Estekuulumisia tunneilta

Viime viikkoina meidän elämä on näyttäytynyt somessa kovin treenipainoitteisena, kun kuvia on tullut jaettua ahkerasti niin este- kuin kouluvalmennuksistakin. Treenattu kyllä ollaan, mutta myös löysäilty. Kavereita tulee pyydettyä kameran kanssa kentän laidalle pääasiassa valmennuspäivinä, joten maastoreissut, kaulanarutreenit ja vapaapäivät jäävät helposti somen ulkopuolelle. Somessa onkin hyvä muistaa, että se kertoo lopulta vain murto-osan todellisuudesta!

Estevalmennuksissa olemme päässeet kivasti eteenpäin. Virheitä sattuu ja kehitettävää löytyy joka kerta, mutta toistojen ja harjoituksen myötä olemme saaneet hyviä onnistumisia ja oikeasti sujuviakin suorituksia aikaiseksi! Haastavissakin tehtävissä olen saanut aina välillä fiilistellä sujuvuutta sen sijaan, että joutuisimme hampaat irvessä tsemppaamaan tehtävät jotenkuten läpi. Parasta on huomata, että tänään jokin asia sujuu jo paremmin kuin viime kerralla!

Väitän, että apua on ollut harjoittelun lisäksi myös Fenwickin liquid titanium päähupusta, jonka hankin Wilmalle silkasta kokeilunhalusta. Huppu on valmistettu älykankaasta, joka sisältää nestemäistä titaania. Se saa aikaan infrapunavaikutuksen, jonka on todettu rauhoittavan ja parantavan joidenkin hevosten keskittymiskykyä.

Olin skeptinen hupun toimivuuden suhteen, mutta kuultuani siitä positiivisia kokemuksia ihan oikeilta ihmisiltä ja bongattuani vielä tarjouksenkin, päätin antaa sille mahdollisuuden. Mikäli huppu vaikuttaisi Wilmaan toivotulla tavalla, se olisi todellakin jokaisen euron arvoinen!

Muutaman viikon testijakson perusteella väitän, että maski voi oikeasti toimia. En allekirjoita kiisteltyjen positiivisten tai negatiivisten ionien vaikutusta, enkä ole perehtynyt erityisen syvällisesti tieteellisiin tutkimuksiin myöskään infrapunan vaikutuksista, mutta ponissani olen huomannut positiivisen muutoksen huppua käyttäessäni. Estetunneilla Wilma ei ole esimerkiksi kyttäillyt parkkipaikan päätyä ja se on myös valmentajan sanojen mukaan suorittanut tasaisemmin ja keskittyneemmin.

Oli kyse sitten hupun vaikutuksesta Wilmaan tai sen lumevaikutuksesta ratsastajaan, se on lunastanut lupauksensa ja paikkansa Wilman päässä estetreeneissä ja -kisoissa. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa voimakasta kiimaa, jotta huppu pääsee todelliseen tulikokeeseen!

Keskittymistä onkin vaadittu estetunneilla niin ratsulta kuin ratsastajaltakin, kun itsenäisissä treeneissä tutuiksi tulleiden pitkien ja helppojen teiden sijaan onkin treenattu sarjoilla ja suhteutetuilla esteväleillä ja lyhyillä teillä.

Edellisen viikon tehtävässä yhdistyivät niin suoraan ratsastaminen, laukan säätely kuin laukan vaihtaminenkin. Ensimmäisenä tehtävänä ratsastettiin suoraa linjaa yhden askeleen sarjalta okserille keskittyen siihen, että laukka säilyy samana jokaisessa alastulossa. Vaikka kuinka olisi tehnyt mieli varmistella alastuloa oikeassa laukassa, myöskään okserilta ei saanut kääntää jyrkästi halutun laukan suuntaan, vaan tehtävänä oli jatkaa suoraan päätyyn asti.

Tämän tehtävän kanssa taidettiin painia päivän suurimmat painit, mutta kun tästä päästiin, alkoi homma rullata! Suoruutta vaativalla tehtävällä saatiin Wilma avuille niin, että laukkaa pystyi säätelemään aika kivasti. Laukan säädeltävyys taas helpotti esteille osumista, mikä puolestaan edesauttoi laukkojen vaihtumista.

Kun laukka oli säädeltävissä ja Wilma hyvin kuulolla, ei esteiden välissä tullut kiire, kun hypättiin pidempiä tehtäviä jatkaen sarjalta kaarevasti ristikoille ja pian taas takaisin sarjalle. Jos Wilma sattuikin tulemaan esteeltä alas väärässä laukassa, se tuli helposti pidätteestä raviin ja laukka saatiin korjattua hyvin ennen seuraavaa hyppyä.

Seuraavalla tunnilla aloitettiin kontrolliharjoituksilla - tarkkuutta vaativalla puomitehtävällä ravissa. Okseri ja viereinen pysty laskettiin ravipuomeiksi hieman normaalia lyhyemmillä väleillä. Poni piti siis saada suoristettua ja koottua ennen puomeja, jotta askeleet sopivat puomien väleihin helposti. Pienillä teillä varmistettiin, että Wilma kääntyi ulkoavuista ja taipui sisäpohkeen ympäri.

Kun ravitehtävä sujui kiitettävästi, siirryttiin hyppyhommiin. Okseri nostettiin kannattimille, mutta sekä sen eteen että taakse jätettiin ponnistus/laukkapuomit. Saman ravipuomeilla saavutetun kontrollin tuli säilyä ensimmäiselle puomille saakka, jonka kohdalla sai nostaa laukan. Tällä tavalla saatiin kontrolloitua aika kivasti Wilma laskeutumaan esteeltä oikeassa laukassa!

Puomeilla ja ravilähestymisillä tehty työ kantoi hedelmää ja tuntui, että lopputunnin pääsin nauttimaan maisemista, kun Wilma suoritti tehtävät yksi toisensa jälkeen tasaisen sujuvasti. Laukat vaihtuivat pääasiassa aina, laukan tahti säilyi hyvänä ja hypyt osui hyviin ponnistuspaikkoihin. Wilma tuntui itsevarmalta ja kovin tyytyväiseltä itseensä!