Välillä täytyy saada pitää hauskaa

Vakava ja tavoitteellinen treenaaminen ja kilpaileminen on kuluttavaa ja raskasta varmasti niin hevoselle kuin ratsastajallekin. Itse ainakin ratsastajana olen nyt sellaisessa motivaatiopulan kuopassa, ettei tosiaan tee mieli vääntää ja tuupata koulua seitsemänä päivänä viikossa. Sen sijaan olen kyllä viihtynyt hevosen selässä, kun olen puuhaillut vain rentoja juttuja ja ottanut lomaa treenaamisesta. Harrin kanssa ollaan maastoiltu ja pelattu jalkapalloa ja Kodan kanssa ollaan käyty pellolla, koska siitä tämä nuori ruuna tuntuu tykkäävän. On muuten aika harvassa ne nuoret hevoset, joiden kanssa lähtisin pellolle laukkailemaan!

3

Koda edistyy

Olen edelleen ratsastellut Kodaa useamman kerran viikossa. Ollaan tehty töitä kentällä, maastoiltu ja tehty muuta mukavaa. Kentällä Kodalla on edelleen päiviä ja niitä toisia päiviä; välillä kaikki sujuu alusta saakka kuin rasvattu, kun välillä taas alkuhölkkä on pomppuisaa kiitoravia ja väistättävä pohje tai laukka-apu saa hevosen kupin nurin ja ruunan juurtumaan paikoilleen. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menty reilusti ja hyviä päiviä on ehdottomasti enemmän! Laukat alkavat nousta jo siivosti ja laukkaa on mahdollista säädellä. Usein Koda pysyy jo korkeammassa muodossa laukassa, eikä rullaa turpaansa jatkuvasti polviensa väliin.

Lähtötilanne. Huomatkaa ruunan veikeä hymy!

Olisikohan ollut vajaa viikko sitten, kun käytiin Kodan kanssa maastolenkillä. Lenkin jälkeen ajattelin oikaista pellon poikki tallille. Kun Koda käveli niin siivosti, annoin sen ravata pidemmän pätkän pellon läpi. Pieni ajatus heräsi ja jäinkin hetkeksi pyörimään pellolle ravissa. Tilaa oli hurjan paljon joka puolella, joten seinät tai aidat eivät tulleet vastaan, eikä hevonen provosoitunut jäkittämään. Reippaasta ravista Koda nosti itsekseen laukan, jota annoinkin ruunan jatkaa sen ollessa rauhallista. Laukkasimme pellolla kierroksen - kaksi - kolme - ja neljä. Nostin laukan myös toiseen suuntaan. Maastoon lähtiessäni en olisi ikinä uskonut, että päätyisin tämän nuoren ja ajoittain villinkin hevosen kanssa pellolle laukkailemaan!

Peltolaukkailua seuraavana päivänä tehtiin töitä kentällä, kun Moona ehti tulla meitä kuvaamaan. Tällä kertaa Koda oli todella jännittynyt, sillä kentän päädyssä oli taas liuta mopoja ja mopoautoja tuttuun tapaansa häiritsemässä; moottoreiden huudatusta, kilpaa torven soittamista, kiihdyttelyä ja jarruttelua sinne tänne. Koda pysyi nahoissaan, mutta ei ollut rento. Loppua kohden hevonen vähän rentoutuikin ja muuttui pehmeämmäksi ratsastaa. Vasen laukka oli tällä kertaa oikein hyvää, oikealle ruuna edelleen tykkäsi valua hirmu matalaksi. Pääasia kuitenkin, että laukkasi.

Lopuksi saatiin Kodan kanssa vielä riita aikaiseksi, kun pyysin hevosta väistämään pohjetta ravissa. Taas meni se kuuluisa kuppi nurin ja hevonen oli valmis poistumaan paikalta. Hetki keskusteltiin ja tehtiin töitä, kunnes ruuna lopulta taipui väistöihin ravissa molempiin suuntiin. Fiksu ja hieno hevonen väisti muuten aika taitavasti! Tähän oli hyvä lopettaa ja kehua hevosta hurjan paljon.

Kuvista iso kiitos Moonalle!

Koda tulee helpommin jo tuntumalle, mutta protestoi narskuttelemalla kuolainta.

Ensimmäisessä askeleessa vielä nojaa kuolaimeen eikä hyväksy tuntumaa...

Seuraavassa askeleessa jo rehellisesti kuolaimella ja rentona!

1

Merkityksen ymmärrät vasta kun menetät

Elämässä on niin paljon asioita, jotka on meille itsestäänselvyyksiä. On asioita, joita ei osaa arvostaa ennen kuin ne menettää. Terveys on näistä yksi.

Viime viikolla ratsastin 18 kertaa, tällä viikolla en vielä yhtäkään. Onnistuin sunnuntaina illalla kipeyttämään oikean käteni niin, että kärsin koko yön ja alkuviikon järkyttävistä säryistä. Ongelmat käden kanssa liittyvät luusairauteeni, jonka vuoksi minua on ehditty leikatakin jo neljästi. Sairaudessani raivostuttavinta on sen arvaamattomuus; joskus sen aiheuttama kipu on vain hetkellistä, joskus se kestää päivän. Pahimmassa tapauksessa se johtaa kierteeseen, jolloin kiputila jatkuu päiviä ja uusiutuu taas päivän tai parin kuluttua, kunnes kipua aiheuttava luukasvain poistetaan. Yleensä vain tietyt luukasvaimet ovat oireilleet, mutta nyt oikea käteni kipeytyi ensimmäistä kertaa.

Käsi on jo paljon parempi, muttei aivan täysin kunnossa vielä. Voi olla, että huomenna se on jo täysin oireeton tai sitten joudunkin taas kierteeseen ja löydän itseni muutaman kuukauden kuluttua sairaalasta leikkauspöydältä. Täytyy vain toivoa parasta. Minulla kun ei olisi aikaa eikä kiinnostusta sairastaa yhtään enempää.

Kaikki hoidettavat hevoseni ovatkin saaneet löysäillä tämän viikon. Maanantaipäivän kaikki saivat kokonaan vapaaksi, tiistaina kävin taluttelulenkillä Harrin kanssa, koska tuon hevosen pystyn hallitsemaan yhdelläkin kädellä. Keskiviikkona niin Harri, St. Lo kuin Kodakin saivat pyöriä kävelytyskoneessa ja lisäksi juoksutin kaksi viimeisintä kentällä.

Siru tuli seurakseni tallille ja räpsi kuvia Kodan juoksutuksesta. Voi että kun tekisi niin mieli päästä taas tuonkin hevosen selkään! Koda saa nyt valitettavasti kuitenkin vielä odottaa ja liikkua maastakäsin kunnes olen aivan täysin kunnossa, eikä hevosen äkkinäiset liikkeet voi enää vahingoittaa kipeää kättäni.

3

Projektipäivitystä

Täytyy heti alkuun hehkuttaa, kuinka innoissani olen pikku projektistani Kodan kanssa! Tuo hevonen kiehtoo minua jollain tapaa aivan valtavasti ja sen vuoksi olenkin nauttinut hurjan paljon sen kanssa työskentelemisestä. On palkitsevaa huomata edistyvänsä hevosen kanssa joka ratsastuskerralla ja oppia joka kerta jotain uutta. Olen viime vuodet ratsastanut pääasiassa helppoja ja "valmiita" hevosia, joiden kanssa en ole joutunut ratkomaan ongelmia. Nyt olen ollut innoissani tilaisuudesta päästä työskentelemään hevosen kanssa, joka ei automaattisesti lähdekkään pohkeesta eteen tai tule rentoon peräänantoon istunnalla ratsastamalla.

Olen työskennellyt Kodan kanssa kahden päivän jaksoissa. Ruuna saa pari päivää liikkua rennosti kävelytyskoneessa ja miettiä edellisten ratsastuskertojen asioita ja sen jälkeen taas ratsastan sen kahtena päivänä. On ollut aivan huikeaa huomata edistystä tämän ruunan kanssa! Ollaan ilmeisesti alettu vihdoin pikkuhiljaa ymmärtää toisiamme ja minä olen alkanut löytää niitä keinoja, joilla Kodaa täytyy ratsastaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen keksinyt toimivia ja ei-niin-toimivia ratkaisuita juuri tämän hevosen ratsastamiseen.

Viikko sitten hevonen hyppi pystyyn, kun yritin ratsastaa sen maneesiin. Sain laukan nousemaan vasta 15 minuutin yrittämisen jälkeen, jona aikana hevonen oli ehtinyt keulia nelisen kertaa ja riehua niinsanotusti pitkin seiniä. Tämän viikon alkupuolella laukat saatiin jo nousemaan, mutta jumittelu jatkui ja hevonen protestoi muutamia kertoja hyppäämällä pystyyn. Loppuviikkoon mennessä laukka nousi jo ensimmäisillä yrittämillä ja ravikin oli jo hallitumpaa. Tänään kun ratsastin hevosen viimeisen kerran tällä viikolla, oli allani vallan fiksu hevonen, joka koko ratsastuksen aikana pysähtyi vain kolmesti ja peruutti muutaman askeleen verran.

Tämänpäiväinen oli oikea riemuvoitto. Aloitin reippaassa kevyessä ravissa ja hevonen eteni ehtimättä edes miettiä, mitä siltä pyysin. Reippaan ravailun jälkeen nostin helposti laukat molempiin suuntiin ja pystyin hidastamaankin laukan tahtia hieman. Laukan jälkeen hevonen alkoi jo rentoutuakkin ja liikkui rennosti pyöreässä muodossa, ei enää turpa polviensa välissä täysillä viilettäen. Aivan hetkeksi istuin alas harjoitusraviinkin, eikä Koda reagoinut asiaan lainkaan, kuten vielä edellisellä ratsastuskerralla. Muutaman kerran äkisti pysähtyessään ja protestoidessaan jätin hevosen hetkeksi aivan yksin. En tehnyt mitään, istuin vain selässä ja annoin hevoselle aikaa miettiä. Muutaman hetken seisottuamme pyysin kevyesti hevosta eteenpäin samalla taivuttaen ja kappas, pääsimme tilanteesta pois yhteisymmärryksessä.

Sovimme Kodan omistajan kanssa, että jatkan Kodan ratsastamista vielä muutaman viikon, kunnes omistaja pääsee taas itse palaamaan hevosen selkään. En malttaisi odottaa taas seuraavaa ratsastuskertaa. Nyt Koda on ansainnut kuitenkin yhden rennomman ratsastuspäivän ja onnistumisten kunniaksi lähdetäänkin huomenna maastoon. Keskiviikkona palataan taas töihin motivoituneina!

Nämä kuvat ovat keskiviikolta, kiitos kuvaamisesta Moonalle!

0

Villihevosen kyydissä

Nuorehko ruuna Koda on ollut hoidokkinani tämän viikon. Hevonen on hurjan fiksu ja keksinyt, että työnteon voi helposti välttää pelleilemällä. Etenkin laukan kanssa Kodalla on ollut motivaatio-ongelmia. Laukkaamisen sijasta hevonen pysähtyy ja peruuttaa itsensä ulos tilanteesta. Mikäli taaksepäin ei pääse, lähtee hevonen sitten vaikka ylöspäin.

Satula on sopiva, hevonen ei ole kipeä. Se laukkaa narunpäässä satula selässään ja on viime viikkoon saakka laukannut maastossa ongelmitta. Tuntuu, että hevonen on vain keksinyt, että töitä ei tosissaan ole aivan pakko tehdä jos ei kiinnosta. Asiaa ei ole helpottanut se, ettei hevosen omistaja ole voinut ratsastaa hevosta moneen kuukauteen ja selässä on käynyt vuokraajia, jotka Koda on saanut tippumaan selästään. Tämä on hieno, fiksu ja mielenkiintoinen hevonen, jolla on mahtava liike!

Pikkuserkkuni Jenni tuli kanssani pitkästä aikaa tallille, kun ratsastin Kodan ja myöhemmin myös Winnien. Kodan kanssa oltiin kentällä jo kahdeksan jälkeen aamulla, joten saatiin olla ihan rauhassa ja ilman pelkoa siitä, että häiritään muita ratsukoita. Alkuun Koda on melko kiva ratsastaa; se ravaa reippaasti eteen, vaikkakin mieluusti välillä puree kuolaimeen kiinni ja kiitää menemään haluamaansa vauhtia. Helposti hevonen työntää turpansa polvien väliin ja hiihtää menemään vikkelästi niska kaksinkerroin. Kun tällä kertaa vaadin hevosta nousemaan ylös kuolaintuntumalle, veti ruuna herneenpalkoa nenäänsä. Se pysähtyi, peruutti ja pyöri. Muutaman kerran hevonen pääsi hyppäämään pystyynkin, kun en päästänyt sitä peruuttamaan enkä ehtinyt kääntää hevosen päätä pois tilanteesta.

Kun vihdoin ravi alkoi toimia, ei laukka enää ollutkaan suuri ongelma. Muutaman yrityksen jälkeen laukka nousi ja säilyi oikein hienosti. Jälleen Koda viihtyi turpa polviensa välissä, mutta nyt pääasia oli, että hevonen edes laukkasi. Kunhan laukka saadaan taas helpoksi asiaksi ja nousemaan, voidaan keskittyä enemmän hevosen muotoon laukassa. Nyt saatiin aikaiseksi useampi onnistunut nosto molempiin suuntiin ympyrällä.

Koda reagoi hirmu herkästi ratsastajan istuntaan. Tämän hevosen kanssa olenkin joutunut kiinnittämään huomiota hirmuisesti siihen, ettei painoni heilahda missään kohtaan eteenpäin - etenekään laukannostoissa. Kun paino pysyy takana ja vie hevosta selkeästi takaa eteen, on kaikki Kodan kanssa helpompaa. Kun hevonen taas saa tasapainoni heilahtamaan ja ylävartaloni kallistumaan eteenpäin, tekee hevonen välittömästi pysähdyksen ja jatkaa liikettä taaksepäin, mikäli pyydän sitä eteenpäin painoni kuitenkin edessä. Laukkakin nousi nyt helposti, kun liimasin takapuoleni satulaan ja keskityin pitämään selkäni suorassa. Hevosen herkkyys hankaloittaa työskentelyä sen tehdessä äkkinäisiä liikkeitä, mutta vastaavasti olen päässyt myös hyödyntämään hevosen herkkyyttä kuunnella istuntaa ja painoapuja.

Tämä on kyllä jännä hevonen ja se kiehtoo minua suuresti. Koda on luonteeltaan kuitenkin kiltti; se on helppo ja mukava käsitellä, se ei suuremmin säiky, ei ryöstä ratsastaessa eikä pukittele. Pelleillessään se ei pyri kaikin tavoin heittämään ratsastajaa selästään, vaan ainoastaan reagoi välttämällä työnteon toimivaksi oppimallaan tavalla. Uskon, että saadaan jotain aikaiseksi jo pelkästään tämän yhden viikonkin aikana - ollaanhan otettu jo isoja askeleita pelkästään kahdessa ratsastuskerrassa, kun ollaan saatu aikaiseksi ihan oikeaa laukkaa! Toivon, että voin myös itse oppia jotain uutta tältä hevoselta ja tulla taas vähän paremmaksi ratsastajaksi.

7