Pienissä pätkissä eteenpäin hitaasti, mutta varmasti

Projekti "Aaposta Vakavasti Otettava Kouluponi" on edennyt tasaisen varmasti. Pakkasten yllätettyä treenejä on jäänyt väliin jäisen kentän vuoksi, mutta toivottavasti saadaan pian lunta, jotta päästään taas jatkamaan harjoituksia!

Aapo on päässyt liikkumaan säännöllisesti vuokraajansa kanssa, mikä on vaikuttanut ponin ratsastettavuuteen positiivisesti. Säännöllisellä liikutuksella Aapon kunto on kasvanut, mikä helpottaa omaa työtäni ponin kanssa. Selkeästi poni jaksaa työskennellä nyt pidempiä aikoja ja siirtää paremmin painoa takaosansa päälle. Mahtavasta kokoamiskyvystä ei voida vielä puhua, mutta selkeästi tuntuu, että Aapon on helpompi vastata ratsastajan apuihin, kun lihas- ja kestävyyskunto on paremmalla tasolla!

Olen keskittynyt Aapon kanssa edelleen paljon perusratsastettavuuden kehittämiseen; pieniin apuihin nopeasti reagoimiseen sekä kevyeen ohjastuntumaan. Aapo on suhteellisen helppo ratsastaa edestä pyöreäksi, mutta se helposti valahtaa etupainoiseksi ja rullaa turpansa ryntäisiin samalla jääden rungostaan pitkäksi ja takajaloistaan hitaaksi. Aapo onkin malliesimerkki siitä, kuinka hevonen pitää ratsastaa takajaloista aktiiviseksi ja kohti kevyttä kuolaintuntumaa.

Aapo valuu herkästi etupainoiseksi ja raskaaksi kuolaimelle, jolloin sen niska laskee ja takajalkojen työntövoima "menee hukkaan". 

Takajalkoja aktivoimalla ja siirtämällä painoa takaosalle saadaan ponin niska nousemaan, kuolaintuntuma kevenemään ja otsa optimaalisempaan kulmaan.

Siirtymiset käynnin ja ravin välillä ovat toimineet Aapolla hyvänä harjoituksena niin kevyen kuolaintuntuman kuin aktiivisten takajalkojenkin säilyttämiseen. Eri pituisilla ravipätkillä ponin saa pidettyä hyvin kuulolla ja joka askeleella valmiina uuteen tehtävään; siirtymiseen lyhyempään tai pidempään raviin tai käyntiin asti. Mikäli poni on raskas edestä ja helposti taipuvainen valumaan etupainoiseksi, saavat ravipätkät pysyä niin lyhyinä, että poni jaksaa kantaa itsensä niiden läpi. 

Kun Aapo on alkanut suoriutua siirtymisistä käynnin ja ravin välillä, olen vähentänyt siirtymisiä askellajien välillä ja lisännyt niitä ravin sisällä; pyydän lyhentämään ravia muutaman askeleen ajaksi ja ratsastan eteenpäin heti, kun poni polkee muutaman askeleen aktiivisesti takajaloillaan ja pysyy samalla kevyenä kuolaimelle. Tällä tavalla Aapon raviin on saatu jo aika kivasti säädeltävyyttä!

Laukka on Aapolle edelleen haastavin askellaji, mutta sekin on silminnähden kehittynyt kuluneen syksyn aikana. Kesällä saatiin iloita hyvistä laukannostoista, mutta nyt Aapo jaksaa säilyttää ryhdikkään laukan jo pidempiä pätkiä. Tukea se tarvitsee ratsastajalta edelleen paljon, mutta nyt meillä on jo enemmän edellytyksiä harjoitusten tekemiseen. 

Laukan kehittämisessäkin keskeisessä roolissa meillä on siirtymiset niin askellajien välillä kuin sisälläkin. Kesällä painotin enemmän laukannostoja, kun taas nyt Aapon kunnon kohennuttua ollaan päästy tekemään enemmän siirtymisiä laukan sisällä; temponlisäyksiä harjoituslaukasta isompaan laukkaan ja takaisin ilman, että poni pudottaa raville tai valuu pitkäksi ja etupainoiseksi.

Edelleen Aapon treenituokiot olen pitänyt melko lyhyinä; kevyen verryttelyn jälkeen vain noin 15 minuuttia keskittymistä vaativaa työskentelyä, jolloin päästään todennäköisesti lopettamaan vielä hyvän mielen vallitessa onnistumisiin. Etenkin nuorten ja raakojen hevosten kanssa on erityisen tärkeää pitää työskentely mielekkäänä - väsymyksen rajan ylityttyä onnistumiseen lopettaminen voi olla jo mahdotonta.

Aapo on ollut erityisen miellyttävä työskentelykaveri, joka yrittää aina parhaansa ja palkitsee oikein tekemisestä. Tällä ponilla on ainakin asenne kohdillaan ja sillä pääsee jo pitkälle!

0

Aapo-ponin estetreenit

Joitakin viikkoja sitten kesän projektiponi Aapo kävi pyörähtämässä Turussa. Aapon nykyisessä asuinpaikassa mahdollisuudet esteiden hyppäämiseen ovat hyvin rajalliset, joten ainoa mahdollisuus päästä treenaamaan on lähteä muualle. Mikäpä olisikaan minun kannaltani helpompaa, kuin saada poni treenaamaan omalle kotitallille!

Kokosin Aapolle valmiiksi tehtävän sen perusteella, mitä ponin omistaja Heidi oli minulle kertonut ponin hyppytaustasta. Hypätty on kuulemma vain vähän ja Aapo on melko herkkä kieltämään. Näiden tietojen pohjalta rakensin kentälle yksittäisiä esteitä pitkillä ja helpoilla lähestymisillä. Verryttelyesteelle Aapo saisi tulla ravipuomin kautta ja pystyllä hommaa helpottaisi johdepuomit. Okserilla apuna olisi aidan tuki.

Aapolle oli melkoinen suoritus jo tulla treenaamaan täysin vieraaseen paikkaan. Ruuna oli hyvin valpas ja alkuun jännittynyt, mutta se tsemppasi äärettömän hienosti ja pystyi keskittymään työntekoon, kunhan oli saanut hetken ravailla melko vapaasti.

Ensimmäiset hypyt poni sai tehdä ravista. Aapo ylitti pienen ristikon hieman hapuillen, mutta kuitenkin pysähtymättä. Muutaman toiston kautta saatiin aikaan jo sujuvia hyppyjä ravista ja onnistuttiin jatkamaan matkaa esteen jälkeen laukassa.

Laukassa lähestyminen osoittautui Aapolle helpommaksi vaihtoehdoksi. Ravissa tuntui jäävän liikaa aikaa kiemurteluun ja jalkojen asetteluun, kun taas reippaammasta laukasta hypyt olivat sujuvampia. Hirmu tarkka Aapo oli kuitenkin askeleistaan; mikäli askel ei täydellisesti osunut ponnistuspaikkaan, valitsi poni mielummin pysähtyä ja rymistellä esteen läpi hyppäämisen sijasta. Rohkeutta ei ollut lähteä hyppyyn kauempaa, vaikka siihen yritinkin kannustaa.

Treeneihin toi oman jännitysmomenttinsa kentän laidalle pölähtäneet autoilijat, joita patistin Heidin hätyyttelemään. Aapo selvästi jännitti kiihdyttelevien autojen ääniä, joten odotettiin suosiolla tilanteen rauhoittumista, jotta poni saisi keskittyä rauhassa ihan vain esteiden hyppäämiseen ilman ympäristön ylimääräisiä ärsykkeitä.

Heidin hätytellessä autoilijoita Aapo suoriutui taitavasti lyhyestä neljän esteen radasta. Kun laukka pyöri reippaasti eteenpäin ja ponnistuspaikat osuivat kohdilleen, poni hyppäsi epäröimättä kaikki eteen tulleet esteet.

Kun tarkoitus oli hypätä vielä muutama peräkkäinen este niin, että omistajakin näkisi pätevän poninsa suorittamista, iski joko suorituspaineet tai väsymys. Muutamasta esteestä rymisteltiin taas läpi ja lopulta päädyttiin ylittämään sujuvasta laukasta loppuhypyiksi ristikkoa.

Kokonaisuudessaan nämä ensimmäiset estetreenit olivat lähinnä tuntuman hakemista ja tutustumista. Onnistumisten ja virheiden kautta alkoi hahmottua tarkemmin kuva siitä, miten ponia pitäisi esteillä ratsastaa ja minkälaisilla tehtävillä sen harjoittelua voisi helpottaa. Seuraavalla kerralla ehdottomasti unohdetaan ravipuomit ja ravilähestymiset ja sen sijaan käytetään laukkapuomeja helpottamaan ponnistuspaikkojen löytymistä!

2

Tavat tutuiksi

Treenit ihanan Aapo-ponin kanssa ovat jatkuneet säännöllisesti. Hurjat helteet ovat rajoittaneet ratsastamista jonkin verran, mutta ilta-aikoihin painottamalla ratsastaessa on voinut tehdä muutakin kuin työskennellä käynnissä hikeä tippuen. Nyt kun takana on jo useampia ratsastuskertoja Aapon selässä, alkaa palaset vähitellen loksahdella kohdilleen.

Muutamalla viime kerralla Aapo on alkanut tuntua jo tutummalta; se on väläytellyt sitä potentiaalia, josta sen omistaja Heidi on minulle puhunut. Poni on alkanut selkeästi rentoutua ja luottaa minuun kuskinaan. Se työskentelee kevyemmällä ohjastuntumalla ja on jatkuvasti paremmin kuulolla - valmiina reagoimaan apuihin. Reaktionopeudessa on kuitenkin vielä parannettavaa ja sen parissa tahdonkin tehdä töitä.

On ollut super hyödyllistä, kun Heidi on päässyt paikalle ratsastaessani Aapoa. Hän tuntee poninsa hyvin ja osaa neuvoa minua pienissä, mutta tärkeissä jutuissa. Omistajan vinkkien ja oman osaamiseni yhdistämisen myötä ollaan saatu Aapon liikkeessä jo positiivista muutosta aikaan! Keskiravit pysyvät aikaisempaa paremmin kasassa ja raviin on tullut lisää ryhtiä.

Laukan suhteen edistys on ollut ehkä parhaiten nähtävissä. Siinä missä ensimmäisillä ratsastuskerroilla en meinannut saada laukkoja ollenkaan nousemaan, nostaa Aapo nyt melko täsmällisesti laukat molempiin suuntiin. Oikeaan kierrokseen riski väärän laukan nousemisesta on ollut suurempi, mutta painoavuilla auttaessa virheet ovat vähentyneet selvästi.

Laukka on edelleen melko kiivastahtista. Aapo nostaa laukat ryhdikkäästi ja kykenee muutaman askeleen kokoamiseen, mutta laadukkaan, säädeltävän ja tasapainoisen laukan saavuttamiseksi Aapo tarvitsee vielä niin lihaskuntoa kuin tasapainoakin. Lähtökohdat tällä ponilla ovat kuitenkin hyvät ja ratsun asenne työntekoa kohtaan mallillaan, joten uskon laukan kehittyvän vielä melkoisesti lyhyessäkin ajassa!

Erityisen iloinen olen siitä, kuinka Aapo antaa minun nykyään säädellä ja ratsastaa ravia. Se on selkeästi rentoutunut suustaan ja niskastaan ja sen sijaan, että painaisi kädelle ja vastustaisi pidätteitä, se ottaa pidätteet vastaan ja polkee takajaloillaan runkonsa alle. Viime ratsastuskerralla Heidi totesikin, että Aapo näytti kasvattaneen ratsastuksen aikana puoli metriä lisää pituutta jalkoihinsa! 

Nyt alkaa tuntua siltä, että aktiivisella treenillä tästä ponista saadaan vallan mainio kisapeli kouluradoille! 

Treenin alussa Aapo liikkui jo aikaisempaa rennompana, mutta liike oli vielä melko suppeaa.

Laukkaverryttelyn jälkeen ravissa tapahtui suuri muutos ja Aapo alkoi ravata ryhdikkäämpänä ja selkeästi ilmavampaa ravia!

2

Koda edistyy

Olen edelleen ratsastellut Kodaa useamman kerran viikossa. Ollaan tehty töitä kentällä, maastoiltu ja tehty muuta mukavaa. Kentällä Kodalla on edelleen päiviä ja niitä toisia päiviä; välillä kaikki sujuu alusta saakka kuin rasvattu, kun välillä taas alkuhölkkä on pomppuisaa kiitoravia ja väistättävä pohje tai laukka-apu saa hevosen kupin nurin ja ruunan juurtumaan paikoilleen. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menty reilusti ja hyviä päiviä on ehdottomasti enemmän! Laukat alkavat nousta jo siivosti ja laukkaa on mahdollista säädellä. Usein Koda pysyy jo korkeammassa muodossa laukassa, eikä rullaa turpaansa jatkuvasti polviensa väliin.

Lähtötilanne. Huomatkaa ruunan veikeä hymy!

Olisikohan ollut vajaa viikko sitten, kun käytiin Kodan kanssa maastolenkillä. Lenkin jälkeen ajattelin oikaista pellon poikki tallille. Kun Koda käveli niin siivosti, annoin sen ravata pidemmän pätkän pellon läpi. Pieni ajatus heräsi ja jäinkin hetkeksi pyörimään pellolle ravissa. Tilaa oli hurjan paljon joka puolella, joten seinät tai aidat eivät tulleet vastaan, eikä hevonen provosoitunut jäkittämään. Reippaasta ravista Koda nosti itsekseen laukan, jota annoinkin ruunan jatkaa sen ollessa rauhallista. Laukkasimme pellolla kierroksen - kaksi - kolme - ja neljä. Nostin laukan myös toiseen suuntaan. Maastoon lähtiessäni en olisi ikinä uskonut, että päätyisin tämän nuoren ja ajoittain villinkin hevosen kanssa pellolle laukkailemaan!

Peltolaukkailua seuraavana päivänä tehtiin töitä kentällä, kun Moona ehti tulla meitä kuvaamaan. Tällä kertaa Koda oli todella jännittynyt, sillä kentän päädyssä oli taas liuta mopoja ja mopoautoja tuttuun tapaansa häiritsemässä; moottoreiden huudatusta, kilpaa torven soittamista, kiihdyttelyä ja jarruttelua sinne tänne. Koda pysyi nahoissaan, mutta ei ollut rento. Loppua kohden hevonen vähän rentoutuikin ja muuttui pehmeämmäksi ratsastaa. Vasen laukka oli tällä kertaa oikein hyvää, oikealle ruuna edelleen tykkäsi valua hirmu matalaksi. Pääasia kuitenkin, että laukkasi.

Lopuksi saatiin Kodan kanssa vielä riita aikaiseksi, kun pyysin hevosta väistämään pohjetta ravissa. Taas meni se kuuluisa kuppi nurin ja hevonen oli valmis poistumaan paikalta. Hetki keskusteltiin ja tehtiin töitä, kunnes ruuna lopulta taipui väistöihin ravissa molempiin suuntiin. Fiksu ja hieno hevonen väisti muuten aika taitavasti! Tähän oli hyvä lopettaa ja kehua hevosta hurjan paljon.

Kuvista iso kiitos Moonalle!

Koda tulee helpommin jo tuntumalle, mutta protestoi narskuttelemalla kuolainta.

Ensimmäisessä askeleessa vielä nojaa kuolaimeen eikä hyväksy tuntumaa...

Seuraavassa askeleessa jo rehellisesti kuolaimella ja rentona!

1

Projektipäivitystä

Täytyy heti alkuun hehkuttaa, kuinka innoissani olen pikku projektistani Kodan kanssa! Tuo hevonen kiehtoo minua jollain tapaa aivan valtavasti ja sen vuoksi olenkin nauttinut hurjan paljon sen kanssa työskentelemisestä. On palkitsevaa huomata edistyvänsä hevosen kanssa joka ratsastuskerralla ja oppia joka kerta jotain uutta. Olen viime vuodet ratsastanut pääasiassa helppoja ja "valmiita" hevosia, joiden kanssa en ole joutunut ratkomaan ongelmia. Nyt olen ollut innoissani tilaisuudesta päästä työskentelemään hevosen kanssa, joka ei automaattisesti lähdekkään pohkeesta eteen tai tule rentoon peräänantoon istunnalla ratsastamalla.

Olen työskennellyt Kodan kanssa kahden päivän jaksoissa. Ruuna saa pari päivää liikkua rennosti kävelytyskoneessa ja miettiä edellisten ratsastuskertojen asioita ja sen jälkeen taas ratsastan sen kahtena päivänä. On ollut aivan huikeaa huomata edistystä tämän ruunan kanssa! Ollaan ilmeisesti alettu vihdoin pikkuhiljaa ymmärtää toisiamme ja minä olen alkanut löytää niitä keinoja, joilla Kodaa täytyy ratsastaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen keksinyt toimivia ja ei-niin-toimivia ratkaisuita juuri tämän hevosen ratsastamiseen.

Viikko sitten hevonen hyppi pystyyn, kun yritin ratsastaa sen maneesiin. Sain laukan nousemaan vasta 15 minuutin yrittämisen jälkeen, jona aikana hevonen oli ehtinyt keulia nelisen kertaa ja riehua niinsanotusti pitkin seiniä. Tämän viikon alkupuolella laukat saatiin jo nousemaan, mutta jumittelu jatkui ja hevonen protestoi muutamia kertoja hyppäämällä pystyyn. Loppuviikkoon mennessä laukka nousi jo ensimmäisillä yrittämillä ja ravikin oli jo hallitumpaa. Tänään kun ratsastin hevosen viimeisen kerran tällä viikolla, oli allani vallan fiksu hevonen, joka koko ratsastuksen aikana pysähtyi vain kolmesti ja peruutti muutaman askeleen verran.

Tämänpäiväinen oli oikea riemuvoitto. Aloitin reippaassa kevyessä ravissa ja hevonen eteni ehtimättä edes miettiä, mitä siltä pyysin. Reippaan ravailun jälkeen nostin helposti laukat molempiin suuntiin ja pystyin hidastamaankin laukan tahtia hieman. Laukan jälkeen hevonen alkoi jo rentoutuakkin ja liikkui rennosti pyöreässä muodossa, ei enää turpa polviensa välissä täysillä viilettäen. Aivan hetkeksi istuin alas harjoitusraviinkin, eikä Koda reagoinut asiaan lainkaan, kuten vielä edellisellä ratsastuskerralla. Muutaman kerran äkisti pysähtyessään ja protestoidessaan jätin hevosen hetkeksi aivan yksin. En tehnyt mitään, istuin vain selässä ja annoin hevoselle aikaa miettiä. Muutaman hetken seisottuamme pyysin kevyesti hevosta eteenpäin samalla taivuttaen ja kappas, pääsimme tilanteesta pois yhteisymmärryksessä.

Sovimme Kodan omistajan kanssa, että jatkan Kodan ratsastamista vielä muutaman viikon, kunnes omistaja pääsee taas itse palaamaan hevosen selkään. En malttaisi odottaa taas seuraavaa ratsastuskertaa. Nyt Koda on ansainnut kuitenkin yhden rennomman ratsastuspäivän ja onnistumisten kunniaksi lähdetäänkin huomenna maastoon. Keskiviikkona palataan taas töihin motivoituneina!

Nämä kuvat ovat keskiviikolta, kiitos kuvaamisesta Moonalle!

0