sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Hevoset 2016; Opittavaa, viihdettä ja loputtomia shoppailumahdollisuuksia

Sunnuntaina 3.4. hurautettiin Moonan kanssa Tampereen Hevoset 2016 -messuille bloggaajapassien turvin. Etukäteen messujen ohjelmaa tutkailtuani päätin pyrkiä messuille juuri sunnuntaina päivän ohjelmatarjonnan vuoksi; lauantaina olisi ollut tarjolla Christopher Wegeliuksen esteratsastusklinikka heti aamupäivällä, kun taas sunnuntain aamupäivän ohjelmana oli Marko Björsin kouluratsastusklinikka. Vaikka tällä hetkellä olenkin tällainen sekaratsastaja ja kilpailen molemmissa lajeissa, on kouluratsastus kuitenkin lähempänä sydäntäni.

Odotukseni messuille olivat monipuoliset; odotin oppivani jotain uutta, viihtyväni erilaisten ohjelmien parissa ja löytäväni hyviä tarjouksia. Mahdollisuudet kaikille kolmelle olivat ainakin otolliset, sillä messujen ohjelma oli laadittu hyvin monipuoliseksi. Tarjolla oli ohjelmanumeroita joilla oli suurta viihdearvoa, teoriaan pohjautuvia tietoiskuja niin satulansovituksesta kuin kengityksestäkin sekä niin teoriaa kuin viihdettä yhdistäviä klinikoitakin. Lisäksi shoppailtavaa löytyi lähes kahden messuhallin verran.

Päästiin paikalle jo heti kymmenen pintaan, kun messut alkoivat. Kierreltiin heti ensitöiksemme näytteilleasettajia hyvien tarjousten toivossa ja siinä samassa missasimmekin vuonohevosnäytöksen, jota viimeisten minuuttien perusteella olisi ollut mukava seurata pidempäänkin. Sama vuonohevosporukka oli esiintymässä myös Horse Fair -messuilla, mutta tuolloinkaan en ehtinyt näytöstä nähdä Harrista huolehtimisen vuoksi.



Marko Björsin kouluratsastusklinikkaa mainostettiin kaikentasoisille ratsastajille hyödyllisenä "perustaitoklinikkana". Ohjelmanumerona tunnin pituinen klinikka oli kattava ja ainakin jossain määrin tarjosi varmasti jokaiselle jotakin; jos ei nyt mitään uutta, niin ainakin tärkeiden perusasioiden kertausta. Pidin siitä, kuinka klinikka rakentui juurikin tärkeiden peruspalikoiden ympärille ja eteni pohjalta vähitellen kohti vaativia kouluratsastusliikkeitä. Alussa Björs kävi demoratsastajien kanssa läpi askellajit; millaista on hyvä käynti, ravi ja laukka, kuinka tärkeää on tahti ja säännöllisyys ja kuinka askellaji muuttuu kokoamisen myötä. Klinikan loppupuolella päästiin näkemään jo piruettityöskentelyä, laukanvaihtoja sekä piaffia ja mikä tärkeintä, työskentelyä näiden liikkeiden aikaansaamiseksi.

Palkitsevinta itselleni oli huomata, että klinikassa läpi käydyt asiat ja teoria liikkeiden takana olivat minulle tuttuja. Jonkin verran teoriatietoni ehkä täydentyi ja pääsin sisäistämään asioita. Epäilen, että samanlaista oppimiskokemusta en olisi saanut esteratsastusklinikasta, koska en koe omaavani yhtä vahvaa pohjaa esteratsastuksesta, jonka päälle olisin voinut omaksua uutta tietoa. Itse taas olen päässyt treenaamaan kouluvalmennuksissa samoja asioita ja liikkeitä, joita Björs teetti klinikassaan ja parhaimpina hetkinä saatoin aidan reunalla tuntea, miltä demohevoset mahtoivat tuntua suorittaessaan liikkeitä oikein.




Messujen shoppailumahdollisuudet pääsivät yllättämään minut positiivisesti. Edellisellä kerralla messuilla vieraillessani vuonna 2014 oli messuille varattu vain yksi halli. Viime vuonna oli jo mukana toinenkin messuhalli, mutta koko messut jäivät minulta väliin oksennustaudin vuoksi. Harppaus näytteilleasettajien määrässä tuntui siis suuremmalta, kun vertasin kokemuksiani parin vuoden takaiseen!

Messuilla ei ollut pelkästään paljon näytteilleasettajia, vaan myös paljon hyviä tarjouksia. Itse ainakin odotan löytäväni messuilta hyviä messutarjouksia ja löytöjä; normaalihintaisia tuotteita kun on nykyään niin helppo tilata netistäkin. Kuten jo totesin, en joutunut pettymään tarjontaan. Myytävää oli monipuolisesti kaikentasoisille harrastajille sekä niin ratsastajille kuin ratsuillekin.

Hevosenomistajalle hevosmessut olivat varmasti hyvä mahdollisuus säästää jopa satoja euroja; tarjolla oli erittäin hyvän hintaisia loimia, satulahuopia, hoitotuotteita kuin rehuja ja lisäraviteitakin. Ratsastajille taas löytyi esimerkiksi superhalpoja ratsastushousuja, mutta myös huomattavilla alennuksilla merkittyjä laatumerkkejä, kuten animoa tai kingslandia.



Itse löysin joitain enemmän ja vähemmän tarpeellisia juttuja.
Kisahousuihini löysin Horzelta vihdoin vyön, jossa on sopivasti blingiä, muttei liiaksi. Koko vyön kiertää paksu rivi mustia "timantteja", jotka eivät hyppää silmille aivan samoissa määrin kuin kirkkaat timantit.

Kisavarusteita täydentämään löysin myös Kingslandin valkoiset hanskat, jotka olivat kyllä aivan täysi heräteostos. Olin jo maksamassa satulahuopaa, kun bongasin kassan vierestä hanskoja 15 eurolla. Testasin mallihanskaa käteeni ja se oli menoa; istuvimmat ja pitävimmät hanskat, jotka olen ikinä käteeni laittanut. Näistä hanskoista huokui laatu, joka tosin näkyi alkuperäisessä hinnassakin; 69 euroa.

Toki myös Harrin piti saada jotain ja mukaan tarttui kaikkea muuta kuin tarpeellinen, mutta aivan ihastuttava ja laadukkaan oloinen Eskadronin koulusatulahuopa. Huopa on super jämäkkä ja hyvin muotoiltu sekä sen sisäpinta vaikutti hyvin hikeä imevältä. Tämäkään ei ollut hinnalla pilattu; 80 euron huopa lähti mukaan parilla kympillä.

Kaiken tämän lisäksi miehelle löytyi tuliaisiksi ihan oma kypärä 15 eurolla, kun kypärän ovh oli 70 euron paikkeilla. En tiedä miten toivottu tuliainen oli, mutta eipähän ole enää tekosyytä kieltäytyä Harrin selkään kiipeämisestä!





Keskellä päivää seurailtiin Covalliero Youngster Trophy - sekä Hankkija Tammer Tropthy -esteratsastuskilpailuja, jotka oli sangen mielenkiintoista katsottavaa. Yleensä en jaksa niin kovin innostua estekilpailuiden seuraamisesta, etenkään pikkuluokista. Nyt kuitenkin yllätin itseni pidättämästä hengitystä ratsastajien puolesta heidän suorittaessaan 130 cm esteratoja. Näin jälkeenpäin harmittaa, ettei kameran säädöt olleet oikein kohdillaan. Esteillä kun nautin enemmän kuvaamisesta kuin itse suoritusten seuraamisesta, eikä tällä kertaa kuvista saanut minkäänlaista onnistumisen fiilistä.



Hyppyjä seurattuamme päätimme jäädä vielä kiertelemään messuosastoja ja odottelemaan valjakkoajokilpailua. Sivussa tuli seurattua 3 -vuotiaiden suomenhevosten varsanäyttelyn finaaliakin.  Hetken jo teki mieli lähteä aikaisemmin kotiin ja hakea jotain kunnon syötävää, mutta onneksi jäimme! Valjakkoajokilpailu oli viihdearvoltaan aivan huippuluokkaa; vauhtia ja vaarallisia tilanteita, hyvää fiilistä, hengessä mukana kannustava yleisö ja monipuolisesti erilaisia valjakkohevosia. Vuorotellen sisään ajoi toinen toistaan erilaisempia valjakoita; näyttäviä suuria hevosia, "tukkajumala" piensuomenhevonen, vuonohevonen ja hännänhuippuna vielä supersuloinen pikkuponi, joka lopulta sijoittuikin kilpailussa.

Pitkä, mutta mukava messupäivä, joka jätti jo pienen odotuksen tunteen ensi vuoden messuista!




1 kommentti

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat