Pinkin okserin kirous

Tämä kevät on ollut estekilpailuiden suhteen hieman hiljainen. Aikaisempina vuosina naapuritallillamme on järjestetty 1-tason tai harjoituskisoja tasaiseen tahtiin tammikuusta alkaen, mutta tälle keväälle on suunniteltu vain kolmet estekisat, joista viimeisiin en matkasuunnitelmien vuoksi pääse edes osallistumaan. Edelliset kisat olivat huhtikuun 1-tason kisat, joissa hyppäsin Winniellä 80 ja 90 cm luokat.

© Annika Mäki/ Photoma Hevoskuvagalleria

Kisat osuivat samalle viikonlopulle Ruskon koulukisojen kanssa. Koulua kilpailtiin lauantaina ja esteitä sunnuntaina. Lauantain kilpailuihin Winnie sai molempia rauhoittavia valmisteitaan ja yllätti kisoissa käyttäytymällä kuin normaali hevonen ja ollen vieläpä erittäin hidas. Sunnuntaille jätettiin lisäravinteet antamatta ja toivottiin vain, ettei poni riehaannu täysin.

Kilpailuja oli suunniteltu ulkokentälle, mutta ilmeisesti saderiskin vuoksi itse kilpailu päädyttiin hyppäämään vielä maneesissa, vaikkakin verryttely järjestettiin ulkona. Ulkoverryttely hieman jännitti, sillä Winnie on usein ollut räjähdysherkkä juuri kisapaikan verryttelykentällä, eikä oltu ehditty edes käydä tänä vuonna tuolla kentällä harjoittelemassa. Jännitys osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä Winnie käyttäytyi verryttelyssä oikein mallikkaasti. Päästiin sujahtamaan verryttelyyn juuri sellaisessa välissä, että sain aloittaa verryttelyn vain yhden muun hevosen seurassa.

© Maiju Aaltonen

© Maiju Aaltonen

© Maiju Aaltonen

Winnie tuntui hyvältä verryttelyssä. Se lähti pohkeesta eteen, ei erityisemmin kyttäillyt ympärilleen ja kuunteli pidätteitä kiitettävästi. Edes huonosti osuneista paikoista esteille se ei rankaissut kuskia, vaan antoi virheet anteeksi ja pyrki omin päin korjaamaan niitä. Muutamat hyvät hypyt riitti ja suunnattiin radalle; nyt ei ollut enää mitään jännitettävää, sillä Turun Ratsastajien maneesi on jo tuttu ja turvallinen paikka.

© Maiju Aaltonen

Rata oli hyvin samankaltainen kuin aina ennenkin näissä kisoissa; ei erityisen vaikeita teitä, ei tiukkoja käännöksiä. Muutama suhteutettu linja kahdeksan esteen radalla. Halliin tullessa sai ottaa vielä yhden verryttelyhypyn ensimmäiselle esteelle ja käytin tällä kertaa tilaisuuden hyväkseni, koska koko verryttely oli tehty ulkona. Normaalisti hallissa tehdyn ryhmäverryttelyn jälkeen en ole ottanut enää "turhaa hyppyä" ennen radalle lähtöä.

Rata lähti liikkeelle mukavasti. Winnie oli kuulolla ja liikkui ihan kivasti eteen. Ratsastaminen tuntui taas helpolta! Yllättäen homma tyssäsi kuitenkin jo toiselle esteelle, pinkille okserille. Tuolle kirotulle esteelle ollaan tehty meidän kisahistorian ainoat kiellot TR:n kisoissa! Toin Winnien mielestäni esteelle ihan hyvin. Laukka pyöri ja ehdin suoristaa ponin ennen estettä, mutta poni totesi, ettei aijo estettä ylittää.

© Carita Kattelus

© Carita Kattelus

Toisella yrityksellä päästiin jo yli ja jatkettiin matkaa tasaisella tahdilla. Rata oli sujuva ja poni hyvässä vireessä. Virhepisteet kiellosta harmittivat, sillä Winnie on yleensä todella varma hyppääjä ja kerää virhepisteitä vain puomeista. Lohduttavaa kuitenkin oli, että kieltoa lukuunottamatta rata oli taas oikein siisti ja sujuva.

© Carita Kattelus

© Carita Kattelus

Toiselle radalle valmistauduin ottamalla vain muutaman hypyn verryttelyssä, sillä enempään ei ollut tarvetta. Toisin kuin yleensä Turun Ratsastajien kisoissa, tällä kertaa 80 ja 90 radat olivat erilaiset. Usein päivän kaikki luokat on hypätty samalla radalla, tai sitten rata on muuttunut juuri 80-100 cm luokkiin niin, etten ole joutunut opettelemaan kuin yhden radan. 
90 luokan rata ei ollut sen haastavampi kuin edellinenkään, mutta minulle päänvaivaa tuotti muuttunut lähestymissuunta pinkille okserille sekä radan viimeisenä esteenä törröttävä trippeli, joka radankävelyssä osoittautui olevan 90 cm korkeudessa. Kummankaan esteen ei pitäisi kuitenkaan olla ponille ongelma, mikäli vain ratsastan riittävän hyvin.

© Annika Mäki / Photoma Hevoskuvagalleria

© Annika Mäki / Photoma Hevoskuvagalleria

Rata lähti taas hyvin liikkeelle, mutta tyssäsi samaiselle kirotulle okserille. Tie oli pitkä ja hyvä, laukka oli pyörivää ja poni pohkeiden välissä, mutta silti Winnie kielsi. Nyt vasta harmittikin, sillä olin varautunut, enkä edes vain matkustanut. Kaiken kukkuraksi poni nappasi vielä toisellakin yrityksellä kiellon.

Näissä kilpailuissa sai onnekseni jatkaa radan loppuun hylkäyksestä huolimatta ja kolmannella hyppy-yrityksellä Winnie jo suvaitsikin mennä tuosta kammotuksesta yli. Loppuradan okserit tai edes korkea trippeli eivät tuottaneet ponille ongelmia, vaan se suoritti ne tasaisen taitavasti. Muutamalle esteelle tuli turhat pikkuaskeleet ennen hyppyä, mutta olisi rata voinut paljon huonompikin olla. 

© Maiju Aaltonen

Harmittavaiset kiellot molemmilta radoilta, mutta muuten Winnietä ei voinut näistä kilpailuista moittia. Kieltoja lukuunottamatta meno oli sujuvaa ja helpon tuntuista ja mikä tärkeintä, poni käyttäytyi mallikkaasti, vaikkei ollut edes huumattuna! 
Seuraaviin kilpailuihin valmistaudutaan käymällä itsenäisesti hyppäämässä naapuritallin kentällä sitä pahamaineista pinkkiä okseria niin, että se menettää kyttäysarvonsa. Eiköhän sitten päästä taas jatkamaan sujuvia suorituksia!

© Annika Mäki / Photoma Hevoskuvagalleria