Virtuaalikisosita vauhtia tositilanteisiin

Kun kilpailukausi ei päässyt alkamaan suunnitellusti loppukeväästä, käytettiin Wilman kanssa tuo aika treenaamiseen. Valmentautumisen ohessa päästiin kuitenkin harjoittelemaan myös kilpailemista etäkisojen merkeissä, kun Playsson.net järjesti kouluratsastuksen kilpailuharjoitukset virtuaalisena.

Wilma kilpaili viime kaudella ihan oikeissa kilpailuissa elämänsä ensimmäiset kouluradat helppo C ja helppo B luokissa ja suoriutuikin niistä yllättävän hyvin. Virtuaalikisoissa suoritettiin tarjolla olevista ohjelmista Helppo C:1 ja K.N. Special, jotka saivat toimia lähtötason kartoittajina tulevaan kauteen.

Virtuaalikisat on aivan ihanteellinen tilaisuus treenata kilpailuihin - radan saa suorittaa omassa rauhassa tutussa paikassa, jolloin voi keskittyä 100% pelkkään suoritukseen. Hevonen on rento ja suorittaa todennäköisesti paremmin kuin kilpailupaikalla vieraassa ympäristössä. Kun näistä olosuhteista saa tuomarin arvion radasta, tietää varmuudella, mitä pitää harjoitella tulevia kilpailuita varten.

Helppo C -ohjelma suoritettiin kerralla purkkiin. Wilma oli kivasti avuilla ja suoritti melko tasaisesti tekemättä rikkeitä. Suorituksen arvostellut tuomarikin piti näkemästään ja arvioi kaikki tehtävät arvosanoin 6-7. Etupainoisuudesta ja pysähdyksistä tuli noottia, niihin tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Prosentteja poni sai 65,5%, joka oli oikein hyvä suoritus! Huikean kahden osallistujan luokassa Wilma nappasi voiton.



Helppo B -rata taidettiin saada kolmannella yrittämällä kuvattua. Haasteeksi muodostui alkuterveydykseen saapuminen, jossa Wilma kiemurteli ja pysähtyi kerta toisensa jälkeen vinoon tai jalat levälleen kuin Jokisen eväät. Kiitettäviä suorituksia ei lopulliselle kisavideollekaan saatu, minkä huomasi tuomarikin. Pysähdykset pitäisi valmistella paremmin ja saada poni pysymään avuilla koko pysähdyksen ja liikkeellelähdön läpi. Käyntiin pitäisi saada tasaisuutta ja rentoutta - siinä onkin meille koko kesäksi tekemistä!

Surkeista pysähdyksistä ja heikosta käynnistä huolimatta kerättiin arvosanoja 6 ja 7,5 välillä. Tässä luokassa arvosteltiin vain "alakerran pisteet", eli askellajit, lennokkuus, kuuliaisuus, ratsastajan istunta ja apujenkäyttö sekä teiden ratsastus. Näiden perusteella laskettu prosenttiosuudeksi tuli 66%, joka on helppo B radalta Wilmalle super hyvä suoritus! Tällä tuloksella Wilma oli luokan viidestä osallistujasta paras.



Valmennuksissa ja itsenäisissä treeneissä onkin nyt treenattu niin suoraan ratsastamista, käyntiä kuin pysähdyksiäkin. On päiviä, kun tunnelin päässä näkyy valoa, mutta on myös niitä treenikertoja, kun nelitahtinen käynti tuntuu täydeltä mahdottomuudelta. Vaikka nyt kovin ahkerasti treenataankin, niin menee varmasti aikaa, ennen kuin saadaan sujuva käynti ja pysähdykset siirrettyä myös kilpailupaikoille. Ei auta kuin antaa itselleen armoa ja ottaa kisojen käyntiosuudet harjoituksen kannalta.

Käynnin, suoruuden ja pysähdysten lisäksi olemme keskittyneet askeleenpidennyksiin. Wilma jaksaa esittää pätevää keskiravia muutaman askeleen ajan, mutta valahtaa sen jälkeen helposti etupainoiseksi ja korvaa askelpituuden nopeudella. Voimakkaita ja isoja raviaskeleita on haettu lyhyillä pyrähdyksillä ratsastaen lävistäjälle muutama askel keskiravia ja palaten pian takaisin harjoitusraviin, jotta pian voisi kasvattaa raviaskeleita uudestaan.

Super toimivaksi tehtäväksi Wilmalle osoittautui keskiravi- pohkeenväistö -siirtymiset lävistäjällä. Mahdottomalta kuulostanut tehtävä lähtikin yllättäen sujumaan super hyvin, kun Wilma tuli nopeaksi ja kuunteli pieniä apuja. Parhaimmillaan yhdelle lävistäjälle taidettiin saada kolme tai neljä pätkää sekä keskiravia että pohkeenväistöä!

Tulevana viikonloppuna korkataan ihan oikea kisakausi, kun lähdetään Artukaisiin Turun Ratsastajien seurakarkeloihin. Kouluvalmentajani kanssa sovimme, että saan tällä kaudella kilpailla yhden ainoan helppo C luokan ja loppukaudesta tavoitellaan ensimmäisiä helpon A:n ratoja - hyödynnän tilaisuuteni siis heti ja ratsastan näissä kisoissa helppo C ja helppo B luokat - toivotaan, että Wilma purkaa jännityksensä ja pöhinänsä ensimmäisellä radalla niin, että päästään keskittymään toisella radalla olennaiseen. Palaillaan kisakuulumisten kera!

1

Estekuulumisia tunneilta

Viime viikkoina meidän elämä on näyttäytynyt somessa kovin treenipainoitteisena, kun kuvia on tullut jaettua ahkerasti niin este- kuin kouluvalmennuksistakin. Treenattu kyllä ollaan, mutta myös löysäilty. Kavereita tulee pyydettyä kameran kanssa kentän laidalle pääasiassa valmennuspäivinä, joten maastoreissut, kaulanarutreenit ja vapaapäivät jäävät helposti somen ulkopuolelle. Somessa onkin hyvä muistaa, että se kertoo lopulta vain murto-osan todellisuudesta!

Estevalmennuksissa olemme päässeet kivasti eteenpäin. Virheitä sattuu ja kehitettävää löytyy joka kerta, mutta toistojen ja harjoituksen myötä olemme saaneet hyviä onnistumisia ja oikeasti sujuviakin suorituksia aikaiseksi! Haastavissakin tehtävissä olen saanut aina välillä fiilistellä sujuvuutta sen sijaan, että joutuisimme hampaat irvessä tsemppaamaan tehtävät jotenkuten läpi. Parasta on huomata, että tänään jokin asia sujuu jo paremmin kuin viime kerralla!

Väitän, että apua on ollut harjoittelun lisäksi myös Fenwickin liquid titanium päähupusta, jonka hankin Wilmalle silkasta kokeilunhalusta. Huppu on valmistettu älykankaasta, joka sisältää nestemäistä titaania. Se saa aikaan infrapunavaikutuksen, jonka on todettu rauhoittavan ja parantavan joidenkin hevosten keskittymiskykyä.

Olin skeptinen hupun toimivuuden suhteen, mutta kuultuani siitä positiivisia kokemuksia ihan oikeilta ihmisiltä ja bongattuani vielä tarjouksenkin, päätin antaa sille mahdollisuuden. Mikäli huppu vaikuttaisi Wilmaan toivotulla tavalla, se olisi todellakin jokaisen euron arvoinen!

Muutaman viikon testijakson perusteella väitän, että maski voi oikeasti toimia. En allekirjoita kiisteltyjen positiivisten tai negatiivisten ionien vaikutusta, enkä ole perehtynyt erityisen syvällisesti tieteellisiin tutkimuksiin myöskään infrapunan vaikutuksista, mutta ponissani olen huomannut positiivisen muutoksen huppua käyttäessäni. Estetunneilla Wilma ei ole esimerkiksi kyttäillyt parkkipaikan päätyä ja se on myös valmentajan sanojen mukaan suorittanut tasaisemmin ja keskittyneemmin.

Oli kyse sitten hupun vaikutuksesta Wilmaan tai sen lumevaikutuksesta ratsastajaan, se on lunastanut lupauksensa ja paikkansa Wilman päässä estetreeneissä ja -kisoissa. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa voimakasta kiimaa, jotta huppu pääsee todelliseen tulikokeeseen!

Keskittymistä onkin vaadittu estetunneilla niin ratsulta kuin ratsastajaltakin, kun itsenäisissä treeneissä tutuiksi tulleiden pitkien ja helppojen teiden sijaan onkin treenattu sarjoilla ja suhteutetuilla esteväleillä ja lyhyillä teillä.

Edellisen viikon tehtävässä yhdistyivät niin suoraan ratsastaminen, laukan säätely kuin laukan vaihtaminenkin. Ensimmäisenä tehtävänä ratsastettiin suoraa linjaa yhden askeleen sarjalta okserille keskittyen siihen, että laukka säilyy samana jokaisessa alastulossa. Vaikka kuinka olisi tehnyt mieli varmistella alastuloa oikeassa laukassa, myöskään okserilta ei saanut kääntää jyrkästi halutun laukan suuntaan, vaan tehtävänä oli jatkaa suoraan päätyyn asti.

Tämän tehtävän kanssa taidettiin painia päivän suurimmat painit, mutta kun tästä päästiin, alkoi homma rullata! Suoruutta vaativalla tehtävällä saatiin Wilma avuille niin, että laukkaa pystyi säätelemään aika kivasti. Laukan säädeltävyys taas helpotti esteille osumista, mikä puolestaan edesauttoi laukkojen vaihtumista.

Kun laukka oli säädeltävissä ja Wilma hyvin kuulolla, ei esteiden välissä tullut kiire, kun hypättiin pidempiä tehtäviä jatkaen sarjalta kaarevasti ristikoille ja pian taas takaisin sarjalle. Jos Wilma sattuikin tulemaan esteeltä alas väärässä laukassa, se tuli helposti pidätteestä raviin ja laukka saatiin korjattua hyvin ennen seuraavaa hyppyä.

Seuraavalla tunnilla aloitettiin kontrolliharjoituksilla - tarkkuutta vaativalla puomitehtävällä ravissa. Okseri ja viereinen pysty laskettiin ravipuomeiksi hieman normaalia lyhyemmillä väleillä. Poni piti siis saada suoristettua ja koottua ennen puomeja, jotta askeleet sopivat puomien väleihin helposti. Pienillä teillä varmistettiin, että Wilma kääntyi ulkoavuista ja taipui sisäpohkeen ympäri.

Kun ravitehtävä sujui kiitettävästi, siirryttiin hyppyhommiin. Okseri nostettiin kannattimille, mutta sekä sen eteen että taakse jätettiin ponnistus/laukkapuomit. Saman ravipuomeilla saavutetun kontrollin tuli säilyä ensimmäiselle puomille saakka, jonka kohdalla sai nostaa laukan. Tällä tavalla saatiin kontrolloitua aika kivasti Wilma laskeutumaan esteeltä oikeassa laukassa!

Puomeilla ja ravilähestymisillä tehty työ kantoi hedelmää ja tuntui, että lopputunnin pääsin nauttimaan maisemista, kun Wilma suoritti tehtävät yksi toisensa jälkeen tasaisen sujuvasti. Laukat vaihtuivat pääasiassa aina, laukan tahti säilyi hyvänä ja hypyt osui hyviin ponnistuspaikkoihin. Wilma tuntui itsevarmalta ja kovin tyytyväiseltä itseensä! 

0

Laukkojen vaihtokauppaa

Viimeiset pari viikkoa meidän esteharjoittelu on keskittynyt pienillä esteillä ja puomeilla kääntämiseen ja laukan vaihtamiseen. Harjoitukset aloitettiin ohjatusti estetunnilla ja niitä jatkettiin seuraavalla viikolla itsenäisesti saman tehtävän parissa.

Koulutreeneissä Wilma on tehnyt viime kesästä saakka vastalaukkaharjoituksia. Olen halunnut tehdä vastalaukasta ponille mahdollisimman helppoa ja tasapainoista, jotta se pystyisi aikanaan suorittamaan sujuvia helpon A:n ratoja. Vasta vaativissa kouluohjelmissa mukaan tulevat laukanvaihdot. Niin kauan, kun Wilma ei kilpaile vaativia, se saa unohtaa laukanvaihdot ja keskittyä vastalaukkoihin. 

Esteratsastuksen kannalta tämä on haastavaa, sillä vastalaukkojen myötä ponin tasapaino on kehittynyt niin hyväksi, että tasapainon horjuttaminen ja sen myötä laukanvaihtojen aikaansaaminen esteiden päällä käykin vaikeaksi. Voi kunpa ponille voisi kertoa, että koulusatulalla vaihtoja ei toivota, mutta estesatulan kanssa pitäisikin vaihtaa pyynnöstä!

Edellisellä estetunnilla pureuduttiin toden teolla laukanvaihtoihin. Kentälle rakennetusta tehtävästä näki ensimmäisellä silmäyksellä, että tällä tunnilla ei tehtäisi helppoja hyvän mielen hyppyjä, vaan tuskailtaisiin pilkun tarkasti jokaisen ratsastettavan askeleen kanssa. Osuin veikkauksessani oikeaan!

Keskelle kenttää rakennettu puomineliö oli ensimmäinen tulikoe. Tehtävänä oli ratsastaa kahdeksikkoa vaihtaen laukka aina neliön keskellä. Ensimmäisillä kierroksilla sai tehdä pitkät tiet ja kiertää pituushalkaisijalla seisovat pystyesteet. 

Jotta onnistumiset eivät olisi kihahtaneet hattuun, vaikeutettiin tehtävää pian kääntämällä jo esteiden edestä. Tuleppa alas väärässä laukassa, niin et varmasti ehdi korjata laukkaa samalla, kun käännät jo seuraavalle puomille - etenkään, jos olet ratsastanut huonosti ja tehnyt aivan liian jyrkän tien varmistellessasi, että laukka vaihtuu, kunhan roikut tarpeeksi sisäohjassa!

Pitkillä teillä tehtävä tuntui vielä kohtuulliselta, mutta lyhyillä teillä se aiheutti valtavaa turhautumista etenkin, kun laukka piti saada vaihtumaan oikeasta vasempaan. Vasen laukka on Wilmalle huomattavasti vahvempi kuin oikea, mutta jostain syystä vaihdot olivat helpompia oikealle. 

Tehtävästä teki asteen haastavamman puomien pitkät välit; tunnilla puomien väli oli reilu kolme metriä, mikä on Wilmalle melko pitkä innariväli. Poni joutui venymään puomien välissä, minkä vuoksi oli vaikeaa saada poni hallittuun laukkaan ja kontrolliin vaihdon valmistelemiseksi. Pitkästä välistä huolimatta saatiin kuitenkin aikaiseksi hyviä vaihtoja molempiin suuntiin! Täytyy kyllä myöntää, että fuskasin itsenäisessä treenissä ja lyhensin väliä puolella metrillä, jolloin homma kävi helpommaksi.

Viimeisenä vaikeusasteena tässä tehtävässä lisättiin vielä pituushalkaisijan pienet pystyesteet mukaan kahdeksikkoon. Tehtävää oli niin paljon, ettei askeleeksikaan voinut harhautua tai jäädä matkustamaan. Kun mokasit yhdenkin pienen jutun, mokasit koko tehtävän. Suorista puomille, puolipidäte, johda uuden laukan suuntaan, myötää samalla, istu heti alas, ratsasta suoraan, katso jo esteelle, käännä ulkoavuilla, puolipidäte, hyppy, istu jo pystyyn, käännä, suorista, odota... 

Kun luulot oli otettu pois ensimmäisellä tehtävällä, päästiin hyppäämään pidempää tehtävää pikkuesteillä. Kovin paljon helpommaksi homma ei käynyt, vaikka välimatkat hypyltä toiselle hieman pitenivätkin. Esteille tultiin milloin ympyrän kaaren mukaisesti, milloin päädyn kautta kaartaen. Jotakuinkin joka kolmannella hypyllä laukka vaihtui ja muilla taas jatkui samana. 

Wilma vaihtoi kumpaankin suuntaan melko hyvin, kun esteelle oli kaareva tie. Kun taas pitkillä sivuilla oleville esteille tultaessa tehtävänä oli jatkaa suoraan päätyyn myötälaukassa, Wilma vaihtoi helposti vasta- tai ristilaukkaan. Jos askel ei täysin osunut esteelle ja Wilma joutui lähtemään hyppyyn kaukaa, se tuli lähes poikkeuksetta väärässä laukassa alas. Tässä korostui taas minun vastuuni ratsastajana tehtävään valmistelemisesta - kun säätelen laukan esteelle sopivaksi, Wilma kykenee suorittamaan pyydetyn tehtävän. Kun taas mokailen ja poni jää yksin, tulee virheitä.

Valmennuksessa tehtyä tehtävää oli helppo jatkaa itsenäisesti seuraavalla viikolla, kun olin jo saanut ohjeet ja vinkit sen ratsastamiseen ja omien virheideni korjaamiseen. Itsenäisessä treenissä saatiin kivoja pätkiä ja onnistumisia, mutta treenattavaakin jäi vielä rutkasti. Onneksi tehtävä on sellainen, jota voidaan jatkaa itsenäisesti vaikka viikoittain! Kunhan treenataan tekniikkaa ja esteratsastuksen perusjuttuja puomeilla ja pikkuesteillä, ei oikeiden esteidenkään pitäisi tuottaa myöhemmin suuria ongelmia.

1

Projektiponista laukkamaisteriksi

Ahkera valmentautuminen on alkanut tuottaa tulosta uskomattoman lyhyessä ajassa ja tehnyt ihmeitä treenimotivaatiolle! Olisimmekohan käyneet viikoittain koulutunneilla jotakuinkin kuukauden päivät.   Alkuvuodesta kävimme muutamilla tunneilla työstämässä ihan perusratsastusta ja samojen aiheiden parissa jatkettiin, kun aloitettiin taas tunnit muutaman kuukauden tauon jälkeen.

Ensimmäiset viikot työskenneltiin ihan perusasioiden parissa ja oikeastaan koko tunti kului alkuverryttelyyn. Kun Wilma vihdoin alkoi taipua rehellisesti molempiin suuntiin ja reagoida apuihin toivotusti, aikaa olikin kulunut jo niin paljon, että oli aika lopettaa. 

Wilman kanssa ollaan aloitettu tunnit monesti pohkeenväistöillä käynnissä. Väistöt ovat avaava liike, jolla on helppo testata ratsun reagointia apuihin; pysyykö se tasaisella ulko-ohjan tuella, väistääkö se pohjetta, ylläpitääkö se aktiivisen käynnin ja poikituksen ilman jatkuvaa muistuttamista? 

Ensimmäisillä tunneilla väistötehtäviin saatiin kulumaan rutkasti aikaa. Väistöjen parissa olen onneksi tehnyt itsenäisesti jo paljon töitä, joten liike itsessään oli Wilmalle jo tuttu. Töitä tehtiin kuitenkin poikituksen säätelyn ja apujen vähentämisen kanssa. Tavoitteena on ollut, että Wilma jatkaa väistöä aktiivisessa käynnissä, vaikka en joka askeleella pyydä pohkeella. Sinnikkäällä harjoittelulla väistöistä on saatu niin sujuvia, että niiden hiomiseen ei tarvitse enää kuluttaa kokonaista tuntia, vaan ne ovat sujuva osa alkuverryttelyä.

Osaksi valmennusten ohjelmaa on tullut erilaiset taivutukset, joilla haetaan hevosen koko kropan kontrollia ja elastisuutta. Olen ollut todella laiska poistumaan mukavuusalueeltani itsenäisessä ratsastuksessa, minkä vuoksi Wilma onkin kokenut helpoksi taipua vain ja ainoastaan ympyrällä sisäpohkeen ympäri. Kun yhtäkkiä onkin alettu vaatia myös asettumista ympyrällä ulos tai pelkän etu- tai takaosan siirtoa ympyräuran sisä- tai ulkopuolelle, on meillä molemmilla joutunut pienet aivosolut töihin!

Wilman kanssa avotaivukset ympyrällä ja niiden jälkeen siirtyminen isommille askelille on toiminut äärettömän kivasti niin ravissa kuin laukassakin. Poni joutuu kokoamaan itseään hetkellisesti enemmän takaosan päälle samalla, kun se taipuu sisälle ja myötää sisäohjalle sen sijaan, että se painaisi tasaisesti molemmille ohjille ja paahtaisi tasapaksua laukkaa. Avotaivutuksilla niin raviin kuin laukkaankin on saatu lisää säädeltävyyttä!

Laukan säätelyssä olemme kehittyneet jo niin paljon, että olemme onnistuneet jopa suoralla uralla saamaan aikaiseksi muutamia rauhallisempia ja odottavia laukka-askelia siirtäen samalla etuosaa uran sisäpuolelle. Tämä on tuntunut aivan valtavalta edistysaskeleelta, sillä laukka on ollut Wilmalle alusta asti haastavin askellaji, jossa se on kompensoinut voimaa vauhdilla. Nyt olen päässyt hetkittäin ihan vain matkustamaan laukassa - olen saanut luottaa siihen, että Wilma kykenee jatkamaan tasapainoista laukkaa, vaikka en tue sitä jokaisella askeleella.

Onnistumisia laukassa on riittänyt jo kahdella valmennustunnilla peräkkäin, kun tällä viikolla työn alle otettiin vastalaukat. Niitäkin ollaan onneksi harjoiteltu melko paljon jo itsenäisesti, joten työtä ei tarvinnut aloittaa aivan alusta. 

Wilma on suoriutunut vastalaukkakahdeksikoista ja parhaina päivinä jopa kolmikaarisista, mutta suorittaminen on valehtelematta ollut aika lailla selviytymistä. Vastalaukkoja on suoritettu kieli keskellä suuta luottaen vauhdin tuomaan turvaan - kokoamista tai taipumista en ole vielä vaatinut, vaan olen tyytynyt pelkkään tasapainon ylläpitämiseen.

Koska menin möläyttämään, että ollaan tehty vastalaukkaa jo itsenäisesti, nostettiin tehtävän osalta heti vaatimustasoa rutkasti. Loivan kiemurauran sijaan meidät heitettiin susille muutaman onnistuneen kaarteen jälkeen, kun komennus kävi jäädä vastalaukassa pääty-ympyrälle. 

Ehdin jo iloita onnistuneista kierroksista ilman rikkoja, kun vaatimuksiin lisättiinkin jo hitaampi vauhti ja kaiken kukkuraksi taipuminen ympyrän sisälle päin - jos olisin tiennyt tulevista vaatimuksista ennen tuntia, olisin lyönyt vetoa, että tehtävä on meille vielä liian vaikea.

Vaan Wilmapa tuumasi, että istu alas ja nauti kyydistä! Se säilytti tasapainonsa hienosti ja ylläpiti laukan, vaikka vauhti tuntui loppuvan kokonaan kesken. Mieleni olisi tehnyt ratsastaa varmuudeksi lisää vauhtia, ettei poni vain pudota raville, mutta se pystyi kuin pystyikin kantamaan itsensä vastalaukassa takaosansa päällä. 

Kun rikkoja laukasta raville tuli, pääsin korjaamaan Wilman suoraan takaisin vastalaukkaan. Eipä olisi vielä vuosi sitten poni nostanut ympyrällä "väärää" laukkaa pyynnöstä! Onnistumisista Wilmaa palkittiin päästämällä se reippaampaan laukkaan, jossa se sai venyttää itseään. Riehaantumiseenkin olisi kuulemma lupa, mutta arvostan kovasti Wilman päätöstä olla iloittelematta kovin hurjasti.

On ollut todella palkitsevaa huomata, miten nopeasti voimme oppia ratsukkona uutta, kun tiimissä on mukana osaava ja motivoitunut valmentaja. Tärkeintä tässä edistymisessä on varmasti ollut säännöllisyys; kun viikoittain treenataan osaamisen äärirajoilla, oppimista tapahtuu tasaisesti. Viikon aikana ehditään treenata opittuja juttuja itsenäisesti useamman kerran, jonka jälkeen päästään taas vahvistamaan opittua ja korjaamaan mahdollisia viikon aikana tehtyjä virheitä.

Tällä hetkellä ei oikeastaan edes harmita, että kisakausi on jäissä. Meillä on nyt niin hyvä vauhti päällä treeneissä, että mielummin treenaan kuin kilpailen ja olen sitten yhdessä Wilman kanssa enemmän kuin valmis kisoihin, kun niitä vihdoin taas järjestetään!

2

Nyt on hyvä flow!

Wilma oli pitkään tallin ainoa asukas, joka hyödynsi estekalustoa säännöllisesti. Lämpenevien säiden ja uusien hevosten ja kuskien myötä tilanne on kohentunut huomattavasti, sillä nyt esteille on kysyntää muidenkin ratsukoiden puolesta viikoittain! Laiskalle radanrakentajalle nykyinen tilanne on oikea onnenpotku, sillä esteiden kantamiseen käytetty aika ja vaiva puolittuu heti, kun työtä saa jaettua toisen ratsastajan kanssa.

Siinä samassa, missä yhdessä muiden kanssa hypätessä säästää vaivaa esteiden kantamisessa, saa myös uusia ideoita hypättäviin tehtäviin. Minusta ainakin tuntuu, että itsenäiset estetreenini alkavat vähitellen toistaa itseään vuosien hyppäämisen jälkeen! 

Viime viikolla lyöttäydyin toisen ratsukon seuraan hyppäämään. Ajatuksena oli hypätä kentällä valmiina olevia esteitä soveltuvilta osin, mutta rakennettu rata toimi sellaisenaan meille oikein hyvin ja päästiin hyödyntämään koko settiä.

Alunperin tarkoitukseni oli hypätä vasta toisen ratsukon jälkeen, mutta aikataulujen venähtämisen vuoksi päädyttiin lopulta kentälle yhtä aikaa. Tilanne toimi hirmu hyvänä harjoituksena minulle, sillä ratsastan pääasiassa aina yksin ja huomaan jännittäväni enemmän tai vähemmän muita kentällä olevia hevosia. Tämä on selkärankaan iskostunut huono tapa, joka on jäännös Winnien herkästä reagoimisesta takaa laukkaaviin tai muuten ilakoiviin hevosiin. 

Vaikka miten hoen itselleni, ettei Wilma ole Winnie, huomaan aina yllättäen kuikuilevani missä toiset ratsukot liikkuvat ja miten hevoset käyttäytyvät. Wilma tuskin reagoisi sitä vähääkään muihin hevosiin, jos lakkaisin itse kyttäämästä.

Tapansa mukaan Wilma suhtautui toiseen hyppäävään hevoseen rennon leppoisasti ja valoi minuun uskoa siitä, että selviydymme tulevan viikon estetunnista toisen ratsukon kanssa. Wilma sai suorittaa tehtäviä sopivassa tahdissa vuorotellen toisen hevosen kanssa ja pääsi aina välissä levähtämään.

Wilma toimi todella kivasti. Se reagoi apuihin nopeasti ja oli sopivan reipas olematta kuitenkaan villi ja kuuma. Odotin, että poni keräisi kierroksia, mutta se suorittikin tasaisen varmasti ja kovin motivoituneen tuntuisena!

Hyppäsimme muutamia esteitä peräkkäin helpoilla teillä ja pitkillä lähestymisillä. Esteiden välissä ehdin tarvittessa vaihtaa laukan ja ratsastaa sen taas sopivaan tahtiin ennen seuraavaa estettä. Laukat vaihtuivat jo paremmin kuin viime valmennuksessa, mutta saisin valmistella Wilmaa vielä paremmin vaihtoihin sen sijaan, että toivon sen osaavan ennakoida kumpaan suuntaan esteeltä ollaan jatkamassa.

Lopuksi hypättiin vielä kaikki esteet sisältävä lyhyt rata, jonka Wilma suoritti todella hienosti! Pääsin hetkeksi siihen samaan fiilikseen, jolla hyppäsin Winnien kanssa sujuvia kisaratoja. Poni laukkasi tasaisen varmasti, reagoi pieniin apuihin ja hyppäsi varmoin ottein tehden ratsastamisesta helppoa ja vaivatonta. Jos tällaisia suorituksia saadaan valmennusten myötä lisää, ollaan kisakauden alkaessa enemmän kuin valmiita radoille!

0