Talviurheilua parhaimmillaan

Mini-Winnie on maailman hienoin monitoimiponi! Toimisi varmasti loistavasti lasten ponina, kun kerran selviytyy ihan aikuisenkin leluna. Pieneltä ja viattomalta ponilta ei edes kysytty mielipidettä valjaisiin tai pulkkaan, vaan vastuuttomat aikuiset (minä!) pistivät ponille valjaat niskaan ja pulkan perään. Ei muuta kuin liikkeelle ja ihmettelemään, miten poni hommaan suhtautuu.

Kaikki meni niin kuin odottaa saattoikin; maailman kiltein ja lunkein poni pyöräytti kerran korviaan takana suhisevan pulkan suuntaan ja kiskoi tyytyväisenä menemään. Ei hyppyjä, ei loikkia, ei kiihtymistä. Pulkkaratsastusta kuin vanhalta konkarilta! Poni sai vahvistella peppulihaksiaan vetotreenillä käynnissä ja ravissa, jonka jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä pellolla ilman pulkkaa.

Melko vakavasti alkaa näyttää siltä, että tämän talven talviurheilu oli tältä osin tässä. Nyt vettä on tullut taivaan täydeltä ja sohjoksi muuttunut lumi sulaa pois kovaa vauhtia. Sääennusteetkin lupaa vain lisää sadetta ja plussakelejä. Satunnaisesti käydään pakkasella, mutta se tietää vain peilijäätä jokapuolelle. Isosti kyllä harmittaa, jos ei enää saada pakkasia ja kunnolla lunta!

2

Extreme horsesports

Tänään tallilla vierähti ihan yhtäkkiä aikaa viitisen tuntia, ehti tapahtua vaikka ja mitä! Video- ja kuvamateriaalia on niin runsaasti, että teen viisaan päätöksen ja jaan postailua vähän osiin, ettei tuloksena ole yhtä maraton-postausta jota kukaan ei jaksa lukea loppuun saakka.

Pakettiin tiivistettynä siis ratsastin sekä Pojun että Julin ja lisäksi osallistuin sekä vedettävänä että ratsastajana hiihtoratsastukseen lumilaudalla. Materiaalit lumilautailusta on käsitelty, eli siitä siis ensimmäisenä! Julin ja Pojun ratsastelut jää postailun osalta huomiselle. :)

Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, saatiin tänään eräs yksityinen poni lainaksi hiihto/pulkkaratsastukseen. Mukana oli tällä kertaa menossa ponin vuokraaja ja toki myös mun kaveri Mariel, kun muut viihtyivät vain henkisinä tukihenkilöinä ja kuvaajina. Hirmu iso kiitos valokuvaamisesta ja videoinnista Sirulle ja Nennalle!

Ponin omistajalta sain luvan roikkua sen perässä lumilaudan kanssa, kun se niin hyvin suhtautui pulkkaankin. Lumilauta ei muodostunut Sintti-ponille minkäänlaiseksi ongelmaksi, se ei ollut sen jännittävämpi tai kiinnostavampi kuin pulkkakaan. Itseasiassa se piti paljon vähemmän ääntä ja tuli helpommin perässä kuin pulkka, jota on hirmu hankala ohjata etenkin kovassa vauhdissa.
Käveltiin ja ravailtiin ympäri peltolenkkiä ja kääntymisen onnistuessa hyvin otettiin myös pidempi pätkä laukkaa pitkällä suoralla. Vitsit miten hauskaa oli kiitää viimassa ponin perässä, ihan mahtavaa! Kääntyminenkin oli oikeastaan helpompaa pehmeällä lumella tasaisella maalla, kuin oikeassa laskettelurinteessä. Seuraavaksi viikoksi sain luvan väkertää radalle hyppyrin. ;)



Tottahan toki Mariel tahtoi myös kokeilla lumilautaa, kun "oli muutaman kerran aikaisemminkin laskenut lumilaudalla". No juu, aika pian paljastui että ne kerrat oli tosiaankin laskettavissa yhden käden sormilla ja laskettelurinteenä oli toiminut pieni mäennyppylä jonkun takapihalla ;) Ei se lumilautailu ollutkaan niin helppoa kuin miltä se näytti, mutta hauskaa kyllä oli silti kaikilla osapuolilla, niin mulla ratsastajana kuin myös kuvaajilla ja hiihtäjillä pellon reunassa!

5

Pulkkailua!

Tänään vihdoin saatiin Julille hiihtoratsastusvaljaat päälle! Poni on tosiaan pulkkaa/ufoliukuria ainakin vetänyt entisessä kodissaan, tosin siitä on aikaa nyt noin 7 vuotta. Vähän jännitin että mitä Juli sanoo perässä tulevaan pulkkaan, mutta hyvinhän tamma suhtautui. Alkuun totutettiin ponia vain valjaisiin tulevaan paineeseen niin, että taluttelin ponia tallin pihassa ja kaveri käveli perässä vetäen painoa valjaisiin. Tämän jälkeen lisättiin kuvioon pulkka, johon Juli ei taaskaan sanonut yhtään mitään. Ei sitten muuta kuin ratsastaja selkään ja pulkkailija kyytiin!
Juli käyttäytyi ihan superhyvin, se ei ollut moksiskaan perässä tulevasta pulkasta. Käveltiin läheiselle pellolle, jossa otettiin ravipätkiäkin. Ne sujui niin nätisti, että päätettiin kokeilla muutama askel laukkaa. Julia piti lähinnä kannustaa liikkumaan eteenpäin, se ei kerännyt kierroksia laukasta ollenkaan! :) Toisella kerralla Juli jo syttyikin laukasta ja päätti heittää ilmoille ihan oikean pukin, ehkäpä sitä jäi kaihertamaan viimeviikkoinen nössöpukki ja hän päätti korjata asian nyt tänään. Ihan oikeassa ylöspäinsuuntautuvassa pukissa oli kuitenkin helpompi istua kyydissä ja matka jatkuikin laukassa heti sen jälkeen.
Lopuksi vaihdettiin vielä kuskin ja pulkkailijan paikat, että pääsin itsekin hetkeksi istumaan pulkkaan. Käveltiin tallille nätisti ja Juli sai hirmuisesti kehuja ja herkkuja, on se niin hieno! Ensi viikolla on varmaan vuorossa minisukset, mikäli saan järjestettyä jostain tarpeeksi pienet monot itselleni.

8