Pienissä pätkissä eteenpäin hitaasti, mutta varmasti

Projekti "Aaposta Vakavasti Otettava Kouluponi" on edennyt tasaisen varmasti. Pakkasten yllätettyä treenejä on jäänyt väliin jäisen kentän vuoksi, mutta toivottavasti saadaan pian lunta, jotta päästään taas jatkamaan harjoituksia!

Aapo on päässyt liikkumaan säännöllisesti vuokraajansa kanssa, mikä on vaikuttanut ponin ratsastettavuuteen positiivisesti. Säännöllisellä liikutuksella Aapon kunto on kasvanut, mikä helpottaa omaa työtäni ponin kanssa. Selkeästi poni jaksaa työskennellä nyt pidempiä aikoja ja siirtää paremmin painoa takaosansa päälle. Mahtavasta kokoamiskyvystä ei voida vielä puhua, mutta selkeästi tuntuu, että Aapon on helpompi vastata ratsastajan apuihin, kun lihas- ja kestävyyskunto on paremmalla tasolla!

Olen keskittynyt Aapon kanssa edelleen paljon perusratsastettavuuden kehittämiseen; pieniin apuihin nopeasti reagoimiseen sekä kevyeen ohjastuntumaan. Aapo on suhteellisen helppo ratsastaa edestä pyöreäksi, mutta se helposti valahtaa etupainoiseksi ja rullaa turpansa ryntäisiin samalla jääden rungostaan pitkäksi ja takajaloistaan hitaaksi. Aapo onkin malliesimerkki siitä, kuinka hevonen pitää ratsastaa takajaloista aktiiviseksi ja kohti kevyttä kuolaintuntumaa.

Aapo valuu herkästi etupainoiseksi ja raskaaksi kuolaimelle, jolloin sen niska laskee ja takajalkojen työntövoima "menee hukkaan". 

Takajalkoja aktivoimalla ja siirtämällä painoa takaosalle saadaan ponin niska nousemaan, kuolaintuntuma kevenemään ja otsa optimaalisempaan kulmaan.

Siirtymiset käynnin ja ravin välillä ovat toimineet Aapolla hyvänä harjoituksena niin kevyen kuolaintuntuman kuin aktiivisten takajalkojenkin säilyttämiseen. Eri pituisilla ravipätkillä ponin saa pidettyä hyvin kuulolla ja joka askeleella valmiina uuteen tehtävään; siirtymiseen lyhyempään tai pidempään raviin tai käyntiin asti. Mikäli poni on raskas edestä ja helposti taipuvainen valumaan etupainoiseksi, saavat ravipätkät pysyä niin lyhyinä, että poni jaksaa kantaa itsensä niiden läpi. 

Kun Aapo on alkanut suoriutua siirtymisistä käynnin ja ravin välillä, olen vähentänyt siirtymisiä askellajien välillä ja lisännyt niitä ravin sisällä; pyydän lyhentämään ravia muutaman askeleen ajaksi ja ratsastan eteenpäin heti, kun poni polkee muutaman askeleen aktiivisesti takajaloillaan ja pysyy samalla kevyenä kuolaimelle. Tällä tavalla Aapon raviin on saatu jo aika kivasti säädeltävyyttä!

Laukka on Aapolle edelleen haastavin askellaji, mutta sekin on silminnähden kehittynyt kuluneen syksyn aikana. Kesällä saatiin iloita hyvistä laukannostoista, mutta nyt Aapo jaksaa säilyttää ryhdikkään laukan jo pidempiä pätkiä. Tukea se tarvitsee ratsastajalta edelleen paljon, mutta nyt meillä on jo enemmän edellytyksiä harjoitusten tekemiseen. 

Laukan kehittämisessäkin keskeisessä roolissa meillä on siirtymiset niin askellajien välillä kuin sisälläkin. Kesällä painotin enemmän laukannostoja, kun taas nyt Aapon kunnon kohennuttua ollaan päästy tekemään enemmän siirtymisiä laukan sisällä; temponlisäyksiä harjoituslaukasta isompaan laukkaan ja takaisin ilman, että poni pudottaa raville tai valuu pitkäksi ja etupainoiseksi.

Edelleen Aapon treenituokiot olen pitänyt melko lyhyinä; kevyen verryttelyn jälkeen vain noin 15 minuuttia keskittymistä vaativaa työskentelyä, jolloin päästään todennäköisesti lopettamaan vielä hyvän mielen vallitessa onnistumisiin. Etenkin nuorten ja raakojen hevosten kanssa on erityisen tärkeää pitää työskentely mielekkäänä - väsymyksen rajan ylityttyä onnistumiseen lopettaminen voi olla jo mahdotonta.

Aapo on ollut erityisen miellyttävä työskentelykaveri, joka yrittää aina parhaansa ja palkitsee oikein tekemisestä. Tällä ponilla on ainakin asenne kohdillaan ja sillä pääsee jo pitkälle!