Radalta vauhtia keskiaskellajeihin

Olen tasaisin väliajoin hehkuttanut Veikan tallin laukkarataa, jolla on mahdollisuus päästellä reipasta laukkaa hyvällä pohjalla ilman, että täytyy lähteä monen kilometrin päähän tallilta. Rata on omiaan hevosen kestävyyskuntoharjoitteluun ja mukavaa vaihtelua loppukäyntien kävelemiseen, kun kentältä voikin poiketa ratakierrokselle. Hehkutukselleni ei näy loppua, vaan tulen varmasti jatkossakin ylistämään tämän harjoitusradan mahdollisuuksia.

Sanotaan, ettei hevosen laukka parane kuin laukkaamalla, mutta ravia voi parantaa myös laukalla. Treenit laukkaradalla on siis mitä mainiointa harjoittelua myös kouluratsastusta ajatellen! Reippailla laukkapätkillä hevonen pääsee venyttämään itsenään aivan eri tavalla kuin pienikokoisella kentällä ja kestävyyden lisäksi reipastempoinen laukka kehittää myös lihaksistoa, jonka kunto on merkittävässä osassa, kun kouluhevosen tulee pystyä kokoamaan ja kantamaan itseään.

Veikka oli menneellä viikolla hellässä hoivassani kahtena peräkkäisenä päivänä, joista ensimmäisenä ratsastin sen kentällä läpi treenaten koulukiemuroita ja jälkimmäisenä tein ravi- ja laukkatreeniä radalla. Moona lähti seurakseni ja räpsikin oikein kivoja kuvia!

Tehokkaan ratatreenin tekee noin puolessa tunnissa. Tapanani on kävellä kierroksen verran alkukäyntejä, kevennellä kierros kumpaankin suuntaan ja laukata rentoa laukkaa pari kierrosta. Verryttelyn ja hengähdystauon jälkeen vuorossa on vetoja reipasta laukkaa kevyessä istunnassa.

Toisinaan Veikalla on pieniä motivoitumisongelmia kentällä työskennellessä, mutta radalla se etenee mielellään omalla moottorillaan ja reagoi herkästi eteenpäinvieviin apuihin. Radalla onkin siis mukavampaa ja myös tehokkaampaa treenata reipastahtista laukkaa, kun ponia ei tarvitse pusertaa väkisin eteenpäin.

Radalla treenien ei tarvitse kuitenkaan olla pelkkää päätöntä rallittelua. Kun Veikka on saanut laukata muutamat pätkät niin lujaa kuin kavioistaan pääsee, käytän usein hyväkseni sen eteenpäinpyrkimyksen tekemällä vielä pätkiä keskiravia ja -laukkaa. Poni on lämmennyt lihaksistoltaan ja vertynyt, jolloin istun alas satulaan ja vaadin hetken työskentelyä kootummassa muodossa.

Kun poni pyrkii itse eteenpäin ja hyväksyy kuolaintuntuman, ovat edellytykset hyville keskiaskellajeille kohdillaan. Veikan kanssa riittää, kun istuu alas satulaan, pitää ohjat kädessä ja pyytää kevyesti pohkeilla eteenpäin - poni lähtee harppomaan sellaista keskiravia, jota ei ole koskaan kentällä nähty!

Laukalle tapahtuu sama positiivinen muutos, vaikkakin poni on ehkä hieman hankalampi pitää ryhdissä ja kevyenä kädelle. Ravissa intervalliharjoitukset ovat helppoja; ravia voi lyhentää ja pidentää pätkissä radan ympäri samalla, kun takaosan aktiivisuus säilyy. Laukassa tehtävä on hieman hankalampi, sillä menohaluja riittää liikaakin. Tämän vuoksi hallitut ja kootummat laukkapätkät teen usein käyntipätkien välissä, jolloin saan tehtyä hallittuja laukannostoja ja rauhoitettua ponin laukkojen välissä.

Tällä treenikerralla Veikka pääsi lopuksi vielä ylittämään muutamaan kertaan minikokoisen maastoesteen lähimetsässä ja kiertämään parinkymmenen minuutin metsälenkin loppukäynneiksi. Pitäisikin lähteä taas pidemmälle maastoreissulle, kun ilmatkin nyt suosivat!