Vaurion kouluvalmennuksessa

Viimeisimpään Ville Vaurion kouluvalmennukseen osallistuin taas pikku-Winniellä. Edellisen, tammikuun loppupuolen valmennuksen postauksen pääsee muistuttelemaan mieliin tästä.

Koska edellisestä valmennuksesta tämän ponin kanssa oli jo pari kuukautta aikaa, elättelin toiveita, että päästään väläyttelemään oikeasti hyviä pätkiä ja näyttämään, että ollaan menty eteenpäin viimekerrasta. Päivä ei kuitenkaan ollut ihan parhaimmasta päästä meillä kummallakaan ja taidettiin hieman alisuoriutua oikeaan tasoomme nähden. Tästä huolimatta tehtiin kuitenkin ihan hyvin töitä ja saatiin aikaiseksi myös niitä hyviä pätkiä ja onnistumisen hetkiä. Mikä tärkeintä, opittiin varmasti molemmat jotakin.

Päivän ongelma niin ratsun kuin ratsastajankin kohdalla oli väsyminen. Itse olin ollut kipeänä ja poni taas selkeästi väsyi pikkuhiljaa kantamaan itseään oikein päin. Haasteena oli myös tunnin rakenne, koska aloitimme työskentelyn vasemmassa kierroksessa. Ponin kanssa pääsee helpommalla kun ensin verryttelee ja aloittaa työt oikeassa kierroksessa, jonka jälkeen vertynyt kaveri työskentelee mukavasti myös vasempaan kierrokseen. Nyt kun kuitenkin aloitettiin vasemmalta, jouduin tekemään heti alusta saakka paljon enemmän töitä saadakseni tuon pienen tamman avuille.

Aloitimme ravityöskentelyllä pääty-ympyrällä ja lisäsimme tehtävään siirtymisiä laukkaan. Siirtymiset ovat Winnielle vielä vaikeita, koska kunto ja lihaksisto eivät vielä riitä helppoihin ja hallittuihin, tasapainoisiin siirtymisiin askellajista toiseen. Saadaan kuitenkin nykyään jo oikeasti ihan hyviäkin siirtymisiä aikaiseksi, kunhan kuski muistaa tukea ponia tarpeeksi ja valmistella riittävästi. Siirtymisillä haettiin reaktionopeutta sekä takajalkojen aktivointia. Poni kun liikkuu kyllä mielellään nätisti pyöreänä, mutta jättää niinsanotusti "takajalat talliin" ja hipsii mukavan hidasta vauhtia. Kun taas kuski ryhtyy pyytämään isompaa liikettä ja takajalkojen polkemista vatsan alle, vetää tuo kaveri helposti hernettä nenuliin ja mielummin venyttää vain kaulaansa protestiksi.

Valmennuksen aikana oli noin viidentoista minuutin turhautumisen ja tuskastumisen hetki, jolloin poni vastusteli apujani ja työskentelyä. Lähdettiin korjaamaan ongelmaa ratsastamalla pitkien sivujen keskelle voltit käynnissä. Edellisessä valmennuksessa ponin kanssa puuhailtiinkin samankaltaista tehtävää, joka silloinkin toimi hyvin ongelman ratkaisemisessa. Vähitellen poni alkoi pehmentyä vasemmasta kyljestään ja hyväksyä pehmeää kuolaintuntumaa.

Kun poni alkoi pyöristyä pehmeästi ja omasta tahdostaan, ryhdyttiin taas hakemaan takajalkoja aktiivisemmin menoon mukaan. Aktiivisuutta työstettiin siirtymisillä ravin sisällä; lyhyet sivut harjoitusravissa ja pitkille sivuille yksi tai kaksi pätkää keskiravia keventäen. Samaa hommaa jatkettiin myös laukassa. Liike parani koko ajan ja vähitellen kuskillekin alkoi palautua luottamus siihen, että kyllä tästä touhusta vielä tulee jotakin.

Kun oltiin vihdoin saatu poni taas avuille, jatkettiin hommia samaan malliin oikeassa kierroksessa ja palattiin töihin pääty-ympyrälle. Tähän suuntaan saatiin jo paljon parempia siirtymisiä laukasta raviin ja takaisin ja poni tuntui liikkuvan varsin tyytyväisenä ja pehmeänä. Työvoitto siis ehdottomasti! Tässä kohtaa pystyin hetkittäin jopa keskittymään vähän istuntaanikin, kun en joutunut koko ajan keskittymään peräänannon hakemiseen. Kuitenkin sydämeni itkee hieman verta kun näin jälkeenpäin katselen näitä kuvia ja näen hirvittävät määrät virheitä istunnassani - voi kunpa poni olisi hippasenkin suurempi tai omistaisi edes koulupenkin! Toki asiaa voisi helpottaa myös se, että kuski vain hyväksyisi osaamattomuutensa ja ryhtyisi käyttämään lihaksiaan hyvän istunnan löytymiseksi...

Kun ryhdyttiin hakemaan pitkille sivuille taas pyöreää keskilaukkaa, alkoi poni selkeästi väsähtää. Samaa tahtia kun askel piteni, lähti myös poni venymään rungostaan. Jottei homma olisi mennyt pelkäksi vetokilpailuksi, jäin ratsastamaan keskilaukkaa pääty-ympyrälle, jotta pystyin taivuttamaan ponia samalla kun ratsastin pohkeella eteen. Tämä toimi ponin kanssa ja oli selkeästi helpompaa.

Lopulta valmennuksesta jäi hyvä fiilis. Ei suoriuduttu erityisen hyvin, mutta kyllä edistystä oli ehdottomasti tapahtunut. Sain paljon eväitä jatkoon ja itsenäiseen työskentelyyn ponin kanssa, jotta voidaan työstää hankalia asioita myös ilman valmentajan apua. Seuraavassa valmennuksessa ollaan varmasti taas vähän valmiimpia ja toivottavasti kovakuntoisempia kuin tällä kertaa! 

Kuvista iso kiitos Annille!