Estekuulumisia tunneilta

Viime viikkoina meidän elämä on näyttäytynyt somessa kovin treenipainoitteisena, kun kuvia on tullut jaettua ahkerasti niin este- kuin kouluvalmennuksistakin. Treenattu kyllä ollaan, mutta myös löysäilty. Kavereita tulee pyydettyä kameran kanssa kentän laidalle pääasiassa valmennuspäivinä, joten maastoreissut, kaulanarutreenit ja vapaapäivät jäävät helposti somen ulkopuolelle. Somessa onkin hyvä muistaa, että se kertoo lopulta vain murto-osan todellisuudesta!

Estevalmennuksissa olemme päässeet kivasti eteenpäin. Virheitä sattuu ja kehitettävää löytyy joka kerta, mutta toistojen ja harjoituksen myötä olemme saaneet hyviä onnistumisia ja oikeasti sujuviakin suorituksia aikaiseksi! Haastavissakin tehtävissä olen saanut aina välillä fiilistellä sujuvuutta sen sijaan, että joutuisimme hampaat irvessä tsemppaamaan tehtävät jotenkuten läpi. Parasta on huomata, että tänään jokin asia sujuu jo paremmin kuin viime kerralla!

Väitän, että apua on ollut harjoittelun lisäksi myös Fenwickin liquid titanium päähupusta, jonka hankin Wilmalle silkasta kokeilunhalusta. Huppu on valmistettu älykankaasta, joka sisältää nestemäistä titaania. Se saa aikaan infrapunavaikutuksen, jonka on todettu rauhoittavan ja parantavan joidenkin hevosten keskittymiskykyä.

Olin skeptinen hupun toimivuuden suhteen, mutta kuultuani siitä positiivisia kokemuksia ihan oikeilta ihmisiltä ja bongattuani vielä tarjouksenkin, päätin antaa sille mahdollisuuden. Mikäli huppu vaikuttaisi Wilmaan toivotulla tavalla, se olisi todellakin jokaisen euron arvoinen!

Muutaman viikon testijakson perusteella väitän, että maski voi oikeasti toimia. En allekirjoita kiisteltyjen positiivisten tai negatiivisten ionien vaikutusta, enkä ole perehtynyt erityisen syvällisesti tieteellisiin tutkimuksiin myöskään infrapunan vaikutuksista, mutta ponissani olen huomannut positiivisen muutoksen huppua käyttäessäni. Estetunneilla Wilma ei ole esimerkiksi kyttäillyt parkkipaikan päätyä ja se on myös valmentajan sanojen mukaan suorittanut tasaisemmin ja keskittyneemmin.

Oli kyse sitten hupun vaikutuksesta Wilmaan tai sen lumevaikutuksesta ratsastajaan, se on lunastanut lupauksensa ja paikkansa Wilman päässä estetreeneissä ja -kisoissa. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa voimakasta kiimaa, jotta huppu pääsee todelliseen tulikokeeseen!

Keskittymistä onkin vaadittu estetunneilla niin ratsulta kuin ratsastajaltakin, kun itsenäisissä treeneissä tutuiksi tulleiden pitkien ja helppojen teiden sijaan onkin treenattu sarjoilla ja suhteutetuilla esteväleillä ja lyhyillä teillä.

Edellisen viikon tehtävässä yhdistyivät niin suoraan ratsastaminen, laukan säätely kuin laukan vaihtaminenkin. Ensimmäisenä tehtävänä ratsastettiin suoraa linjaa yhden askeleen sarjalta okserille keskittyen siihen, että laukka säilyy samana jokaisessa alastulossa. Vaikka kuinka olisi tehnyt mieli varmistella alastuloa oikeassa laukassa, myöskään okserilta ei saanut kääntää jyrkästi halutun laukan suuntaan, vaan tehtävänä oli jatkaa suoraan päätyyn asti.

Tämän tehtävän kanssa taidettiin painia päivän suurimmat painit, mutta kun tästä päästiin, alkoi homma rullata! Suoruutta vaativalla tehtävällä saatiin Wilma avuille niin, että laukkaa pystyi säätelemään aika kivasti. Laukan säädeltävyys taas helpotti esteille osumista, mikä puolestaan edesauttoi laukkojen vaihtumista.

Kun laukka oli säädeltävissä ja Wilma hyvin kuulolla, ei esteiden välissä tullut kiire, kun hypättiin pidempiä tehtäviä jatkaen sarjalta kaarevasti ristikoille ja pian taas takaisin sarjalle. Jos Wilma sattuikin tulemaan esteeltä alas väärässä laukassa, se tuli helposti pidätteestä raviin ja laukka saatiin korjattua hyvin ennen seuraavaa hyppyä.

Seuraavalla tunnilla aloitettiin kontrolliharjoituksilla - tarkkuutta vaativalla puomitehtävällä ravissa. Okseri ja viereinen pysty laskettiin ravipuomeiksi hieman normaalia lyhyemmillä väleillä. Poni piti siis saada suoristettua ja koottua ennen puomeja, jotta askeleet sopivat puomien väleihin helposti. Pienillä teillä varmistettiin, että Wilma kääntyi ulkoavuista ja taipui sisäpohkeen ympäri.

Kun ravitehtävä sujui kiitettävästi, siirryttiin hyppyhommiin. Okseri nostettiin kannattimille, mutta sekä sen eteen että taakse jätettiin ponnistus/laukkapuomit. Saman ravipuomeilla saavutetun kontrollin tuli säilyä ensimmäiselle puomille saakka, jonka kohdalla sai nostaa laukan. Tällä tavalla saatiin kontrolloitua aika kivasti Wilma laskeutumaan esteeltä oikeassa laukassa!

Puomeilla ja ravilähestymisillä tehty työ kantoi hedelmää ja tuntui, että lopputunnin pääsin nauttimaan maisemista, kun Wilma suoritti tehtävät yksi toisensa jälkeen tasaisen sujuvasti. Laukat vaihtuivat pääasiassa aina, laukan tahti säilyi hyvänä ja hypyt osui hyviin ponnistuspaikkoihin. Wilma tuntui itsevarmalta ja kovin tyytyväiseltä itseensä! 

0

Nyt on hyvä flow!

Wilma oli pitkään tallin ainoa asukas, joka hyödynsi estekalustoa säännöllisesti. Lämpenevien säiden ja uusien hevosten ja kuskien myötä tilanne on kohentunut huomattavasti, sillä nyt esteille on kysyntää muidenkin ratsukoiden puolesta viikoittain! Laiskalle radanrakentajalle nykyinen tilanne on oikea onnenpotku, sillä esteiden kantamiseen käytetty aika ja vaiva puolittuu heti, kun työtä saa jaettua toisen ratsastajan kanssa.

Siinä samassa, missä yhdessä muiden kanssa hypätessä säästää vaivaa esteiden kantamisessa, saa myös uusia ideoita hypättäviin tehtäviin. Minusta ainakin tuntuu, että itsenäiset estetreenini alkavat vähitellen toistaa itseään vuosien hyppäämisen jälkeen! 

Viime viikolla lyöttäydyin toisen ratsukon seuraan hyppäämään. Ajatuksena oli hypätä kentällä valmiina olevia esteitä soveltuvilta osin, mutta rakennettu rata toimi sellaisenaan meille oikein hyvin ja päästiin hyödyntämään koko settiä.

Alunperin tarkoitukseni oli hypätä vasta toisen ratsukon jälkeen, mutta aikataulujen venähtämisen vuoksi päädyttiin lopulta kentälle yhtä aikaa. Tilanne toimi hirmu hyvänä harjoituksena minulle, sillä ratsastan pääasiassa aina yksin ja huomaan jännittäväni enemmän tai vähemmän muita kentällä olevia hevosia. Tämä on selkärankaan iskostunut huono tapa, joka on jäännös Winnien herkästä reagoimisesta takaa laukkaaviin tai muuten ilakoiviin hevosiin. 

Vaikka miten hoen itselleni, ettei Wilma ole Winnie, huomaan aina yllättäen kuikuilevani missä toiset ratsukot liikkuvat ja miten hevoset käyttäytyvät. Wilma tuskin reagoisi sitä vähääkään muihin hevosiin, jos lakkaisin itse kyttäämästä.

Tapansa mukaan Wilma suhtautui toiseen hyppäävään hevoseen rennon leppoisasti ja valoi minuun uskoa siitä, että selviydymme tulevan viikon estetunnista toisen ratsukon kanssa. Wilma sai suorittaa tehtäviä sopivassa tahdissa vuorotellen toisen hevosen kanssa ja pääsi aina välissä levähtämään.

Wilma toimi todella kivasti. Se reagoi apuihin nopeasti ja oli sopivan reipas olematta kuitenkaan villi ja kuuma. Odotin, että poni keräisi kierroksia, mutta se suorittikin tasaisen varmasti ja kovin motivoituneen tuntuisena!

Hyppäsimme muutamia esteitä peräkkäin helpoilla teillä ja pitkillä lähestymisillä. Esteiden välissä ehdin tarvittessa vaihtaa laukan ja ratsastaa sen taas sopivaan tahtiin ennen seuraavaa estettä. Laukat vaihtuivat jo paremmin kuin viime valmennuksessa, mutta saisin valmistella Wilmaa vielä paremmin vaihtoihin sen sijaan, että toivon sen osaavan ennakoida kumpaan suuntaan esteeltä ollaan jatkamassa.

Lopuksi hypättiin vielä kaikki esteet sisältävä lyhyt rata, jonka Wilma suoritti todella hienosti! Pääsin hetkeksi siihen samaan fiilikseen, jolla hyppäsin Winnien kanssa sujuvia kisaratoja. Poni laukkasi tasaisen varmasti, reagoi pieniin apuihin ja hyppäsi varmoin ottein tehden ratsastamisesta helppoa ja vaivatonta. Jos tällaisia suorituksia saadaan valmennusten myötä lisää, ollaan kisakauden alkaessa enemmän kuin valmiita radoille!

0

Vihdoin valmis nextille levelille!

Wilman kanssa olemme treenailleet nyt jotakuinkin vuoden päivät itsenäisesti esteillä. Aloitimme viime keväänä yksittäisistä pikkuruisista esteistä - poni oli kyllä hypännyt ennenkin, mutta mikään esteratojen ruusukehai se ei ollut. Tekniikka oli hakusessa ja motto jotakuinkin "vauhti korjaa virheet". Wilma kyllä hyppäsi, mutta hassuista paikoista ja usein liiankin rohkeasti.

Vuoden aikana ollaan rakennettu Wilmalle kunnon laukkaa, kestävyyskuntoa ja koordinaatiokykyä muun muassa kavalettitehtävillä ja jumppasarjoilla. Poni ehti viime kaudella aloitella kisauraansakin pikkuluokissa, joissa se pärjäsi vallan mainiosti. Suorittaminen on nyt sillä tasolla, että suoriudumme helpoista pienistä esteradoista kunnialla. Lyhyempinä simppeleinä tehtävinä Wilma on hypännyt jo kohtuullisen 80-90 cm, mikä olisi kuitenkin tällä hetkellä kilpailusuorituksena aivan liikaa vaadittu.

Nyt suorittaminen alkaa olla jo sillä tasolla, että oli hyvä aika ottaa askel eteenpäin esteratsastuksessa ja aloittaa valmentautuminen. Koin, että pystyn treenaamaan itsenäisesti perusjuttuja ja luomaan pohjan hyppäämiselle, mutta nyt kun Wilma alkaa olla valmis haastavampiin tehtäviin ja tekniikkaharjoituksiin, otan ilomielin vastaan apua ja neuvoja osaavammilta, jotta voisimme kehittyä yhdessä.

Ensimmäisellä ihan oikealla estetunnilla hyppäsimme erilaisia tehtäviä ja lyhyttä rataa pienillä estekorkeuksilla. Vaikka Wilma oli hypännyt talven aikana vain harvakseltaan, se malttoi keskittyä yllättävän hyvin. Jännitin, että se riehaantuisi päästessään pitkästä aikaa hyppäämään kunnolla pidempiä tehtäviä, mutta se suorittikin keskittyneesti ja pysyi hyvin avuilla koko tunnin ajan.

Hommat aloitettiin ravi- ja laukkapuomeilta. Ravivoltilla puomien yli haettiin tasaisuutta. Tasaista ravin tahtia, tasaista taipumista ja tasaista ohjastuntumaa. Kun homma sujui ravissa kumpaankin suuntaan, tehtiin sama vielä laukassa. Ravissa tehtävä ei tuottanut ongelmia, mutta laukan säätely paljastui yllättävän vaikeaksi; oli hankala arvioida sopivaa tahtia ja askeleen pituutta, jolla askeleet sopisivat ensimmäiselle puomille. Laukkatehtävästäkin kuitenkin suoriuduttiin lopulta kunnialla!

Esteharjoitteluun lähdettiin ravissa, mikä rauhoitti mieltäni suuresti jännitettyäni Wilman villiintymistä. Ravipuomeilta jatkettiin ravissa pitkälle sivulle, jossa odotti pikkueste ponnistus- ja laskeutumispuomien kera. Ajatus oli, että Wilma laskeutuisi esteeltä laukassa ja jatkaisimme matkaa toiselle pitkälle sivulle samanlaiseen tehtävään.

Wilma oli kuitenkin hyvin valveutunut ja tapojensa orja. Poni oli sitä mieltä, että jos puomeille ja kavaleteille tullaan ravissa, niiltä kuuluu tulla myös ulos ravissa. Kuski on joskus ojentanut ravipuomeilla laukkaamisesta ja Wilma fiksuna ponina tietää, että se ei käy! Niinpä Wilma useampaan otteeseen venyi jaloistaan uskomattomiin suorituksiin ravatessaan sinnikkäästi tehtävien läpi. 

Päästiin lopulta kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että ravilähestymisestä huolimatta on ihan ok nostaa ensimmäisen puomin jälkeen laukka ja hypätä kavaletin yli. Tämä toimi Wilmalle hyvänä harjoituksena kuskin kuuntelemiseen, sillä välillä ponilla on ollut tapana ratkaista tilanteita esteillä liiankin rohkeasti omin päin. Ensimmäiselle kavaletille tultiin siis ravissa ja toiselle sai jatkaa laukassa. Pian kavaletin jälkeen pitikin jo siirtyä takaisin raviin ravipuomeja varten.

14 metrin suhteutetulle linjalle ratsastettiin sopivat neljä ponin laukka-askelta ja pian matkaa jatkettiinkin jo lankkuesteelle lävistäjällä. Tehtävää ratsastaessani tiesin jo saavani palautetta huonoista teistä - en ratsasta esteiden jälkeen suoraan, vaan lähden usein kääntämään aivan turhan aikaisin. Ehkäpä tämä ja monet muut huonot tavat karsiutuvat vähitellen, kun pääsemme hyppäämään valvotusti.

Lopuksi hypättiin vielä simppeliä rataa, josta selviäisin ongelmitta, jos vain ratsastaisin kaikkien esteiden jälkeen riittävän pitkälle suoraan. Wilma tuntui kaikeksi onneksi todella hyvältä; se laukkasi tasaisella temmolla eteen ja reagoi hyvin apuihin. Sain hyvin pitkälti keskittyä ratsastamaan vain teitä ja näyttämään Wilmalle suuntaa. 

Pitkähkö tauko kunnon ratatreeneistä näkyi unohtuneina laukanvaihtoina esteiden päällä. Harmittavaisen monta kertaa jouduin vaihtamaan laukan ravin kautta, koska en ollut valmistellut vaihtoa riittävästi ennen estettä. Tämäkin ongelma korjaantunee harjoituksella - seuraavan tunnin teemaksi sovittiinkin jo vaihdot esteillä.

Wilma sai kehuja rehellisyydestään - se on simppeli ja kiva esteponi! Kuskille tämä tunti oli oikea motivaatiobuusti. Nyt täytyy pitää kiinni suunnitelmista ja rutiineista ja jatkaa valmentautumista säännöllisesti. Lykkääntynyt kisakauden aloitus antaa meille nyt hyvää aikaa treenata vielä lisää ja lähteä sitten yhä valmiimpana kilpailemaan, kun on sen aika.

1

Valmennuksella valmiiksi kisoihin

Veikan viimeisestä estevalmennuksesta Ruskolla on vierähtänyt jo tovi. Pari viime kuukautta ovat olleet hevosrintamalla (ja vähän muutenkin) niin kiireisiä, että postaustahti ei ole pysynyt tapahtumien perässä. Materiaalia valmennuksista, kisoista ja muista ratsasteluista on kertynyt pilvin pimein, mutta aikataulut eivät ole antaneet myöden kuvien käsittelylle ja blogin päivittämiselle. 

Tavoitteeni on kuitenkin ylläpitää laadukasta blogia, joten käsittelemättömien kuvien tai hätäisesti kirjoitetun tekstin julkaiseminen ei ole vaihtoehto. Jutut siis hieman laahaavat perässä, kunnes saan hieman kirittyä julkaisutahtia. Ajantasaisia päivityksiä voi halutessaan kuitenkin seurata instagramin puolella!

Viime kuukausiin on mahtunut niin este- kuin koulukisojakin, projektiponi Aapon ratsutusta ja valmennuksia Winnien ja Veikan kanssa. Veikka on muuttanut hieman pienemmälle maneesittomalle tallille ja kotiutunut sinne hyvin. Samaan aikaan Winnien kanssa on valmistauduttu koppitreenein ja varusteita pakaten muuttoon, joka lähestyy hurjaa vauhtia. Syksyyn on mahtunut siis suuria muutoksia, mutta ne on kohdattu positiivisin mielin. 

Juuri ennen Veikan muuttoa valmistauduttiin estevalmennuksessa estekilpailuihin, joissa hyppäisin Veikalla 70 cm ja 80 cm seuramestaruusluokan. Kilpailuita ajatellen hypättiin viimeisissä treeneissä rataa, johon sisältyi kaksi sarjaa ja yksittäin hypättäviä esteitä melko pitkillä lähestymisillä. 

Radalla suurin haasteeni Veikan kanssa on saada se pidettyä takajalkojensa päällä ja samalla aktiivisena. Etenkin kilpailutilanteissa Veikka paahtaa mieluusti radan läpi hirmuisella vauhdilla valuen samalla pitkäksi ja matalaksi. Pelham-kuolain kahdella ohjalla on ollut tähän ongelmaan toimiva työkalu, sillä sen avulla Veikka pysyy paremmin ryhdissä tehtävien läpi.

Ero edellisen viikon valmennukseen, jossa ratsastin sylinterikuolaimella, oli selkeä. Vaikka poni toimi sylinterilläkin ja pysyi käsissä, jouduin tekemään paljon enemmän töitä säädellessäni laukkaa. Pelhamilla jouduin tekemään ohjalla paljon vähemmän ja pystyin keskittymään enemmän muuhun ratsastukseen. Loppujen lopuksi on kuitenkin parempi ottaa pelhamin vipuohjasta yksi pidäte kuin kymmenen isoa pidätettä sylinterikuolaimella.

Oma keskittymiseni herpaantui lyhyemmälle sarjalle lähestyttäessä, jolloin Veikka pääsi pitkäksi ja matalaksi. Askel ei osunut ensimmäiselle estelle, minkä vuoksi Veikka ratkaisikin tilanteen sujahtamalla sarjan b-osasta ohi. Tämä virhe toimi herätyksenä kuskille ja havainnollisti sen, kuinka tärkeää laukan hallitseminen on.

Miran valmennuksissa olen kesän ja kuluvan syksyn aikana oppinut vaatimaan enemmän niin Veikalta kuin itseltänikin. Olen saanut enemmän kiinni siitä ajatuksesta, että ponin täytyy olla hallinnassani joka ikisellä askeleella. Jokainen askel täytyy tuntea ja hevosta täytyy päästä lähelle. Kun jään matkustamaan ja vain kiikkumaan kyytiin, Veikka pääsee tekemään liikaa omia päätöksiä ja tehtävien hyppääminen on vain tuurista kiinni; hyvällä tuurilla poni etenee hieman minua kuskaten ja hyppää kuitenkin kaikki eteen tulevat esteet, mutta riskit esteen ohi menosta kuitenkin kasvavat merkittävästi.

Laukan hallintaa vaati myös toisen sarjavälin ratsastus. Laukan säätelyn lisäksi tehtävä vaati suunnitelmallisuutta ja nopeaa reagointikykyä virheen sattuessa. Kahden esteen väli oli ratsastettavissa joko kolmella isolla laukka-askeleella tai neljällä pienellä. Kuskin tehtävä oli arvioida ratsulleen sopiva askelmäärä ja toimia arvionsa mukaisesti ensimmäiselle esteelle lähestyessä ja myös esteiden välissä.

Veikalle oikea valinta oli ehdottomasti kolme reippaampaa askelta ja se toimikin ponille hyvin. Mikäli se lähti hyppyyn kaukaa, jouduin ratsastamaan esteiden välissä voimakkaammin eteenpäin, jottei väli jäisi kolmella askeleella liian pitkäksi. Neljän askeleen yrittäminen olisi hyvin todennäköisesti johtanut jälkimmäisen esteen pudotukseen, sillä väli olisi luultavasti jäänyt kuitenkin liian lyhyeksi.

Veikka suoriutui päivän tehtävistä kiitettävästi. Se oli hyvin kuulolla ja eteni reippaasti. Laukat vaihtuivat hyvin kun ponnistuspaikat olivat sopivat ja hypyt sujuvia. Lopuksi hypättävä rata nostettiin 80-90 cm korkeuteen, mikä ei tuottanut Veikalle minkäänlaisia ongelmia. Sujuva rata valoi uskoa siihen, että tulevat kisat menisivät varmasti hyvin, mikäli vain muistaisin ratsastaa yhtä hyvin kuin valmennuksissakin!

Postauksen kuvat © Maiju Aaltonen

0

Onnistumisia itsenäisessä ratatreenissä

Veikan estetreenit ovat jatkuneet ahkerasti, kun olen saanut useampia Veikka-päiviä viikossa ja näin ollen malttanut tehdä muutakin kuin vääntää koulukiemuroita kerrasta toiseen. Koulupuolella työn alla ovat olleet erityisesti vastalaukat ja laukan kokoaminen, kun taas esteillä ollaan pyritty etenemään kohti sujuvia ja hallittuja ratoja, joilla eteneminen tapahtuu tasaisessa temmossa, ponnistuspaikat löytyvät helposti ja laukat vaihtuvat esteiden päällä.

Tasaisella tehdystä laukkatreenistä on ollut aivan selkeästi hyötyä myös esteillä. Veikka on aikaisempaa helpompi saada laukkaamaan takajalkojensa päällä ja nousemaan etuosastaan kevyemmäksi. Takajaloista lähtevästä laukasta on helpompi tehdä hyviä hyppyjä ylöspäin, eikä vain eteenpäin. Tuntuu, että Veikka on alkanut tosissaan hypätä esteitä, eikä vain sukella pitkänä niiden yli. 

Laukkojen vaihtaminen esteiden välissä on myös helpottunut. Mikäli Veikka tulee esteeltä alas väärässä laukassa, se tulee nykyään aikaisempaa paremmin kiinni ja laukan saa vaihdettua hyvissä ajoin ennen seuraavaa estettä. Poni on kaikin puolin paremmin avuilla, minkä vuoksi hyppääminen tuntuukin nykyään hyvin helpolta.

Edellisessä itsenäisessä treenissä hypättiin rataa. Valitsin pitkästä aikaa sylinterikuolaimen, jolla normaalisti ratsastan tasaisella. Samainen kuolain toimi pitkään Veikan estekuolaimenakin, kunnes se viime talvena keksi tehdä lähtöjä esteiden jälkeen. Tuolloin päädyttiin meitä valmentaneen Sten Kallasten kanssa vaihtamaan esteille pelhamit kaksilla ohjilla, kunnes kontrolli saataisiin takaisin.

Pelham on ollut meille toimiva vaihtoehto etenkin kahden ohjan kanssa, sillä vipuvaikutuksen määrää on voinut hetkellisesti lisätä niissä tilanteissa, kun se on tuntunut tarpeelliselta. Tällä kertaa annoin kuitenkin sylinterikuolaimelle mahdollisuuden, sillä Veikka oli toiminut pitkään ongelmitta ilman pelhamin vipuohjan vaikutusta.

Tehtävä rakennettiin tällä kertaa neljästä esteestä, joilla saatiin aikaiseksi seitsemän hypyn rata. Alkuverryttelynä hyppäsin kahdeksikolla esteitä 1 ja 2 keskittyen tasaiseen laukan tahtiin ja laukan vaihtamiseen esteiden päällä. Kun Veikka on paremmin avuilla ja hallinnassa, on laukkojen vaihtaminenkin alkanut yhtäkkiä sujua paljon paremmin!

Verryttelyn jälkeen hyppäsin radan osia niin, että kaikki esteet tuli lopulta ylitettyä kummastakin sunnasta sujuvasti ennen ratatreenin tekemistä. Okserille Veikka lähti kerran turhan kaukaa, jolloin se otti takasillaan puomin alas ja rankaisi kuskia huonosta ratsastuksesta mahdottoman komealla pukilla.  Harvoin olen saanut tämän ponin pukittamaan, mutta tällä kertaa oli vähällä, etten jatkanut matkaani kentän pohjalle.

Toisin kuin usein aikaisemmin, Veikan tunne omasta pärjäämisestään ei kokenut erityistä kolausta, vaan treenit sujui ongelmitta loppuun saakka. Tuo poni on aivan selkeästi saanut lisää rohkeutta ja itseluottamusta!

Rataa hypättiin tällä kertaa noin 70-80 cm korkeudella. Veikka suoritti tasaisen varmasti ja tuntui hyvältä tehtävien läpi. Viimeinen rata tuntui niin hyvältä, että olisi tehnyt mieli jatkaa vielä samalla flowlla, mutta päädyin kuitenkin lopettamaan hyvään suoritukseen kerjäämättä epäonnistumisia ylimääräisillä hypyillä. Toivotaan, että sama suorittamisen meininki jatkuu niin valmennuksissa kuin kisoissakin!

0