa kädellä - nyt oli pakko käyttää muita keinoja hevosen kääntämiseen. Kun nyt opin uusia asioita ratsastaessani ilman satulaa tai kuolaimia, osaan hyödyntää niitä myös kaikilla varusteilla ratsastaessa. Ehkä en ensi kerralla käännä laukassa pelkällä ohjalla, vaan hyödynnän myös painoa ja pohjetta.
Keskiviikkona olikin jo paljon kylmempi ilma, noin viitisentoista astetta pakkasta. Päätin lähteä Pojun kanssa pellolle ja heittää sille varmuudeksi loimen niskaan, ettei se vain palellu. Tiistaina Poju oli yskinyt jonkin verran, joten ratsastin kuunnellen hevosta. Poju kuitenkin liikkui tosi tyytyväisenä eteenpäin ja oikein innostui laukassa. Se ei yskinyt lainkaan, vaikka otettiin lopulta pidempikin pätkä rauhallista laukkaa. Ilmeisesti kylmä ja kuiva ilma sitten on ponille parempi, en tiedä.
Torstaista lauantaihin on ollut ja luvattu hurjia pakkasia, yli -20 astetta reippaastikkin. Talli on periaatteessa suljettu, kun ylimääräistä ovista kulkemista pyritään välttämään että talli pysyisi lämpimänä. Poju siis lomailee nämä päivät, tosin tarhaan se on päässyt loimen kanssa aina aamupäivisin. Oltiin sovittu Pojun omistajien kanssa, että saan päästää kaverini tänään köpöttelemään hetkeksi Pojun selkään. Harmittavaisesti näin kylmä ilma perui suunnitelmat, mutta käytiin kuitenkin rapsuttelemassa ja moikkaamassa ponia. Uusi yritys sitten ensi viikolla :)
Huomiseksi sain yllättäen liput Apassionataan, jonne ratsastusseuramme järjestää retken. Aihe poikkeaa ihan täysin blogista, mutta onko teillä kiinnostusta esimerkiksi videopostaukseen matkalta? Kommentoikaa tähän postaukseen mikäli videopostaus kiinnostaa, niin osaan varata sitten kameran mukaan. :) Ihan tavallinen poniaiheinen videopostaus on tulossa taas kunhan pääsen tallille sellaiseen aikaan, että siellä on ihmisiä jotka voi kameran varressa heilua.. Juttua on siis kuvaajan järjestyessä tulossa niin maastakäsintöyskentelystä kuin riimu/kaulanaruratsastuksestakin.
Olen ilkeästi pitänyt teitä lukijoita epätietoisuudessa, kun vain ilmoitin Winnien tulevan takaisin, mutten kertonut mitään yksityiskohtia. Tämä johtuu siitä, etten yksinkertaisesti tiennyt itsekään sen enempää, kuin tänne kirjoitin. Sain tekstiviestin kaveriltani tallilta, että Winnie tulee takaisin ja Winga (Winniestä vaihdossa tullut hevonen) lähtee takaisin. Enempää hänkään ei osannut asiasta kertoa.
Tilanne on siis se, että tämä tuntihevoseksi tullut heppa tosiaan on jo lähtenyt takaisin. Winnie on taas Metsäkylän omistuksessa, mutta toistaiseksi asuu vielä siellä, minne se jouluna myytiin, koska Metsäkylässä ei ole tammalle tällä hetkellä tilaa muualla kuin ulkokarsinassa. Winnie on tulossa kotiin heti kun ilmat lämpenee tai tallista sisältä vapautuu karsina. Poni on kuitenkin edelleen koko ajan myytävänä, joten on mahdollisuus että se myydään suoraan nykyisestä asuinpaikastaan eteenpäin, eikä se ehdi edes takaisin Metsäkylään. Nyt on kuitenkin melko heikkoa hevosmarkkinoilla, joten uskallan ehkä toivoa, ettei kaveri menisi nyt kaupaksi.
Itse olen miettinyt pääni puhki kaikista eri vaihtoehdoista, joilla pystyisin Winnien pitämään lähelläni. En voi ostaa sitä. En voi ottaa sitä yksin ylläpitoon. Se tuskin pärjää vieläkään ratsastuskoulun tunneilla niin, että voisi jäädä hyvillä mielin Metsäkylään tuntiponiksi. Puoliylläpitoon voisin ehkä pystyä, mutta jollain halvemmalla tallilla. Silloin tarvitsen jonkun toisen uhkarohkean ihmisen, joka tahtoisi ponista puolet vastuulleen. Metsäkylässä mulla ei ole varaa sitä vuokrata (enempää kuin päivän verran viikossa, mikä ei asiaa paljon helpota) tai puoliylläpitää. Noh, mennään päivä kerrallaan toivoen parasta mutta peläten pahinta. :)
