Vihdoin valmis nextille levelille!

Wilman kanssa olemme treenailleet nyt jotakuinkin vuoden päivät itsenäisesti esteillä. Aloitimme viime keväänä yksittäisistä pikkuruisista esteistä - poni oli kyllä hypännyt ennenkin, mutta mikään esteratojen ruusukehai se ei ollut. Tekniikka oli hakusessa ja motto jotakuinkin "vauhti korjaa virheet". Wilma kyllä hyppäsi, mutta hassuista paikoista ja usein liiankin rohkeasti.

Vuoden aikana ollaan rakennettu Wilmalle kunnon laukkaa, kestävyyskuntoa ja koordinaatiokykyä muun muassa kavalettitehtävillä ja jumppasarjoilla. Poni ehti viime kaudella aloitella kisauraansakin pikkuluokissa, joissa se pärjäsi vallan mainiosti. Suorittaminen on nyt sillä tasolla, että suoriudumme helpoista pienistä esteradoista kunnialla. Lyhyempinä simppeleinä tehtävinä Wilma on hypännyt jo kohtuullisen 80-90 cm, mikä olisi kuitenkin tällä hetkellä kilpailusuorituksena aivan liikaa vaadittu.

Nyt suorittaminen alkaa olla jo sillä tasolla, että oli hyvä aika ottaa askel eteenpäin esteratsastuksessa ja aloittaa valmentautuminen. Koin, että pystyn treenaamaan itsenäisesti perusjuttuja ja luomaan pohjan hyppäämiselle, mutta nyt kun Wilma alkaa olla valmis haastavampiin tehtäviin ja tekniikkaharjoituksiin, otan ilomielin vastaan apua ja neuvoja osaavammilta, jotta voisimme kehittyä yhdessä.

Ensimmäisellä ihan oikealla estetunnilla hyppäsimme erilaisia tehtäviä ja lyhyttä rataa pienillä estekorkeuksilla. Vaikka Wilma oli hypännyt talven aikana vain harvakseltaan, se malttoi keskittyä yllättävän hyvin. Jännitin, että se riehaantuisi päästessään pitkästä aikaa hyppäämään kunnolla pidempiä tehtäviä, mutta se suorittikin keskittyneesti ja pysyi hyvin avuilla koko tunnin ajan.

Hommat aloitettiin ravi- ja laukkapuomeilta. Ravivoltilla puomien yli haettiin tasaisuutta. Tasaista ravin tahtia, tasaista taipumista ja tasaista ohjastuntumaa. Kun homma sujui ravissa kumpaankin suuntaan, tehtiin sama vielä laukassa. Ravissa tehtävä ei tuottanut ongelmia, mutta laukan säätely paljastui yllättävän vaikeaksi; oli hankala arvioida sopivaa tahtia ja askeleen pituutta, jolla askeleet sopisivat ensimmäiselle puomille. Laukkatehtävästäkin kuitenkin suoriuduttiin lopulta kunnialla!

Esteharjoitteluun lähdettiin ravissa, mikä rauhoitti mieltäni suuresti jännitettyäni Wilman villiintymistä. Ravipuomeilta jatkettiin ravissa pitkälle sivulle, jossa odotti pikkueste ponnistus- ja laskeutumispuomien kera. Ajatus oli, että Wilma laskeutuisi esteeltä laukassa ja jatkaisimme matkaa toiselle pitkälle sivulle samanlaiseen tehtävään.

Wilma oli kuitenkin hyvin valveutunut ja tapojensa orja. Poni oli sitä mieltä, että jos puomeille ja kavaleteille tullaan ravissa, niiltä kuuluu tulla myös ulos ravissa. Kuski on joskus ojentanut ravipuomeilla laukkaamisesta ja Wilma fiksuna ponina tietää, että se ei käy! Niinpä Wilma useampaan otteeseen venyi jaloistaan uskomattomiin suorituksiin ravatessaan sinnikkäästi tehtävien läpi. 

Päästiin lopulta kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että ravilähestymisestä huolimatta on ihan ok nostaa ensimmäisen puomin jälkeen laukka ja hypätä kavaletin yli. Tämä toimi Wilmalle hyvänä harjoituksena kuskin kuuntelemiseen, sillä välillä ponilla on ollut tapana ratkaista tilanteita esteillä liiankin rohkeasti omin päin. Ensimmäiselle kavaletille tultiin siis ravissa ja toiselle sai jatkaa laukassa. Pian kavaletin jälkeen pitikin jo siirtyä takaisin raviin ravipuomeja varten.

14 metrin suhteutetulle linjalle ratsastettiin sopivat neljä ponin laukka-askelta ja pian matkaa jatkettiinkin jo lankkuesteelle lävistäjällä. Tehtävää ratsastaessani tiesin jo saavani palautetta huonoista teistä - en ratsasta esteiden jälkeen suoraan, vaan lähden usein kääntämään aivan turhan aikaisin. Ehkäpä tämä ja monet muut huonot tavat karsiutuvat vähitellen, kun pääsemme hyppäämään valvotusti.

Lopuksi hypättiin vielä simppeliä rataa, josta selviäisin ongelmitta, jos vain ratsastaisin kaikkien esteiden jälkeen riittävän pitkälle suoraan. Wilma tuntui kaikeksi onneksi todella hyvältä; se laukkasi tasaisella temmolla eteen ja reagoi hyvin apuihin. Sain hyvin pitkälti keskittyä ratsastamaan vain teitä ja näyttämään Wilmalle suuntaa. 

Pitkähkö tauko kunnon ratatreeneistä näkyi unohtuneina laukanvaihtoina esteiden päällä. Harmittavaisen monta kertaa jouduin vaihtamaan laukan ravin kautta, koska en ollut valmistellut vaihtoa riittävästi ennen estettä. Tämäkin ongelma korjaantunee harjoituksella - seuraavan tunnin teemaksi sovittiinkin jo vaihdot esteillä.

Wilma sai kehuja rehellisyydestään - se on simppeli ja kiva esteponi! Kuskille tämä tunti oli oikea motivaatiobuusti. Nyt täytyy pitää kiinni suunnitelmista ja rutiineista ja jatkaa valmentautumista säännöllisesti. Lykkääntynyt kisakauden aloitus antaa meille nyt hyvää aikaa treenata vielä lisää ja lähteä sitten yhä valmiimpana kilpailemaan, kun on sen aika.