Kaupunkitallilla on omat hyvät puolensa. Löytyy niin maneesi kuin kävelytyskonekin ja välimatkat ovat lyhyemmät kuin maalla. Lisäksi sitä voi maastoreissulla piipahtaa vaikka yllätyskahveille.
Viimevuosina kotiväen arvostus hevosia kohtaan on hieman kohentunut. Aikaisemmin hevosiin hurahtaneen tyttären ratsuista korkeintaan ihailtiin kuvia, mutta nyt on hevoset kavereineen jo tervetulleita kotipihaan ja terassille asti. Alle puolen tunnin varoitusajalla on kasattu pöytä koreaksi, pesty porkkanat ja täytetty vesisaavit kylmällä vedellä. Kahvi on valmista jo kun ehtii satulasta alas.
Kevyen kahvitankkauksen jälkeen jaksaakin taas jatkaa lenkkiä kohti tallia. Matkalla moikkaillaan naapureita, pysähdellään silitettäväksi ja toisinaan kuvattavaksikin. "Onpas ihana nähdä täällä hevosia!" - lausahdus saa aina iloiselle mielelle.
Ainoa, joka ei hevosten vierailua arvosta, on perheen pieni valkoinen prinsessa, joka tyytyy mulkoilemaan tunkeilijoita törkeästi sopivan välimatkan päästä. Tuijotuksen huomanneena Eben jätti terveisiksi haisevan vastalauseen.
...tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle! Ja porkkanoina kiitos, suklaa ei maistu.
Kaikkea tuo ruuna joutuukin kestämään, vaikkei edes ole "pikkutytön leluna". Käsittämätöntä, mihin kaikkeen uljas kouluruuna voikin aikuisen ihmisen käsissä joutua. Vähintäänkin tukiryhmän tarpeessa taitaa tuo herra olla, ellei sitten ole hyväksynyt kohtaloaan ponina, koska ihminen nyt vain tahtoo tehdä kuumaverisestä kouluratsusta suloisen ja pomminvarman ponin.
Tänään lähdettiin virpomaan, eikä edes yksin, vaan sain puhuttua ympäri ihan aikuisen ystävän Heidin Ebenin kanssa seuraksemme. Kaikki oli kuten olla kuuluu; oppikirjojen mukaisesti oli koristeltu vitsat ja pukeuduttu pääsiäispupuiksi. Suuntana oli vanhempieni koti - mitäs valittelivat, ettei ikinä käy kuin muutama hassu virpoja, vaikka suklaata on hankittu koko kylän lapsia varten.
Virpoa sai ja vitsat kelpasivat. Ruunat saivat palkaksi kasan porkkanoita kumpainenkin ja pari kuivaa leivänpalaa vielä taskusta kaupan päälle. Kehujakin sateli matkan varrella sieltä täältä, tosin Harrin itsetuntoa tuskin kohotti kommentti "Tuo valkoinen on varmasti tyttöhevonen!". Minkäs sille mahtoi, ettei kaupasta saanut sinisiä pupunkorvia.
Ensimmäisen kerran ainakin kilometrin pituiseen aikaan tuli ratsasteltua Ebyllä niin, että sain touhusta kuvamateriaaliakin. Pääasiassa kun maastoilen Ebenillä, niin eipä tule kuvaajia pyydettyä mukaan rinnalle juoksemaan.
Siru tuli seurakseni tallille ja kuvasi Harrin vauhdikasta menoa pellolla ja jäi sitten kuvaamaan vielä Ebynkin liikutusta. En edes muista koska viimeksi olisin ruunan kanssa käynyt kentällä ja tehnyt oikeita kouluratsastusjuttuja! Nyt tein rennon ja kevyen iltahölkän ravissa ja laukassa pyörien ympyröillä ja tehden siirtymisiä askellajien sisällä ja niiden välillä. Vitsit miten ihanalta tuntuu ratsastaa tasaisia ja liukuvia siirtymisiä vaikkapa suoraan laukasta käyntiin! Harrin kanssa nämä on hirvittävän vaikeita, enkä pysty ratsastamaan siirtymisiä vain alas istuen rennolla kädellä.
Näitä kuvia katsellessa taas voi vain todeta kuinka silmiin sattuu tuo istunta, johon Ebenin satula minut vie. En tiedä mikä tuossa satulassa tai hevosessa on, mutta istuntani leviää aivan täysin käsiin tuon hevosen selässä! Ebenin liike ei ole kovi kummoinen istua, itseasiassa oikeinkin tasainen, pehmeä ja helppo. Kuitenkin tuntuu, että väännyn kaksin kerroin, ylävartaloni kaatuu eteen, takapuoleni valuu taakse ja lantio kääntyy ties mihin suuntaan. Siinä samassa polvi koukistuu ja jalat vaeltavat villisti tynnyri-Ebenin kyljillä.
Noh, onneksi tämä meno ei ole vakavaa enkä joudu lukemaan koulutuomareiden arvioita istunnastani tämän hevosen selässä!
Alkuviikosta ratsastin Ebenin taas pitkästä aikaa niin, että tallilla oli kaveri mukana kuvaamassa. Siru kuvasi ensin sileäntyöskentelyä Harrin kanssa ja jaksoi jäädä vielä räpsimään kuvia vanha herra Ebenistä, kun käytiin pellolla pyörähtämässä kesäfiiliksissä.
Viivyin selässä varmaan puolisen tuntia ja ratsastin melko kevyesti; alkuun pitkät pätkät käyntiä ja joitain kierroksia ravia ja laukkaa. Loppuksi ruuna pääsi vielä pikkurusielle metsälenkille. Ilma oli hurjan lämmin ja vaikkei raskaasti töitä tehtykään, oli Eby ansainnut kunnon suihkun.
Näin kesällä on kyllä ihanaa, että ratsastettavia hevosia löytyy näinkin paljon! Jokaisella hepalla kun on omat vahvuutensa, niin pääsee harrastamaan monipuolisesti ja puuhailemaan eri juttuja joutumatta tinkimään esimerkiksi treenisuunnitelmista. :)
Muistakaahan käydä vielä jättämässä kysymyksiä kysymyspostaukseen, että saadaan kunnon video aikaiseksi vastauksista!
Lauantaina Viivi tuli pitkästä aikaa seurakseni tallille ja tarttui kameraan, kun ratsastin Ebenin. Harmittavan harvoin tulee ratsastettua Ebyä kuvaajien läsnäollessa, vaikka viikoittain hevosella kuitenkin ratsastan.
Kuten lähes aina, myös tällä kertaa ratsastin suht kevyesti ja tekemättä sen suurempia temppuja. Toisinaan on kiva treenailla haastavia juttuja Ebyn kanssa, mutta usein tulee vain fiilisteltyä rennosti askellajit läpi. Tällä kertaa Eben oli hieman normaalia haastavampi ratsastaa, koska energiaa tuntui olevan hieman ylimääräistä. Eby ei ikinä ole villi, mutta energisinä päivinä se mieluusti hiihtelisi menemään pitkää ja reipasta ravia pää ylhäällä ja selkä notkolla. Jonkin aikaa sain tosissani tehdä töitä, että sain hevosen kuulolle ja työskentelemään edes jokseenkin oikeaoppisesti. Virkeyteen vaikutti vapaapäivien lisäksi varmasti myös se, että päästiin ulkokentälle pitkän maneesikauden jälkeen.
Alun virkeyden jälkeen puhti loppui hevosesta kokonaan kesken ja ongelmaksi muodostuikin eteenpäinpyrkimyksen säilyttäminen, mutta loppujen lopuksi saatiin kuin saatiinkin kivoja pätkiä niin ravissa kuin laukassakin. Lopuksi käytiin hengähtämässä vielä pienellä maastokävelyllä.
Torstaina tuli pitkästä aikaa ratsastettua taas kaksi hevosta samana päivänä ja vieläpä niin, että kuvaaja ehti videoida molempien ratsastuksia. Ebeniä olen ratsastellut edelleen noin kerran viikossa tai useammin, mutta en edes muista koska viimeksi joku olisi käynyt meitä kuvaamassa.
Maneesissa oli valmennus, joten mentiin Ebyn kanssa kentälle testailemaan kentän pohjan liukkautta. Hyvin Eben pysyi pystyssä, kenttä oli yllättävän hyvässä kunnossa! Melkoisen varovaisesti kuitenkin puuhailtiin ja ratsastinkin pääasiassa oikein lyhyttä ja hidasta ravia sekä laukkaa.
Eben on kyllä hurjan hyvä vastapaino Harrille - Eben kun huomauttaa hyvin herkästi virheistä, joista Harri ei minua niin selkeästi rankaise. Tottakai on myös ihan yleisesti todella hyödyllistä ratsastaa muitakin hevosia kuin vain yhtä ja samaa päivästä toiseen. Olisi mukava ratsastaa enemmänkin erilaisia hevosia, mutta aika ei vain riitä säännölliseen ratsastamiseen muilla hevosilla. Ratsastuskouluajoilta hieman kaipaan pitkiä viikonloppuja, joiden aikana tuli liikutettua jopa 4-5 eri hevosta päivässä.
Ratsastin Ebenin melko kevyesti, reilusti alle tunnin verran. Töitä kuitenkin tehtiin vähäsen, ettei ihan vain löysäilyksi ja pelkäksi kävelyksi mennyt koko touhu. :)
Ebyn jälkeen ratsastin vielä Harrin vieläkin kevyemmin. Harri on rokotettu tällä viikolla, joten pidettiin treeni kevyenä ja lyhyenä. Tein töitä pääasiassa käynnissä ja ravailin lyhyitä ja hieman pidempiä pätkiä. Hengästymään tai hikoamaan Harri ei päässyt ollenkaan, mutta se kuitenkin teki ihan kivasti töitä. Vaikka viivyttiinkin maneesissa vain puolisen tuntia ja pääasiassa ratsastin käyntiä, tehtiin kuitenkin pohkeenväistöjä, avoja, vähän sulkua, siirtymisiä ja pysähdyksiäkin. Vaikka täytyykin ratsastaa kevyesti, ei kuitenkaan tarvitse vain hölläillä pitkin ohjin!
Videoinnista suuri kiitos jälleen kerran Moonalle! Moona lupautui myös heräämään sunnuntaina luvattoman aikaisin ja raahautumaan tallille kuvaamaan meidän kouluvalmennusta. Huomenna taas on Aksun vuoro päästä hyppäämään kunnolla rataa!
Tässä viimeisessä joulukalenterin luukussa on tänä vuonna kaksi osaa; tämä ensimmäinen osa on lohdutukseksi niille, jotka joulupukkia odotellessa selailevat blogeja läpi jo heti aamutuimaan. Sehän olisi täysin hyväksymätöntä, jos joulukalenterin viimeinen luukku ei siihen aikaan olisikaan vielä auki! Pukkia odotellessa on siis mukava selailla talvisia kuvia, jotka kuvattiin eilen 23.12. kun Nenna oli pitkästä aikaa mukana kuvaamassa. Kuvista voi myös bongata Harrin saamat joululahjat; mustan fleeceloimen timanteilla sekä mustan kouluhuovan timanttireunuksella.
Vauhtia ja energiaa riitti, kun vanha herra pääsi ensimmäisen kerran tänä vuonna lumiselle pellolle. Jalkojen kipittäessä ja ratsastajan vain kovasti pidättäessä tahtoi kaula taipua ihan mutkalle, mutta eipä tuo menoa haitannut - eihän nyt missään koulukisoissa oltukaan!
Loppuun myös muutama kuva maastolenkiltä Ebyn kanssa. :)
Joulukalenterin toinen osa tulee näkyviin jossain kohtaa jouluaaton aikana, kunhan materiaalit sitä varten on saatu kuvattua ja muokattua.. :)
