Virvon varvon tuoreeks terveeks...

...tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle! Ja porkkanoina kiitos, suklaa ei maistu.

Kaikkea tuo ruuna joutuukin kestämään, vaikkei edes ole "pikkutytön leluna". Käsittämätöntä, mihin kaikkeen uljas kouluruuna voikin aikuisen ihmisen käsissä joutua. Vähintäänkin tukiryhmän tarpeessa taitaa tuo herra olla, ellei sitten ole hyväksynyt kohtaloaan ponina, koska ihminen nyt vain tahtoo tehdä kuumaverisestä kouluratsusta suloisen ja pomminvarman ponin.

Tänään lähdettiin virpomaan, eikä edes yksin, vaan sain puhuttua ympäri ihan aikuisen ystävän Heidin Ebenin kanssa seuraksemme. Kaikki oli kuten olla kuuluu; oppikirjojen mukaisesti oli koristeltu vitsat ja pukeuduttu pääsiäispupuiksi. Suuntana oli vanhempieni koti - mitäs valittelivat, ettei ikinä käy kuin muutama hassu virpoja, vaikka suklaata on hankittu koko kylän lapsia varten.

Virpoa sai ja vitsat kelpasivat. Ruunat saivat palkaksi kasan porkkanoita kumpainenkin ja pari kuivaa leivänpalaa vielä taskusta kaupan päälle. Kehujakin sateli matkan varrella sieltä täältä, tosin Harrin itsetuntoa tuskin kohotti kommentti "Tuo valkoinen on varmasti tyttöhevonen!". Minkäs sille mahtoi, ettei kaupasta saanut sinisiä pupunkorvia.