tiistai 29. toukokuuta 2018

Hevosen ja valokuvan voimauttava taika

Tutustuin blogipiirien kautta hevoskuvaaja Annikaan jo useampi vuosi sitten. Olen saanut seurata Annikan kehittymistä kuvaajana ja päässyt muutamia kertoja kulissien taakse, kun olen saanut toimia kuvissa mallina Harrin kanssa. Annika on ikuistanut satumaisen Harrin niin Turun linnalla kuin tallin lähimetsässäkin ja nämä kuvat ovat yksiä rakkaimpia muistojani tuosta hevosesta.

Kevättalvella Annikan kanssa tuli taas puheeksi kuvaussuunnitelmat, joihin voisin sopia malliksi tällä kertaa Winnien kanssa. Innostuin ideasta, joka oli suhteellisen helposti toteutettavissa; kuvat voitaisiin ottaa tallin pihapiirissä, eikä hevosta tarvitsisi kuljettaa minnekkään. Näyttävän elementin kuviin toisi valtava määrä kangasta, joka kiinnitettäisiin jo olemassa olevaan mekkooni.


Avuksi saatiin myöskin kuvaamisesta innostunut Emma, joka päätyi tällä kertaa käsittelemään hevosta ja heittelemään kangasta ilmaan tuulen vietäväksi. Kahden ihmisen voimin näitä kuvia ei olisi saatu mitenkään tehtyä!

Jottei kuvaaminen olisi ollut liian helppoa, toi ihastuttava Suomen kevätsää oman twistinsä kuvauksiin. Sääennusteiden mukaan sateen mahdollisuus oli pieni, mutta eikös kuvauksen loppupuolella alkanut tihuttamaan vettä. Aivan kuin kymmenen asteen lämpötilassa ei olisi ollut jo muutenkin riittävän kylmää seisoskella pikkumekossa paljain jaloin... Lisäksi tuuli toi omat haasteensa, sillä puuskainen tuuli painoi helposti ilmaan heitetyn helman alas.


Annikan mietteitä kuvauksesta ja valmiista kuvista voi käydä lukemassa hänen blogissaan.

Kylmässä viimassa tihkusateessa seisoessa, tukka tuulen takuttamana ja varpaat peuran p*skassa olo ei ollut varsinaisesti kovin hehkeä. Ilma oli harmaa ja puut vielä lehdettömiä. Winnie näytti turhautuneelta, eikä se olisi malttanut seistä oikein paikoillaan. Kaikesta tästä huolimatta Annika taikoi kuitenkin aivan satumaisia kuvia. En olisi osannut odottaa näin hyvää tulosta!


Olen lukenut paljon voimauttavasta valokuvauksesta, jota on toteutettu esimerkiksi lastenkodin tyttöjen kanssa. Kun katselen näitä Annikan ottamia kuvia, uskon, että ymmärrän ripauksen siitä, mitä nämä tytöt ovat saaneet kokea kuvien kautta. Tällä selfieiden aikakaudella harva pääsee ikuistetuksi valokuvaajan toimesta kauniisiin kuviin, joissa saa olla juuri se pikkutytön unelmien prinsessa.

Ensimmäinen kuva on ehdoton suosikkini, mikä on sinun?


3 kommenttia

  1. Ihania kuvia! Ensimmäinen oli mun lemppari :)

    VastaaPoista
  2. Nää on kyllä upeita kuvia! Ei heti uskoisi, millaiset olosuhteet näiden oton aikaan on vallinnut :D Mun suosikkikuva taitaa olla tämä viimeinen! :)

    VastaaPoista
  3. Upeita kuvia kaikki! Erityisesti tykkäsin tuosta viimeisimmästä kuvasta, vaikka kaikki olivatkin todella hienoja ja hyvin otettuja kuvia!

    VastaaPoista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat