Luento oli kattava ja tiivis paketti ruokinnan perusteista sekä yleisimmistä hevosten terveysongelmista, jotka ovat vahvasti kytköksissä ruokintaan. Luennon piti Australiassa opiskellut ruotsalainen St Hippolytin edustaja Charlotte Jansson, joten luento oli englanniksi. Google kääntäjällä termejä selvitellen oli lopulta yllättävänkin helppo ymmärtää ja pysyä aiheessa kärryillä.
HEINÄ
Hevosen saamasta ravinnosta vähintään 75 % tulisi olla heinää. Tässä tulee huomioida, että 75 % koskee kuiva-aineen määrää; esimerkiksi säilöheinässä voi olla 25 % kosteutta, jolloin kilossa heinää on kuiva-ainetta vain 750 grammaa. Kuiva-aineen määrä selviää heinäanalyysistä, joka onkin erityisen tärkeä hevosen ruokintaa suunnitellessa. Heinäanalyysistä selviää myös kuitupitoisuus ja sokereiden, kivennäisten, raakavalkuaisen ja hivenaineiden määrä. Analyysi on erityisen tärkeä, sillä pitoisuudet heinässä voivat vaihdella hyvinkin paljon, eikä pitoisuuksia voi päätellä esimerkiksi heinän ulkonäöstä tai tuoksusta. Heinäanalyysin pohjalta voidaan laskea, paljonko hevonen tarvitsee väkirehuja heinän lisäksi saadakseen riittävästi kaikkia ravintoaineita.
Luonnossa hevonen laiduntaa 15-18 tuntia päivässä, johon niin villin kuin kilpahevosenkin elimistö on suunniteltu. Jotta ruuansulatusjärjestelmä toimisi optimaalisesti, tulisi hevosen siis syödä vähintään 15 tuntia päivässä. Yhden heinäkilon syömiseen kuluu aikaa keskimäärin 40 minuuttia riippuen heinän laadusta. Pehmeä säilöheinä kuluu nopeammin kuin kortinen kuivaheinä, jota täytyy pureskella enemmän sen hienontamiseksi. Slow-feeding heinäverkolla voidaan lähes tuplata heinän syömiseen käytetty aika.
VÄKIREHUT
Väkirehuja ovat esimerkiksi kaura, myslit ja erilaiset pelletit. Niiden määrä ei saisi ylittää 25 prosenttia hevosen saamasta kaikesta ravinnosta. Väkirehujen tarkoitus on taata hevoselle riittävä energiansaanti - ne sisältävät usein paljon tärkkelystä ja hiilihydraatteja, jotka takaavat nopean energiansaannin suhteellisen pienestä määrästä rehua. Tärkkelys ja sokerit voivat kuitenkin altistaa hevosen esimerkiksi kaviokuumeelle, minkä vuoksi suositaankin rasvapitoisempia väkirehuja. Kaura on väkirehuista suosituin ja sen sisältämästä energiasta hevonen hyödyntääkin lähes kaiken. Kaura sisältää lähes tuplasti rasvaa muihin viljoihin verrattuna, minkä vuoksi sen tärkkelyspitoisuus on myös pienempi. Esimerkiksi käsittelemätöntä ohraa saa syöttää lähes nelinkertaisen määrän, jotta hevonen saisi siitä saman määrän energiaa. Käsittelemällä taas ohrankin saa kauran kanssa samalle tasolle.
Väkirehuilla voidaan yksilöllistää hevosten ruokintaa vastaamaan niiden tarpeita. Lihaksistoaan kasvattavalle hevoselle voidaan syöttää proteiinipitoisempaa rehua ja kaviokuumeherkälle hevoselle taas mahdollisimman vähäsokerista rehua. Raskaassa työssä oleva kilpahevonen taas tarvitsee enemmän tärkkelyspitoista ravintoa. Kevyessä työssä oleva harrastehevonen taas voi pärjätä kokonaan ilman väkirehuja, mikäli se saa riittävästi hyvälaatuista heinää. Usein esimerkiksi kauran voisikin korvata suuremmalla heinämäärällä, joka tukisi myös hevosen ruuansulatusjärjestelmän toimivuutta.
VESI
Hevosen vedentarve voi vaihdella hyvinkin paljon riippuen hevosen iästä ja käytöstä, hevosen hikoilun määrästä, ilmastosta sekä heinän laadusta. Pääsääntöisesti hevonen juo päivittäin noin viisi litraa sataa painokiloa kohden, mutta 500 kiloisen hevosen vedentarve voi vaihdella 25 litrasta jopa 75 litraan vuorokaudessa. Veden juonti vaikuttaa muun muassa hevosen suorituskykyyn sekä ruuansulatusjärjestelmään.
Vettä tulisi olla aina hevosen saatavilla. Vaikka hevosella olisikin vapaa pääsy juoma-automaatille, se ei välttämättä kuitenkaan juo tarpeeksi. Tutkimuksissa on todettu, että hevoset juovat jopa 40 % enemmän ämpäristä kuin automaatista. Tämän vuoksi olisikin hyvä tarjota hevoselle päivittäin mahdollisuus juoda myös ämpäristä.
VITAMIINIT JA HIVENAINEET
Kuten ihmiset, myös hevoset tarvitsevat vitamiineja voidakseen hyvin. Vitamiineista A, D, E ja K ovat rasvaliukoisia vitamiineja, jotka varastoituvat elimistöön. Loput vitamiineista taas ovat vesiliukoisia, eivätkä varastoidu, vaan yliannostettuina poistuvat virtsan mukana. Vitamiinilisiä suositellaan syötettäväksi hevosille etenkin karvanvaihdon aikaan keväisin ja syksyisin. Eri vitamiinit vaikuttavat kehossa eri lailla:
B = kavion laatu
A= puolustuskyky
D= luiden kehitys (kalsium ei imeydy ilman D vitamiinia)
E= lihakset ja jänteet
Eri hivenaineiden puutostilat voivat aiheuttaa hevoselle vakaviakin ongelmia. Mitä tahansa ravinnelisiä ei kuitenkaan kannata syöttää ilman varmaa tietoa hevosen tarpeista, sillä osa hivenaineista ovat yliannostettuina myrkyllisiä hevoselle. Verikoe kertoo hevosen tarpeet tarkasti.
Sinkki
Sinkin puute voi ilmetä iho-ongelmina ja karvanlähtönä, valoherkkyytenä, vastustuskyvyn heikkenemisenä tai kavion kasvun ongelmina. Hevosella voi olla myös ongelmia karvanvaihdossa, se voi laihtua ja nirsoilla ruoan suhteen. Sinkki on yliannostettuna vaaratonta ja se poistuu elimistöstä virtsan mukana, joten esimerkiksi kesäihottumasta kärsivälle hevoselle voi huoletta yrittää saada apua sinkkikuurista.
Kupari
Kuparin puute voi ilmetä pigmenttimuutoksina esimerkiksi silmien ympärillä. Kuparin puute aiheuttaa myös maksan ja sydämen laajentumista, ongelmia hevosen kasvussa ja kehityksessä sekä anemiaa. Kuparin puute varmistetaan verikokeella ja ravintolisää annetaan eläinlääkärin ohjeen mukaan. Yliannostettuna kupari on hevoselle myrkyllistä.
Seleeni
Seleenin puute aiheuttaa esimerkiksi lihas- ja maksavaurioita, karvanlähtöä ja kaljuja laikkuja, kasvuongelmia, hedelmällisyysongelmia sekä altistaa infektioille. Kuparin tavoin seleeni on myös yliannostettuna myrkyllistä, joten sitä tulee syöttää hevoselle vain eläinlääkärin ohjeesta.
Postauksen toisessa osassa käydään läpi vielä hieman hevosen ruuansulatusjärjestelmän toimimista, laiduntamista, ruokintaan liittyviä terveysongelmia sekä vanhan hevosen ruokintaa.
Wau, hieno aihe! Tää oli tosi kiinnostavaa lukea, oppi uutta jne! Jatka ihmeessä tätä sarjaa!
VastaaPoistaKiva kuulla että kiinnosti! Vähän jännitin, että onko liian "kuivaa kauraa", mutta kiva että oli hyödyllinen. :) Postauksen toisessa osassa päästään vähän lähemmäs käytäntöä Harrin ruokinnan kautta.
PoistaIhanasti selkokielellä kirjoitettu postaus, joka on kuitenkin täynnä asiaa! Näin ei-hevosenomistajana myös minä olen kiinnostunut hevosten ruokinnasta ja luen mielelläni juuri tälläisiä postauksia. Kun ei tarvitse suunnitella yhdenkään kavioeläimen ruokintaa itse, juurtuvat faktat päähän hitaasti, mutta varmasti, kun aika ajoin kertaa. Onpahan sitten joskus, kauniissa tulevaisuudessa edes jotakin osviittaa, miten sitä kaviokastaan ruokkii! ;)
VastaaPoistaNo tämä on juurikin se tilanne, jossa itse olen pitkään ollut. En ole ihan yksin joutunut vastaamaan yhdenkään hevosen ruokinnasta, vaan aina on joku ollut viisaampana auttamassa ja kertomassa mitä ja kuinka paljon pitäisi syöttää. Oma kiinnostukseni on tässä viime vuosina herännyt ja tällä hetkellä olen oikeastaan aika innoissani ruokinta-asioista! Haluan oppia ja ymmärtää lisää, joten kiva jos joku muukin näistä opiskeluistani jotain hyötyy. :)
PoistaMielenkiintoinen postaus! :) Enpä ole ennen kuullutkaan tuosta automaatti vs. ämpäri. Pitääkin alkaa juottamaan hevosta enemmän myös ämpäristä!
VastaaPoistahttp://angienelamaa.blogspot.co.at
Juu tämä tieto tuli myös minulle täytenä yllätyksenä! Tapana on ollut liikutuksen jälkeen päästää hevonen karsinaan juomaan, mutta parempi tapa olisikin juottaa ensin se ämpärillinen vettä. :)
PoistaTä oli kyllä tosi hyödyllinen postaus! Kiva, että seuraavassa osassa analysoit myös Hartsan ruokintaa niin konkretisoituu tämäkin postaus paremmin :)
VastaaPoistaKiitos! :) Harrin ruokinnasta oikeastaan kiinnostus koko aiheeseen lähtikin, kun Harrin eläköitymisen myötä pitäisi päivittää myös herran ruokintaa. :)
Poista