tiistai 11. lokakuuta 2011

Winniewinniewinniewinnie

Sunnuntaina liikutin Winnien tosi kevyesti kentällä ennen omaa koulurataa. Maneesiin rakennettiin jo kouluaitoja, niin suunnattiin kentälle, missä ponilla ei aikaisemmin oltu ratsastettukkaan. Tein aika pitkään käynnissä juttuja, pysähdyksiä ja voltteja, jotta poni vähän rauhoittuisi ja tottuisi oloonsa. Muutaman kerran tamma säikähti jostain pusikoista hypähteleviä mummoja (joita kisapäivinä vilisee tallin nurkissa turhankin paljon), mutta raihoittui aika nopeasti. Ravissa työskentelin lähinnä ympyrällä ja tehden siirtymisiä. Ympyrällä vauhti ja asetus pysyi hyvänä, mutta pohkeenväistöä tai avotaivutusta pyytäessä poni reagoi pohkeeseen turhan paljon ja lähti painetta pakoon, eikä vain väistänyt sitä sivulle. Tässä on siis seuraava homma mitä lähdetään treenaamaan käynnissä.
Laukkaa ei otettu ollenkaan, kun olin tyytyväinen ponin panokseen käynnissä ja ravissa. Ilmeisesti satula ei ole ihan täysin sopiva, kun kevyessä ravissa etenempinen oli heikompaa. Voi olla että seuraavalla kerralla menen ilman satulaa tai koitan järjestää jonkun toisen ponin satulan sovitukseen. Jossain vaiheessa ponille on kuitenkin löydyttävä ihan oma penkki joka sopii neidin pyöreisiin muotoihin.. (:

Tänään kävin Winnien kanssa maastokävelyllä ihan taluttaen. Käskyt "seis, käynti ja ravi" meni ihmeen hyvin läpi! Alun muistinvirkistyksen jälkeen poni seisahtui pienestä pidätteestä ja lähti känytiin tai raviin pelkästä äänestä. Treenin alla oli taas ihmisen tilan kunnioittaminen, minkä johdosta tehtiin paljon peruutuksia ja eteneminen oli toisinaan melko hidasta. Illalla ponin oli määrä mennä tunnille, mutta se viihtyi maneesissa vain viitisen minuuttia ennen kuin sain hakea sen pois.. Kaveri hermostui niin kovasti 7 muun hevosen joukossa että oli ilmeisesti pukitellut ja taluttaessa hypännyt pystyynkin tai jotain vastaavaa. Komentaessa se kuitenkin käyttäytyi ihan nätisti kun sitä hetken taluttelin ennen maneesista pois viemistä. Huomenna varmaan juoksutan ponin, torstaina se ei tee tunteja (tai näin ymmärsin) ja perjantaina varmaan liikutan taas jotenkin.

Tässä video sunnuntailta, vihdoin näette vähän enemmän ponin liikkeestäkin :)
4

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Lajin vaihto!

Tänään oli ne kauan ja kauhulla odotetut koulukisat, joihin ensin ilmoittauduin heC 1:2000 luokkaan, vaihdoin merkkisuoritusluokkaan, päätin etten suoritakkaan merkkiä ja ilmoittauduin pelkkään C merkin kouluohjelmaan ilman sitä merkkisuoritusta. No lopulta meidän ilmoittautuminen oli jotenkin kämmitty ja lopulta oltiinkin lähtölistassa heC 1:2000 luokassa, mikä kuitenkin saatiin vaihdettua takaisin siihen merkkiohjelmaan. Mutkikastako?!


Verkattiin ensin maneesissa muiden verkkaryhmäläisten kanssa, mutta painuttiin jatkamaan pihalle kun meitä ennen olleet 4 ratsukkoa ratsastivat omat suorituksensa. Kentällä otettiin vain pienet pätkät ravia ja yksi laukannosto, poni sai kävellä rauhassa kun olin sen työpanokseen tyytyväinen. Verkassa herkistin ponia pohkeelle ja muutenkin herättelin tekemällä siirtymisiä ja pysähdyksiä. Meidän luokka oli harjoituskisaluokka, eli mukana radalla saikin olla raippa, mikä helpotti elämää ihan mielettömästi.

Radalla poni liikkui, eteni, kuunteli ja oli ihmeen hyvä ratsastaa. Itse en jännittänyt yhtään niin paljon kun viimeksi ja istuinkin rennompana ja mielestäni ratsastin paremmin kuin keväällä. Ainoa mikä mokattiin kunnolla oli se oikea laukka, mikä oli ihan odotettavissakin. Ohjelmaan kuului kaksi kierrosta laukkaa pääty-ympyrällä kumpaankin suuntaan ja laukan nosto oli lisäksi vielä käynnistä, mikä on Julille hankalaa. Oikeaan kierrokseen laukka kuitenkin nousi, vaikka se tottakai olikin väärä laukka mikä sieltä tuli. Tästä kohtaa saatiin paperiin pisteitä vain 3, säälistä nekin :) Loppurata sujui vallan mallikkaasti, tosin vasemmassa kierroksessa Juli rikkoi laukasta raville muutaman askeleen ajaksi.

Lopulta saatiin koko radasta prosentteja 57,8 mikä oli ihan mielettömän hyvin odotuksiin nähden. Viimeksi kun pari vuotta takaperin ratsastin Julilla tätä samaista rataa, tuli prosentteja muistaakseni säälittävät 36. Laukka ei noussut kumpaankaan suuntaan niin mitenkään ja poni pysähteli kulmissa odottavien hevosten luo. Tällä kertaa varauduin sentään pysähtelyihin ja pyysin lupaa ratsastaa maneesissa yksin, joten Julilla ei ollut toisessa päässä maneesia kavereita kenen luokse kirmailla kesken suorituksen. ;) Pisteitä tuli siitä kolmosesta ihan seiskaan asti, yleisin arvosana 6,5. Loppukommenttina "Rauhallinen suoritus, hevonen saisi liikkua reippaammin eteen". Viimeksi keväällä samalta tuomarilta oli huomautus suorituksen kiireellisyydestä, eli parannusta oli tapahtunut jo tämänkin ajan sisällä. Ja no Juli, sehän saisi AINA liikkua vähän vielä reippaammin eteen, se on asia josta voi aina huomauttaa ;)

57,8 % tuloksella sijoituttiin toisiksi, enpä olisi ikinä uskonut että tuo poni voi sijoittua yhtään missään koulukisoissa! Kyllä saa olla tyytyväinen ja ylpeä, ehkäpä me vaihdetaan kokonaan lajia kun ei tuo esteratsastus enää tunnu sujuvan ;)








Loppuun vielä video suorituksesta, kuvista, videosta ja coachaamisesta iso kiitos Nennalle!
6

perjantai 7. lokakuuta 2011

Aloitin tänään maastakäsintyöskentelyn Winnien kanssa. Tehtiin maneesissa vähän seuraamisjuttuja, pysähdyksiä, peruutuksia ja muuta yksinkertaista. Alkuun poni ei niinkään kiinnittänyt huomiota ihmiseen siinä vierellä, vaan tuli, meni ja haisteli maneesin pohjaa miten mieli teki. Aloin pikkuhlijaa vaatia huomiota itselleni ja oli jännä huomata miten nopeasti tamma oppi! Se on niin motivoitunut ja kiinnostunut kaikesta. Aluksi pysähdykset venyi pitkiksi ja poni teki puoliympyrän ympärilleni ennen kuin seisahtui. Lopulta tehtiin siirtymisiä ravista pysähdykseen ja peruutuksesta suoraan raviinkin, kun tamma keksi mitä siltä pyydetään ja halutaan :) Kehitettävää löytyi ihmisen tilan kunnioittamisesta, kun välillä tamma tuppautui turhan lähelle ja tökkimään turvallaan. Tämäkin väheni jo ensimmäisen 15 minuutin aikana kun vähän huomautin asiasta, poni oppii ihan mielettömän nopeasti ja selvästi seuraa tilannetta ja kysyy että "Menikö oikein, näinkö haluat että teen? Mitä seuraavaksi, kerro vaan niin tehdään!" On tosi kiva työskennellä yhteistyöhaluisen ponin kanssa, niin erilaista kun Julin kanssa :)

Ponit on kyllä kuin yö ja päivä ja täydentävät toisiaan mielettömän hyvin. Winnien kanssa harjoittelun jälkeen oli ihanaa harjata ja rapsutella rauhallista Julia joka ei sättää koko ajan. Pari kaveria sattui tallille samaan aikaan ja heiluivat kameran toisella puolella niin saatiin kuvia ja videoitakin molemmista poneista :) Winnie pääsi myös tarhaan ja räpsin siitä muutaman ihan hyvän videon ja kuvan. Nyt on vihdoin edustavia kuvia ponista, eikö olekin nätti?! :)


3

torstai 6. lokakuuta 2011

Varusteurheilua

Kokosin aamupäivän kunniaksi yhteen kaikki eri väriset varusteet joihin Juli on joskus pukeutunut. Eikös se niin ole, että kun ei pärjää missään muussa urheilussa, niin varusteurheilu on varsin varteenotettava vaihtoehto ;) Kuvat saa isommiksi klikkaamalla!

Limen vihreä on toinen omista lempiväreistäni ja se nyt ihan suhteellisen hyvin sopiikin Julille :)
-pintelit (Horze)
-huopa (Hööks)
-raippa (Horze)
-hanskat (Horse House)
-kotona olemassa vielä ratsastussukat (Tarjoustalo <3)
Vaaleanpunainen on ehdottomasti sekä mun että Julin lempiväri. Joskus aikojen alussa poni sai vaaleanpunaisen satulahuovan, mutta lopulta käyttöön on kerääntynyt:
-satulavyö (Hööks)
-jalustinkumit (Equestrian Clearance)
-jännesuojat (Suomen Ratsutarvike)
-hivutussuojat (Agrimarket/Horze)
-suitset (Hööks)
-kuolaimet (Equestrian Clearance)
-itsellä lisäksi hanskoja, sukkia, paitoja, takki ja muuta mukavaa
Vaaleansininen oli viime syksynä ihan yllättävä kokeilu, mikä toimisi vallan mainiosti jos Julita olisi ruuna :) Omia varusteita oli vain ratsastuskamat, tallista lainattiin
-jännesuojat
-satulahuopa (Nici)
 Pinkki on Julilla ollut lähinnä lainaväri, kun ennen käytin Pinkkejä varusteita PV tamma Astalla. Kun en Astalla käynyt enää tunneilla, Juli peri full kokoisen huovan.
-huopa (Tarjoustalo, eurohunter)
-suojat (Horse House, Harrys Horse)
 Valkoista Juli on käyttänyt tosi vähän. Joskus alkuaikoina oli tapana kääriä kisoihin valkoiset pintelit ja laittaa valkoinen satulahuopa, mutta nykyään kilpaillaan ihan arkikamoissa. Tykkään tästä kuvasta kuitenkin, musta ja valkoinen sopii hyvin yhteen julin harjan ja jauhoturvan kanssa :)

-huopa (Reunos)



 Punaista Juli on käyttänyt harvoin, tosin jossain vaiheessa sillä oli käytössä järkyttävä kirkkaan punainen satulavyö, joka sitten yhdistettiin esim. vaaleanpunaisiin tai vihreisiin huopiin. Matkalla vanhainkotiin oli päällä:

- satulavyö (tallilta lainattu)
- viltti (Ikea)
- satulahuopa (tallilta lainattu)
- pintelit (Horze)
-Kulkushärpäkkeet suitsiin ja ohjiin (Hööks)

Siniharmaasta on tullut Julin uusi "edustusväri", tätä väriyhdistelmää käytetään usein ku ei haluta pukeutua vaaleanpunaiseen.

- satulahuopa (Tampereen ratsukellari, Nici)
- korvahuppu (Tampereen ratsukellari, Nici)

Harmaa-vaaleanpunainen on niitä päiviä varten, kun tarvitaan vaaleanpunaisen piristystä, mutta silti pitäisi näyttää edustavalta (eli ponia ei voi pukea kokonaan vaaleanpunaiseen). Huovan juli sai elokuvan (Hulluna Saraan) kuvauksia varten.

- satulahuopa (Hööks)
- suojat (Pariisista)






Ja loppuun vielä syy, minkä takia Juli vielä on mun kanssa, eikä jäänyt Saloon ratsastuskoululle. Hänet oli puettu aivan väärän väriseen loimeen, ei Juli tykkää keltaisesta! Ihmekkään kun poni ei tykännyt olostaan ja heitteli muksuja tantereeseen - ja sai tulla maitojunalla takaisin kotiin ;)
21

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Don't worry, be happy!

Nyt on jotenkin niin huoleton ja iloinen fiilis että se on ihan pakko jakaa teidänkin kanssa, josko osa siitä välittyisi myös juuri sinulle ja tekisi päivästäsi vähän paremman :) Olen todennut että mököttäminen on turhaa ja typerää jos sitä tekee liikaa. Toki joskus täytyy mököttää että osaa arvostaa niitä todella hyviä päiviä, sillä jos voisi aina olla vain iloinen, niin huomaisiko lopulta enää sellaista asiaa kuin ilo?

Käyn tällä hetkellä periaatteessa kahta koulua ja nyt vihdoin sain molemmista mieltä painavat isot tentit ja työt pois alta. Ensi viikolla alkaa harjoittelu, jolloin ei ole mitään ylimääräistä ja stressaavaa kouluhommaa. Vihdoin saattaa löytyä aikaa vaikkapa kavereiden kuvaamiselle, en ole piiiiiitkään aikaan ehtinyt valokuvata kavereiden ratsastusta. Minä kun tykkään siitä hommasta kovasti! Samoin pitäisi irrota enemmän aikaa "turhaan" tallilla pyörimiseen.

No miksi minä sitten olen tänään iloinen? Siis sen lisäksi että nyt on koulustressi ohi. No en mistään isoista asioista, ihan vain pienistä.
 Elton oli tänään todella kiva ratsastaa, kokeilin ratsastusta pelkän kaulanarun kanssa (hevosella siis ei ole mitään muita varusteita kuin pelkkä riimunaru kauan ympärillä) ja se sujui vallan mainiosti! Oli jännä huomata miten paljon hevonen lukee painoapuja. Tällaisesta "leikkimisestä" on varmasti apua ihan perusratsastuksessakin! Tänään ainakin huomasin että painoni oli aluksi aivan väärällä puolella, minkä vuoksi hevonen kääntyi päinvastaiseen suuntaan kun mihin halusin. Lopulta opin miten vähän itse kaulanarua tarvitsee käyttää, kunhan osaa kääntää painollaan.

Olen iloinen ja huvittunut myös uudesta karvaisesta ystävästäni. Tunnen oloni taas 12- vuotiaaksi kun sain ensimmäisen hoitoponin ja kävin tallilla ihan vain siitä ilosta että sain putsata sen varusteita tai ruokakuppeja. Supermukavaa oli jos kaiken lisäksi sain vielä harjata itse otuksen tuntien välissä (: Nyt olen hypännyt taas noihin 12- vuotiaan Essin saappaisiin ja hankkinut itselleni ihan oikean hoitoponin. Sunnuntaina postailin haffitamma Winniestä, jonka virallinen hoitaja ja peräänkatsoja nyt olen, voi miten mukavaa ;) Tamma on vain niin mielettömän sympaattinen ja mielenkiintoinen otus, että tahdon viettää sen kanssa aikaa ja tehdä sen kanssa juttuja. Sunnuntaina tamma oli mahdoton varustaa, kun taas eilen seurustelin sen kanssa karsinassa varmaan 40 min. Kaveri oli kuin eri poni - seisoi nätisti, kunnioitti, väisti ja rapsutteli takaisin. Maneesissa talutellessakin se lopulta rentoutui 8 muun hevosen joukossa ja osoitti jotain kuuntelemisen merkkejä minua kohtaan siellä narun toisessa päässä.
Ponin kanssa saan kuulemma jatkossakin touhuta, käydä taluttelemassa ja niin pois päin. Olen jotenkin niin innoissani kun tähän pääsee muodostamaan jonkinlaisen suhteen, Julita kun on niin apaattinen eikä yleensä anna minkäänlaista vastausta mihinkään, niin en ole päässyt samanlaisia juttuja sen kanssa harrastamaan. Ei tämä Julia kuitenkaan päihitä, Juli on mulle se kultamussukka aina (:

Sunnuntaina on koulukisat, ilmoittauduttiin Julin kanssa mukaan luokkaan heC 1:2000 :) Saa nähdä meneekö paremmin kuin viime kerralla!

PS. onnistuin eilen pudottamaan pikkukamerani vesiämpäriin ja se sanoi itsensä irti. Joko alan kantaa taas järkkäriä tallilla mukana tai hankin jostain uuden minikameran, ettei postaukset jää täysin kuvattomiksi.. :) Jos osaat suositella jotain pientä (ja suht halpaa) digikameraa niin kommentoi!
5

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

What a pony!


Oltiin alustavasti sovittu että ratsastan Nekun tänä sunnuntaina, puhetta kun oli että kävisin tamman kanssa sunnuntaisin siihen saakka että Juli palaa sunnuntailomille alkeiskurssien jälkeen. Nekku oli kuitenkin viety aamulla jo laitumelle eikä tallissa ollut kuin muutama yksityinen hevonen ja poni jota en ollut ennen nähnyt. Sain sitten komennon "kokeilla sitä uutta ponia jos uskallan ja löydän sille jostain sopivat suitset, satulan jne.."
Noooh, harjat ja suitset sain koottua ja selkään sopi karvalla varustettuna toisen tuntiponin satula. Kaverin varustaminen oli yksi mielenkiintoinen episodi, kun tämä heilui, hääräsi, pyöri ja väkersi ties mitä kun yritin vääntää kuolaimia suuhun. Lopulta tamma rauhoittui ja sainkin selvitettyä ihanan pitkän ja tuuhean harjan ja hännän. Suihkepullokaan ei ollut kovin pelottava ja saatiin häntä selvitettyä vesipedon hoitosuihkeen voimalla ;)
Neiti on siis 5-vuotias haflinger tamma, ihan mielettömän kaunis tapaus! Aika pyöreässä kunnossa tällä hetkellä, mutta eiköhän se tuosta hoikistu :) Kutsumanimeksi hyväksyttiin mun ehdotus Winnie.

Maneesissa taluttaessa Winnie vähän kyttäsi, katseli, kiersi estevaraston kauempaa ja steppaili välillä pikku raviaskelia. Selkään mennessä fiilis oli "täältä tullaan tänään alas ja lujaa" (tiedän, aivan väärä asenne, mutta tämän kuvan sain ponista) mutta poni muuttui kuin toiseksi eläimeksi kun istuin selkään. Se rentoutui, rauhoittui ja luotti ratsastajaan ihan täysin. Ratsastaessa tamma oli mielettömän tasainen, kuuliainen ja yritteliäs. Laukka oli vielä vähän raakaa, mutta eiköhän sekin kehity kun ikää ja tasapainoa karttuu. Omalla moottorilla kulkeva poni oli superkiva ratsastaa ja lupauduinkin ostamaan ponin jos se joskus tulee myyntiin ;) Kaiken lisäksi omistaja oli niin tyytyväinen mun ratsastukseen ja sujuvaan yhteistyöhön ponin kanssa, että saan Nekun sijaan mennäkkin tällä ponilla Julin töiden ajan! :) Olen aivan innoissani, tästä ponista voi tulla vielä jotain tosi hienoa! Selässä tunsin olevani kotona ja palaset ponin kanssa vaan napsahtelivat kohdilleen. Ihan mieletöntä, olen niin tyytyväinen (:

Loppuun vielä ihan pieni video, josta näkee vähän ponin liikettä. Ei ole todellakaan ratsastuksen parhaita pätkiä, mutta jotain kuitenkin :)


3

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat