Kun ei vain kulje!

Saatiin sovittua huhti-toukokuun vaihteeseen vielä yksi Julia Engblomin estevalmennus ennen kesää. Tällä kertaa ratsukoita oli kolme, minkä vuoksi päädyin ottamaan Winnien kanssa yksityistunnin. Hevoset saivat hypätä yhdessä ja ponikokoinen Winnie sai suorittaa rauhassa yksinään. 

Päästiin vihdoin kentälle pitkän hallikauden jälkeen. Oli ihanaa, kun vihdoin oli taas enemmän tilaa käytössä! Suurempi ratsastusala käytettiin heti hyväksi pidentämällä suhteutettujen linjojen välejä. Tällä valmennuskerralla keskityttiin taas suoruuteen ja askeleiden ratsastamiseen; suhteutettuja linjoja ja sarjaa ratsastettiin vaaditulla askelmäärällä, joka edellytti laukan säätelyä. 

Työskentely aloitettiin pienellä kavaletilla keskellä kenttää ratsastaen suoralla linjalla kavaletille ja kääntämällä iso voltti sen ympäri. Voltilta palattiin kavaletille ja jatkettiin suoraa linjaa toiseen päätyyn saakka. Winnie pysyi hyvin linjalla ja kääntyi voltilla ulkoavuilla, mutta sen eteenpäinpyrkimys oli täysin kadoksissa. En olisi uskonut, että joudun kevään ensimmäisissä ulkoestetreeneissä ratsastamaan sitä näin paljon eteenpäin!

Winnie hyppäsi hyvin ja ihan mielellään, mutta se ei tällä kertaa edennyt ollenkaan. Se suoriutui vaadituilla askelmäärillä linjoista, mutta jouduin tekemään paljon normaalia enemmän töitä, jotta sain laukan etenemään riittävästi. Askeleiden sovittaminen esteille oli tällä kertaa paljon haastavampaa, koska poni ei ajatellut itse eteenpäin. Muutamille esteille poni aikoi ottaa pienen lisäaskeleen, mutta päättikin lopulta heittäytyä kauempaa esteen yli. Sarjan ensimmäiselle osalle, okserille, Winnie heittäytyi ensimmäisellä yrittämällä kunnolla sekaan kaataen koko esteen.

Poni sai tehdä hyppyjä lyhyissä pätkissä. Suoritettiin tehtävä ja annettiin taas hengähdystauko ennen seuraavaa pätkää. Päädyttiin valmentajan kanssa epäilemään kiimaa nihkeän ratsastettavuuden syyksi, sillä kiimaoireita oli jonkin aikaa ollut jo näkyvissä ja muutakaan selkeää syytä ponin hitaudelle ei ollut. Ruokinta on kunnossa ja liikutus ollut normaalia, eikä erityisen rasittavaa.

Loppua kohden Winnie tuntui hieman reipastuvan; en tiedä innostuiko se päästessään hyppäämään rataa vai vertyikö se. Lopeteltiin kuitenkin hyvän sään aikana, kun saatiin muutama onnistunut suoritus pienillä estekorkeuksilla. Olisi hölmöä työskennellä liikaa ja odottaa epäonnistumista, jolloin oltaisiin taas vaarassa heikentää ponin hyppymotivaatiota. 

Tällä kertaa meidän treenit jäi siis hieman tyngäksi, mutta toivottavasti seuraavalla kerralla päästään tekemään taas vähän enemmän. Tälläkin kertaa saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia ja itse sain olla ylpeä siitä, että kykenin ratsastamaan ponin tehtävien läpi, vaikkei se ollut parhaimmillansa. Ihan hyvää harjoitusta ratsastaa poniin välillä enemmän energiaa, kun normaalitilanteessa tilanne on usein aivan päinvastainen!