Yllättäjäponit kahden sijoituksen koulukisoissa

Muutama viikko sitten elettiin jännittäviä hetkiä, kun osallistuin Ratsastusseura Ruskon harjoituskoulukilpailuihin molemmilla tuhmilla poneilla. Aivan kuin yhdellä ponilla ei riittäisi tarpeeksi kilpailtavaa - pitihän sitä ratsastaa vielä molemmilla tuplaluokat. Ilmoitin molemmat K.N. Special ja Helppo A:10 luokkiin, mutta valitsin Veikan edustusratsukseni seuramestaruuskilpailuun - ihan vain siksi, että todennäköisemmin pääsen osallistumaan muihinkin osakilpailuihin Veikan kanssa.

Kisapäivän ensimmäinen jännitysmomentti oli Winnie lastaaminen. Kevään aikana olemme treenanneet yhdessä Maijun kanssa Winnien kopittamista oikein ahkeasti. Treenit ovatkin sujuneet erittäin hienosti; jo muutamien harjoituskertojen jälkeen Winnie käveli traileriin lähettämällä ja jäi sinne syömään palkintokaurojaan. Kilpailupäivänä kaikki sujui aivan kuten harjoituksissakin ja poni seisoi trailerissa muutaman minuutin kuluttua lastaamisen aloittamisesta. Winnie oli siis jo saavuttanut päivän ensimmäisen tavoitteensa!

Näin ahkera kilpaileminen ei olisi onnistunut, ellen olisi saanut nakitettua Veikan varustamista, letittämistä ja kisapaikalle taluttamista sen omistajille. Ihan melkeinpä hävetti vain saapua kisapaikalle ja kiivetä valmiin ponin kyytiin!

Veikka oli päivän ensimmäinen ratsuni, sillä seuramestaruussäännöt vaativat, että edustushevosella täytyy tällaisessa tilanteessa ratsastaa ensimmäisenä. Sekös sopi minulle, sillä sain purettua päälimmäisen jännityksen tasaisen varman suorittajan kanssa ennen kuin kiipeäisin mahdollisesti villin Winnien selkään.

Edellisen päivän läpiratsastus oli tehnyt tehtävänsä; Veikka tuntui verryttelyssä jo oikein hyvältä, eikä 15 minuutin ryhmäverryttelyaika tuntunut jäävän edes lyhyeksi. Radalla Veikka liikkui eteen omalla moottorillaan, mitä hieman jopa ihmettelin, sillä edellisissä kilpailuissa poni tuntui liikkuvan kuin tervassa.

Rata oli tasainen ja rikkeetön, minkä seurauksena koko suorittaminen tuntui helpolta. Arvostelupaperissa vilisi seiskoja ja kaksi huonointa arvosanaakin olivat vain 5,5. Arvostelu oli selkeästi kyllä löyhä - ei Veikka tällaisia pisteitä olisi 2- tason kilpailuista saanut. Tulos oli 66,4 %, jolla Veikka nappasi luokasta ensimmäisen sijan!


Veikan radan jälkeen sainkin varustaa Winnien ja kiivetä suoraan selkään. Maiju oli kävelyttänyt ponia sillä välin kun ratsastin Veikkaa, joten poni oli ehtinyt ihmetellä rauhassa kisapaikan hälinää. Muutamaa alkuhypähdystä lukuunottamatta poni käyttäytyi hyvin rauhallisesti ja edustuskelpoisesti!

Verryttely sujui ilman moittimisen aihetta - Winnie suorastaan loisti tehdessään tarmokasta keskiravia ja ryhdikästä laukkaa, vaikka verryttelyssä olikin mukana villimpiä hevosia. Poni käyttäytyi täyden kympin arvoisesti vieraassa paikassa vieraiden hevosten ympäröimänä - enpä olisi uskonut!

Kun Winnien kilpailuvuoro tuli, tapahtui klassinen lamaantuminen. Poni ei liikkunut minnekkään. Se tepasteli vaivalloisesti eteenpäin, mutta oli koko ajan valmiudessa siirtymään käyntiin, mikäli lopettaisin pohkeilla käskemisen. Tunne ponin selässä oli melko epätoivoinen, vaikkakaan jälkeen päin videolta nähtynä ponin tarmottomuus ei näkynyt yhtä paljon ulospäin.

Raviohjelman poni vielä suoritti, mutta mielessäni panikoin jo laukkaa; "Winnie on niin hidas, etten varmasti saa laukkaa edes nousemaan!" - ajattelin. Niinpä ajattelin jo tulevaa laukannostoa ja unohdin lävistäjän jälkeen voltin... Ja seuraavaksi käyntisiirtymisen. Hyvänen aika - minähän juuri ratsastin saman radan toisella hevosella ongelmitta!

Lopulta laukkaohjelma sujui ihan siedettävästi ja surkuhupaisasti poni sai vieläpä ihan hyvät prosentit radaltaan; kahdesta väärinratsastuksesta huolimatta prosentit olivat 62,8%, jolla päädyimme tuloslistalle neljänsiksi. Ilman omaa mokailuani prosentit olisivat olleet 64,4 ja sijoitus pykälän parempi. Ärsyttää hirvittävästi, mutta ei tästä auta kuin ottaa opiksi ja keskittyä radoilla tehtäviin, eikä tulevien tehtävien panikoimiseen.

En ehtinyt tuskastella mokailuani Winnien kanssa kauaa, sillä sain vaihtaa ponia taas lennosta. Veikan kanssa sain jatkaa palkintojenjaosta suoraan helppo A-luokan verryttelyyn. Veikkis sai ottaa rennosti - ratsastin askellajit testimielessä pikaisesti läpi, pyöräytin muutaman takaosankäännöksen ja varmistin, että väistöt toimivat kuten pitääkin. Verryttely oli hoidettu reilussa viidessä minuutissa ja poni sai jäädä odottelemaan omaa lähtövuoroaan.

Toisaalta olin jännittänyt Veikan pärjäämistä tällä tasolla, mutta toisaalta olin kyllä varma siitä, että Veikka osaa tällä radalla vaadittavat asiat varmasti. Liike ei ehkä riitä 2-tasolla kilpailemiseen, mutta poni kuitenkin liikkuu vaaditusti peräänannossa kaikissa askellajeissa ja suorittaa puhtaasti kaikki vaaditut asiat, joten ainakin teoriassa sen pitäisi kyetä suorittamaan helpon A:n ohjelma hyväksytyllä tuloksella.

Oma jännitykseni oli aivan turhaa, sillä Veikka suoritti radan huimalla itsevarmuudella ja keräten helppo A- debyytistään kunnioitettavat 62,80 %. Pisteet vaihtelivat 6 ja 7 välillä, mikä kieli juuri siitä, mistä olen Veikkaa kehunutkin; Vaikkei poni ole liikeihme, eikä sen rakenne tue laisinkaan kouluratsastuksen harrastamista, se on kaikessa suorittamisessaan tasaisen varma. 

Videokuvaajaa taisi jännittää niin paljon oman poninsa suoritus, että alkurata jäi kokonaan kuvaamatta. Video alkaa vasta arvostelukohdasta 5, mutta ei anneta sen haitata. :)

Veikan hyvän radan myötä sain tsempattua itseni takaisin Winnien selkään. Tavoitteita oli laskettu; nyt en tavoittelisi mitään prosentteja, vaan ainoastaan hyväksyttyä tulosta. Kunhan poni nyt jaksaisi tepastella koko radan läpi, niin seuraavalla kerralla voidaan olla taas viisaampia ja startata vain yksi luokka ja jättää kaikki rauhoittavat valmisteet antamatta - olkoon poni mielummin vaikka villi kuin täysin pystyyn kuollut! 
Winnien helppo A rata sujui juuri odotusten mukaisesti. Löpö loppui täysin kesken. Jouduin ratsastamaan suurilla avuilla ja ylläpitämään ponin liikettä jok'ikisellä askeleella. Ponin energiakato vaikutti sen kaikkeen tekemiseen; keskiravi ei lähtenyt, pohkeenväistöt eivät edenneet ja hankalampaan suuntaan, vasemmalle, vastalaukkakin tipahti raville. Laukassa ei ollut tahtia eikä energiaa, ravi oli hidasta pungertamista. Kovin paljon positiivista sanottavaa radasta ei jäänyt - saatiinpahan suoritettua kuitenkin loppuun saakka. Prosentteja poni kaapi tällä fiaskolla 58,8 eikä omaksi lohdutuksekseni ollut edes tuloslistan viimeisenä.

Vaikka Winnie ei omalla tasollaan suorittanutkaan, se pääsi yllättäen kuitenkin palkintojenjakoon noutamaan Veikan palkintoja - Veikka kun oli lähetetty kotimatkalle oman suorituksensa jälkeen. Veikkis yllätti ja päihitti monta hienoa kouluhevosta ja sijoittui luokassa toiseksi!  Veikan osalta kisapäivä oli super onnistunut, mutta eipä Winnietäkään voi moittia. Se matkusti elämänsä ensimmäisiin ulkopuolisiin kilpailuihin ja käyttäytyi kisapaikalla esimerkillisesti, vaikka odotukset olivat jotain aivan muuta. Ei muuta kuin kilpailukalenteria selaamaan ja virheitä korjaamaan! Kuvista, videoista ja kisa-avustamisesta kuuluu iso kiitos meidän mahtavalle haflinger-tiimille!