Torstaina naapuritallissamme on 2-tason estekilpailut, joissa käymme molemmat Maijun kanssa hyppäämässä 70 cm seuraluokan. Ajatuksena oli, että minä ratsastaisin ensimmäisen radan ja saisin osakseni ponin mahdolliset hölmöilyt niin, että Maiju saisi kerrankin kiivetä hyvin ja luottavaisin mielin kisapaikalla poninsa selkään ja keskittyä vain suorittamiseen pelkän selässä pysymisen sijaan. Ponilla kun on kevään aikana ollut tapana hieman hölmöillä kisapaikalla, jolloin puuha ei ole ollut ihan niin rentouttavaa ja mukavaa kuin ehkä keskiverto hevosen kanssa.
Aloitin päiväni jo seitsemän jälkeen aamulla ja olinkin tallilla jo ennen kahdeksaa. Suuntasin kentälle MiniWinnien kanssa ja kokosin pari estettä, joita voisin sitten myöhemmin hypätä myös Winnien kanssa. Helpommin saa asioita aikaiseksi, kun pystyy lyömään useamman kärpäsen yhdellä iskulla. Nyt pääsi pikkuponikin vähän hyppäämään, kun esteet oli joka tapauksessa kasattava kentälle!
Poni teki kivoja hyppyjä ja tuntui taas, että jotkin palaset ovat loksahtaneet vahvemmin paikoilleen. Ratsastaminen tuntui helpolta ja poni entistä tutummalta. Laukan säätely tuntui helpolta, samoin ponnistuspaikkojen löytäminen. Muutaman viimeisen hypyn otin videollekin, tässä siis historian lyhin ja tiivistetyin estevideo!
Miniponin aamutreenin jälkeen iskettiinkin yhteisvoimin varusteet Winnien niskaan ja suunnattiin kentälle. Tuntuipa hassulta istua ponin selässä, kun omistaja törröttikin kentällä kameran kanssa! Yleensä asetelma on juuri päinvastainen, kun minä pidän tuolle ratsukolle tunteja ja samassa räpellän kameran kanssa.
Poni oli tällä kertaa kovin hitaan oloinen. Ravi ei edennyt eikä laukka oikein syttynyt. Pohkeesta tamma lähti eteen kahden askeleen verran, mutta hyytyi sitten taas. Yritin ratsastaa laukkaa hieman reippaammin eteen ja tyydyin tällä kertaa siihen, että sain reaktion aikaiseksi. Lyhyen hengähdystauon jälkeen suunnattiinkin ensimmäisille esteille, jotka tekivät tehtävänsä energiaboostin löytymisessä. Winnie syttyi laukassa aivan eri tavalla, kun suunta olikin kohti estettä. Tamma oli tänään kuitenkin hillitty; se laukkasi kivassa temmossa eteenpäin ja teki varsin hyviä hyppyjä, muttei kehittänyt mitään ylimääräistä ohjelmaa. Ei villiä kiitämistä, ei pukkeja, ei mitään muutakaan.
Hypättiin helppoa tehtävää kolmella esteellä kiemurrellen sinne tänne. Haettiin hyviä lähestymisiä keskelle esteitä ja hyviä ponnistuspaikkoja. Poni olisi saanut edetä vielä inasen reippaammin, jotta itse hypyt olisivat olleet pyöreämpiä. Muutamiin hyppyihin poni tuli loikaten pitkänä ilman selkää, jolloin hyppyyn myötääminen tuntui mahdottomalta; väkisinkin jalat lensivät taakse tai oma liike pysähtyi ilmassa.
Hyvä fiilis jäi kuitenkin näistä hypyistä, nyt voi iloisin ja luottavaisin mielin lähteä helatorstaina hyppäämään ponin tämän kauden ensimmäisiin ulkokisoihin. :)
Hienosti meette!:-)
VastaaPoista