Takana on taas kerran onnistunut reissu Tampereen hevosmessuille. Ainakin omalla kohdallani tapahtuma on yksi kevään odotetuimmista - huulta purren sinnittelen koko alkukevään yrittäen välttää hevostarvikkeiden shoppailua, koska laaja valikoima ja hyvät tarjoukset yleensä palkitsevat vihdoin messuilla. Shoppailumahdollisuuksien lisäksi hevosmessut ovat kiva irtiotto arjesta ja tilaisuus viettää heppakavereiden kanssa aikaa muuallakin kuin tallilla. Joka vuosi olen myös viihtynyt ohjelman merkeissä, eikä tämäkään vuosi tuottanut pettymystä.
Ohjelman osalta päivän kohokohtia minulle olivat Mikael Forsténin esteklinikka sekä Satula.comin luento satulansovituksesta. Jottei koko postaus menisi vain suosikkiohjelmien sisällön kertaamiseksi, on molemmista aiheista suunnitteilla omat käytännönläheiset postauksensa. Oppiminen kun tapahtuu kuitenkin parhaiten silloin, kun teorian vie käytäntöön ja oppimaansa pääsee kokeilemaan itse.
Suomen juhlavuoden vuoksi suomenhevonen oli messuilla vahvasti näkyvillä. Ennakkoon en ollut erityisen innoissani, sillä suomenhevonen ei varsinaisesti kuulu lempirotuihini. Yllätin kuitenkin itseni ihailemasta tuuheaharjaisia oreja useammassakin ohjelmanumerossa! Voi kunpa vain kuvauskalustoni olisi vähänkään parempi, niin olisin nauttinut tosissani kuvaamisesta.
Ponien estekilpailua olin odottanut kovasti, mutta Playsson.netin IG haastattelu osui juuri päällekkäin poniluokan kanssa. Nuorten hevosten sekä suomenhevosten luokkia ehdin kuitenkin seurata molempia hyvän aikaa.
Päivän päätteeksi jäätiin vielä seuraamaan ihastuttavia poneja! Ponien eliittinäyttelyssä ikuinen ponityttö kuolasi toinen tositaan suloisempia poneja ja toivoi voivansa viedä niistä vähintäänkin joka toisen mukanaan kotiin. Oma söpöjen ponien arviointisilmäni oli hyvin harjaantunut, sillä näyttelyn voitti oma suosikkini, kimo welsh-poniori joka esiintyi ammattimaisesti ja yleisönsä hurmaten. Tuollaisen komistuksen kun joskus saisi!
Ohjelman lomassa tuli tehtyä muutamia ostoksia, vaikkakin hieman alisuoriuduin tavoitteisiin nähden. Bongasin kivan Spooksin t-paidan ja käteen hyvän tuntuiset hanskat perus treeniin sekä kivan jännesuojasetin sivistyneen sinisen värisenä. Ostoslistalla oli myös neule tai vastaava huputon pitkähihainen, mutta sellaista en onnistunut löytämään. Lisäksi katselin uusia VG1- standardin kypäriä ensi kauden kisoja ajatellen, mutta päädyin vielä seurailemaan markkinoita ja hankkimaan uuden kypärän vasta lähempänä vuoden vaihdetta. Hölmöstipä tein, sillä tarve uudelle kypärälle syntyi jo messuja seuraavana päivänä. Messujen sovitusmahdollisuudet ja tarjoukset jäivät sitten käyttämättä! Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis tai ainakin lompakko, mutta ainakin pää on vielä ehjä. :)
Tampereen hevosmessut lähestyvät ja messujen ohjelma on julkaistu. Ohjelmaa ja shoppailumahdollisuuksia on niin paljon, ettei kaikkea ehdi yhden- eikä kahdenkaan päivän aikana nähdä ja kokea. Siispä etukäteen ohjelmaan ja tarjouksiin tutustuminen on todellinen vinkki vitonen jokaiselle messuille suuntaavalle.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! Ei sillä, että messuilla käyminen olisi kovaa suorittamista, mutta pienellä suunnitelmallisuudelta messupäivästä voi saada paljon enemmän irti. Suuren ohjelmatarjonnan vuoksi päällekkäisyyksiä on paljon, mikä kannattaakin huomioida omaa päivän ohjelmaa suunnitellessa.
Omia kiinnostuksenkohteitani tämän vuoden messuille ovat erityisesti valmentautumiseen ja treeniin liittyvät ohjelmanumerot. Toki myös ponit ovat lähellä sydäntä, eikä shoppailuakaan tule unohtaa! Sopivia ohjelmapaketteja on helppo muodostaa myös viihde- tai harrastelijapainoitteisiksi sekä hevosalan ammattilaisille tai esteratsastajille kiinnostaviksi. Mikäli kouluratsastus on erityisen lähellä sydäntä, kannattaa messuille suunnata vasta sunnuntaina.
Lauantai
9.00 Ovet aukeavat, jolloin
a) on mahdollisuus kirmata ensimmäisten joukossa expoa läpi ja napsia parhaat tarjoukset päältä
b) voi kiirehtiä A-hallin areenan reunalle parhaille katsomopaikoille odottamaan Corral Barrel Racen alkamista (9.15 - 9.45).
10.30 - 11.15 Mikael Forsténin esteratsastusklinikka. Tämä on ehkä minulle se päivän odotetuin juttu, vaikka kovin olen itseäni kouluratsastajaksi viime vuosina leimannut. Esteillä tulee kuitenkin tänäkin vuonna treenattua ja kilpailtua.
11.30-12.00 Mistä tunnistat ammattitaitoisen valmentajan? -luento. Aihe kiinnostaa jossain määrin ja herättää pohtimaan, arvostanko valmentajassa samoja piirteitä kuin ammattilaiset.
12.00-12.30 Satulansovituksen perusteet. Vierestä satuloiden sovittamista seuranneena olen kerännyt tietämystä satuloista sen verran, että erotan toisistaan jotenkuten sopivan ja täysin epäsopivan satulan. Tuota tietämystä olisin halukas syventämään edes himpun verran..!
13.00-13.30 Tavoitteellinen treenaaminen ja apuvälineet. Apuvälineiksi oli ohjelman kuvauksessa mainittu esimerkiksi tekniikkasuojat. Apuvälineet ja etenkin niiden vaikutukset kiinnostavat, josko niistä voisi joskus olla apua jollekkin ratsastettavalle tai myöhemmin vaikka omalle hevoselle.
13.00-14.00 Vastuullinen valmentautuminen - Marko Björs. Tästä luennosta olisin kaivannut hieman esittelyä, mutta aihe on kyllä joka tapauksessa tärkeä.
13.15 - 15.45 Hankkija estekilpailut, Pony Trophy hypätään keskimmäisenä kolmesta luokasta, eli ehkäpä klo 14 jälkeen. Nuoret ratsastajat tai suomenhevoset eivät tätä poniratsastajaa kiinnosta, mutta ponien hyppäämistä on aina mukava seurata!
16.00-16.30 Ratsastussaappaidan valinta ja sovitus. Jos satulan täytyy olla hevoselle sopiva, niin täytyy myös saappaiden sopia ratsastajalle. Jotenkin olettaisin, että sopivan saappaan tuntee kyllä jalassa, mutta ehkäpä luennolta saa jotain syvällisempää tietoa irti ja vinkkejä seuraavien saappaiden hankintaan, kun nykyiset sanovat sopimuksensa irti.
17.35 - 18.05 Kansallisen Poninäyttelyn Eliittinäyttely, eli hurjan söpöjä ja hyvän näköisiä poneja, rotujensa parhaita yksilöitä! Yksikään poni-ihminen ei voi jättää tätä ohjelmanumeroa välistä.
Jonkin verran omassa ohjelmasuunnitelmassanikin on päällekkäisyyksiä, eikä esimerkiksi syömiselle tai bloggaajajutuille ole jätetty aikaa. Expon kiertäminenkin vie ehdottomasti oman aikansa! Osa näytteilleasettajista onkin listannut jo tarjouksiaan, joten ne kannattaa selailla läpi.
Edellisten vuosien kokemuksella sanoisin, että messuilta kannattaa metsästää
- merkkivarusteiden edellisen malliston tuotteita hyvillä tarjouksilla
- uutuuksia vähän pienemmilläkin alennuksilla
- alennettua hyvän hinta-laatusuhteen käyttötavaraa, kuten lisärehuja, hoitoaineita, riimuja, hanskoja..
- erikoistuotteita, joita on saatavana vain verkkokaupoissa (mahdollisesti vain ulkomailla) ja ilman sovitusmahdollisuutta
- Lisäksi olettaisin tänä vuonna olevan esillä paljon uusia VG1- standardin kypäriä, joilla on nyt oivat sovitusmahdollisuudet.
Postaus on toteutettu yhteistyössä Hevoset 2017 messujen kanssa.
Blogini valittiin yhdeksi kymmenestä Hevoset -messujen tähtiblogista, joka mahdollistaa minulle pääsyn hevosmessujen kulisseihin ja hieman erilaisten ja toivottavasti mielenkiintoisten postausten kirjoittamisen. Lisäksi saan arpoa blogin lukijoille yhteensä viisi kappaletta lippuja messuille! Hevoset 2017 -messut järjestetään Tampereella 8.-9.4.2017.
Osallistuaksesi lippuarvontaan kommentoi nimesi tai nimimerkki, sähköpostiosoite sekä bonuksena mielipiteesi mikä oli tämän vuoden joulukalenterin paras luukku. Arvontaan voi osallistua 25.12.2016 klo 22:00 saakka.
Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti ja liput postitetaan viimeistään helmikuun aikana.
Tampereen hevosmessuilla varasin ensitöikseni heti aamulla ajan ratsastussimulaattoriin. Simo-simulaattorihevonen on varmasti monelle tuttu eri hevosalan tapahtumista. Itse törmäsin simulaattoriin ensimmäisen kerran pari-kolme vuotta sitten Helsingissä Horse Fair -messuilla, jolloin kaikki istuntatestiajat olivat jo menneet, kun ryhdyin testiaikoja kyselemään. Viime vuoden joulukuussa Playsson.netin blogiexpossa oli suunnitelmissa tehdä uusi yritys, mutta Simopa ei ollutkaan mahtunut messukeskuksen hissiin, eikä siis päässyt paikalle.
Vihdoin tänä vuonna sain ajan varattua. Simulaattorilla pystyy harjoittelemaan ilmeisesti kaikkea laukanvaihdoista esteiden hyppäämiseenkin. Messuilla tarjolla on vain 15 minuutin istuntatestejä, joissa käydään läpi kaikki hevosen askellajit, korjataan istunnan virheita työskentelyjakson aikana ja lopuksi suoritetaan kahden minuutin testi, jonka aikana kirjautuu ylös istunnan vakaus käynnissä, ravissa ja erikseen molemmissa laukoissa.
Minä törmäsin ensimmäiseen ongelmaan jo heti alussa, kun en saanut tuota hevosta liikkeelle. Pohkeiden paikat simulaattorin kyljissä ei meinannut löytyä mitenkään, enkä saanut antureihin kunnon kosketusta. En tiedä oliko jalkani sitten liian lyhyet, vai missä oli vika. Lopulta saatiin Simo kuitenkin raviin ja päästiin korjailemaan istuntaani.
Simulaattori oli istunnan korjaamiseen aivan huikea laite - milloinkaan muulloin ei ratsastuksenopettaja pääse korjaamaan ratsastajaa ravissa ja laukassa fyysisesti. Nyt ohjaaja seisoi koko ajan korokkeella vieressäni ja pystyi koskettamalla korjaamaan niin selkäni kuin käsienikin asentoa. Samassa sain keskittyä täysin istuntaani, kun hevonen allani jatkoi tasaisen tahdikasta ravia.
Ravissa testattiin pätkiä keskiravia ja laukassa tehtiin laukanvaihtoja. "Ratsastaminen" tuntui kummalliselta, koska jouduin käyttämään yllättävän vahvoja apuja, tai ainakin paljon vahvempia kuin mihin olen tottunut Harrin kanssa. Harri on siis monin verroin herkempi kuin Herra Simo. Toisaalta taas Simo suoritti automaattisesti liikkeet oikein - vaihdot tapahtuivat aina takaosa edellä ja yhden askeleen aikana.
Simulaattorissa on antureita, jotka mittaavat ratsastajan liikettä satulassa niin eteen-taakse -suunnassa kuin sivusuunnassakin. Lisäksi satulan kohdalla näkyy näytöllä punainen pallo, joka kertoo painon tasaisuudesta liikkeessä. Pohkeiden kohdalla on myös anturit samoin kuin hevosen suupielissä.
Minä pysyin niin ravissa kuin laukassakin hyvin keskellä satulaa ja liike niin sivuttais kuin eteen-taakse -suunnassakin oli pientä. Laukassa paino kävi hieman takana. Satulaan kohdistuvaa painetta saisin tasata kuitenkin enemmän vatsalihaksillani ja samalla rentouttamalla takapuolta ja reisilihaksia. Nyt pidän itseäni liikaa kasassa takapuolella, kun saisinkin enemmän keskittyä vatsalihaksilla istunnan hallintaan. Takapuoli ei irtoa satulasta ravissa, mutta paino saisi vielä enemmän seurata ja myödätä hevosen liikettä.
Käteni saisivat myös liikkua vähemmän ylös- alas ja enemmän eteen - taakse. Pohkeitani anturit eivät kahden minuutin istuntatestin aikana tunnistaneet ollenkaan. Mielestäni en kyllä ratsasta jalat irti kyljistä, vaan kevyesti halaan hevosta jaloillani. Ilmeisesti painetta ei vain ollut tarpeeksi tälle "hevoselle", tai sitten puristin pohkeella, enkä osunutkaan hevosen kylkiin kantapäällä (joka osuu antureiden kohdalle).
Hevosen asettuminen vasemmalle jäi häiritsemään minua. Vaikka ratsastin täsmälleen saman pituisilla ohjilla ja simulaattorin pää oli suorassa, näkyi näytöllä hevonen katsovan vasemmalle. Kun testin aikana yritin suoristaa kaulaa, sain aikaiseksi vain piikin käyrässä liikaa oikealle. Enpä tajunnut asiasta kysyä testin aikana..
Yleisesti ottaen istuntani on siis suht hyvin kunnossa. Enemmän joustoa käteen, vatsalihaksia enemmän töihin ja rentoutta takapuoleen. Lisäksi saan olla varovainen, etten kaadu ryhtini kanssa liikaa taakse. Viimeisin onkin ollut puheenaiheena kevään valmennuksissa ja siihen on kiinnitetty paljon huomiota. Aikaisemmin nojasin liikaa eteen ja sain kommenttia, että kehittymiseni ratsastajana loppuu pian, ellen saa ryhtiäni suoristettua. Suoristuihan se, mutta on nyt alkanut kaatua jo liikaa taakse.. Eiköhän se kultainen keskitie löydy kun tehdään vielä töitä. :)
Oletteko te käyneet simulaattorin istuntatestissä tai pidemmillä istuntatunneilla? Oletteko kokeneet simulaattorin hyödylliseksi?
Sunnuntaina 3.4. hurautettiin Moonan kanssa Tampereen Hevoset 2016 -messuille bloggaajapassien turvin. Etukäteen messujen ohjelmaa tutkailtuani päätin pyrkiä messuille juuri sunnuntaina päivän ohjelmatarjonnan vuoksi; lauantaina olisi ollut tarjolla Christopher Wegeliuksen esteratsastusklinikka heti aamupäivällä, kun taas sunnuntain aamupäivän ohjelmana oli Marko Björsin kouluratsastusklinikka. Vaikka tällä hetkellä olenkin tällainen sekaratsastaja ja kilpailen molemmissa lajeissa, on kouluratsastus kuitenkin lähempänä sydäntäni.
Odotukseni messuille olivat monipuoliset; odotin oppivani jotain uutta, viihtyväni erilaisten ohjelmien parissa ja löytäväni hyviä tarjouksia. Mahdollisuudet kaikille kolmelle olivat ainakin otolliset, sillä messujen ohjelma oli laadittu hyvin monipuoliseksi. Tarjolla oli ohjelmanumeroita joilla oli suurta viihdearvoa, teoriaan pohjautuvia tietoiskuja niin satulansovituksesta kuin kengityksestäkin sekä niin teoriaa kuin viihdettä yhdistäviä klinikoitakin. Lisäksi shoppailtavaa löytyi lähes kahden messuhallin verran.
Päästiin paikalle jo heti kymmenen pintaan, kun messut alkoivat. Kierreltiin heti ensitöiksemme näytteilleasettajia hyvien tarjousten toivossa ja siinä samassa missasimmekin vuonohevosnäytöksen, jota viimeisten minuuttien perusteella olisi ollut mukava seurata pidempäänkin. Sama vuonohevosporukka oli esiintymässä myös Horse Fair -messuilla, mutta tuolloinkaan en ehtinyt näytöstä nähdä Harrista huolehtimisen vuoksi.
Marko Björsin kouluratsastusklinikkaa mainostettiin kaikentasoisille ratsastajille hyödyllisenä "perustaitoklinikkana". Ohjelmanumerona tunnin pituinen klinikka oli kattava ja ainakin jossain määrin tarjosi varmasti jokaiselle jotakin; jos ei nyt mitään uutta, niin ainakin tärkeiden perusasioiden kertausta. Pidin siitä, kuinka klinikka rakentui juurikin tärkeiden peruspalikoiden ympärille ja eteni pohjalta vähitellen kohti vaativia kouluratsastusliikkeitä. Alussa Björs kävi demoratsastajien kanssa läpi askellajit; millaista on hyvä käynti, ravi ja laukka, kuinka tärkeää on tahti ja säännöllisyys ja kuinka askellaji muuttuu kokoamisen myötä. Klinikan loppupuolella päästiin näkemään jo piruettityöskentelyä, laukanvaihtoja sekä piaffia ja mikä tärkeintä, työskentelyä näiden liikkeiden aikaansaamiseksi.
Palkitsevinta itselleni oli huomata, että klinikassa läpi käydyt asiat ja teoria liikkeiden takana olivat minulle tuttuja. Jonkin verran teoriatietoni ehkä täydentyi ja pääsin sisäistämään asioita. Epäilen, että samanlaista oppimiskokemusta en olisi saanut esteratsastusklinikasta, koska en koe omaavani yhtä vahvaa pohjaa esteratsastuksesta, jonka päälle olisin voinut omaksua uutta tietoa. Itse taas olen päässyt treenaamaan kouluvalmennuksissa samoja asioita ja liikkeitä, joita Björs teetti klinikassaan ja parhaimpina hetkinä saatoin aidan reunalla tuntea, miltä demohevoset mahtoivat tuntua suorittaessaan liikkeitä oikein.
Messujen shoppailumahdollisuudet pääsivät yllättämään minut positiivisesti. Edellisellä kerralla messuilla vieraillessani vuonna 2014 oli messuille varattu vain yksi halli. Viime vuonna oli jo mukana toinenkin messuhalli, mutta koko messut jäivät minulta väliin oksennustaudin vuoksi. Harppaus näytteilleasettajien määrässä tuntui siis suuremmalta, kun vertasin kokemuksiani parin vuoden takaiseen!
Messuilla ei ollut pelkästään paljon näytteilleasettajia, vaan myös paljon hyviä tarjouksia. Itse ainakin odotan löytäväni messuilta hyviä messutarjouksia ja löytöjä; normaalihintaisia tuotteita kun on nykyään niin helppo tilata netistäkin. Kuten jo totesin, en joutunut pettymään tarjontaan. Myytävää oli monipuolisesti kaikentasoisille harrastajille sekä niin ratsastajille kuin ratsuillekin.
Hevosenomistajalle hevosmessut olivat varmasti hyvä mahdollisuus säästää jopa satoja euroja; tarjolla oli erittäin hyvän hintaisia loimia, satulahuopia, hoitotuotteita kuin rehuja ja lisäraviteitakin. Ratsastajille taas löytyi esimerkiksi superhalpoja ratsastushousuja, mutta myös huomattavilla alennuksilla merkittyjä laatumerkkejä, kuten animoa tai kingslandia.
Itse löysin joitain enemmän ja vähemmän tarpeellisia juttuja.
Kisahousuihini löysin Horzelta vihdoin vyön, jossa on sopivasti blingiä, muttei liiaksi. Koko vyön kiertää paksu rivi mustia "timantteja", jotka eivät hyppää silmille aivan samoissa määrin kuin kirkkaat timantit.
Kisavarusteita täydentämään löysin myös Kingslandin valkoiset hanskat, jotka olivat kyllä aivan täysi heräteostos. Olin jo maksamassa satulahuopaa, kun bongasin kassan vierestä hanskoja 15 eurolla. Testasin mallihanskaa käteeni ja se oli menoa; istuvimmat ja pitävimmät hanskat, jotka olen ikinä käteeni laittanut. Näistä hanskoista huokui laatu, joka tosin näkyi alkuperäisessä hinnassakin; 69 euroa.
Toki myös Harrin piti saada jotain ja mukaan tarttui kaikkea muuta kuin tarpeellinen, mutta aivan ihastuttava ja laadukkaan oloinen Eskadronin koulusatulahuopa. Huopa on super jämäkkä ja hyvin muotoiltu sekä sen sisäpinta vaikutti hyvin hikeä imevältä. Tämäkään ei ollut hinnalla pilattu; 80 euron huopa lähti mukaan parilla kympillä.
Kaiken tämän lisäksi miehelle löytyi tuliaisiksi ihan oma kypärä 15 eurolla, kun kypärän ovh oli 70 euron paikkeilla. En tiedä miten toivottu tuliainen oli, mutta eipähän ole enää tekosyytä kieltäytyä Harrin selkään kiipeämisestä!
Keskellä päivää seurailtiin Covalliero Youngster Trophy - sekä Hankkija Tammer Tropthy -esteratsastuskilpailuja, jotka oli sangen mielenkiintoista katsottavaa. Yleensä en jaksa niin kovin innostua estekilpailuiden seuraamisesta, etenkään pikkuluokista. Nyt kuitenkin yllätin itseni pidättämästä hengitystä ratsastajien puolesta heidän suorittaessaan 130 cm esteratoja. Näin jälkeenpäin harmittaa, ettei kameran säädöt olleet oikein kohdillaan. Esteillä kun nautin enemmän kuvaamisesta kuin itse suoritusten seuraamisesta, eikä tällä kertaa kuvista saanut minkäänlaista onnistumisen fiilistä.
Hyppyjä seurattuamme päätimme jäädä vielä kiertelemään messuosastoja ja odottelemaan valjakkoajokilpailua. Sivussa tuli seurattua 3 -vuotiaiden suomenhevosten varsanäyttelyn finaaliakin. Hetken jo teki mieli lähteä aikaisemmin kotiin ja hakea jotain kunnon syötävää, mutta onneksi jäimme! Valjakkoajokilpailu oli viihdearvoltaan aivan huippuluokkaa; vauhtia ja vaarallisia tilanteita, hyvää fiilistä, hengessä mukana kannustava yleisö ja monipuolisesti erilaisia valjakkohevosia. Vuorotellen sisään ajoi toinen toistaan erilaisempia valjakoita; näyttäviä suuria hevosia, "tukkajumala" piensuomenhevonen, vuonohevonen ja hännänhuippuna vielä supersuloinen pikkuponi, joka lopulta sijoittuikin kilpailussa.
Pitkä, mutta mukava messupäivä, joka jätti jo pienen odotuksen tunteen ensi vuoden messuista!
