Aamutreenejä punastelevalla ponilla

Maiju ilmestyi tänään kentän laidalle kun ratsastelin pikkuponia ihanassa aamuauringossa. Olikin ihana yllätys saada muutamia kivoja kuvia treenistä tänne blogiin jaettavaksi! :)

Ennen Maijun saapumista kameroineen olin ehtinyt ratsastaa jo vajaan puolisen tuntia. Tällä hetkellä reilu puoli tuntia on se aika, jonka poni jaksaa työskennellä tehokkaasti ja tsempata ihan kympillä. Kun mennään tuon ajan yli, alkaa poni selkeästi hieman väsähtää. Takajalat eivät pysy enää niin aktiivisesti menossa mukana ja poni tykkäisi venyä edestä pitkäksi. Hengähdystauoilla saadaan kuitenkin vähän ladattua akkuja ja puristettua vielä vähäsen tsemppiä ponista ulos. :)

Minä sitten tykkään tämän ponin väristä! Selkeästi kesäkarva puskee jo läpi klipatun karvan alta ja vähitellen ponista on taas tulossa kiiltävän punaruskea. :) Talven harmaa saa väistyä!

Positiivista on ehdottomasti se, että poni liikkuu ja työskentelee nykyään aika kivasti oikein päin ja itseään käyttäen. Tottakai kuski saa pysyä hereillä ja huolehtia riittävästä temmosta ja takajalkojen aktiivisuudesta, mutta nyt on jo ylipäätään mahdollista vaatia ponilta peräänantoa ja pientä kokoamistakin. Kyllä se lihaksisto kehittyy ja kunto kasvaa vähitellen! Hölkkätreeniä poni jaksaa helposti tehdä vaikka toista tuntia, mutta vaikeita ja vaativia juttuja pitää vaatia vielä kohtuudella.

Winnie on kyllä pätevä poni. Kun vielä energiaa ja tsemppiä riittää ja kuski jaksaa koota luunsa ja lihaksensa ponin selässä oikein päin, tuo pikkuinen suorittaa heittämällä avo- ja sulkutaivutukset ja väistääkin mallikkaasti.

Laukasta on tullut energisempää ja pyörivämpää. Kyydissä istuminen on jo itsellenikin helpompaa, kun laukka on tasapainoisempaa ja hallitumpaa. Tällä hetkellä työstetään laukkaa ratsastamalla reippaammassa temmossa aktivoiden takajalkoja, jotta saadaan takaosa mukaan töihin myös myöhemmin, kun ryhdytään tekemään enemmän kokoavia harjoituksia. Kivasti laukka kyllä nyt jo lyheneekin!

Tänään laukan kanssa oli jo hieman rankkaa, kun alettiin mennä yliajalle ponin kunnon kanssa. Kuski sai tehdä enemmän töitä pitääkseen rungon hieman lyhyempänä ja muodon pyöreänä, josta näköjään alkoi istunta kärsiä aivan hillittömästi. Kuntokuurille joutaisin itsekin!

Ei voi taas muuta kuin hehkuttaa tätä mainiota ja ihastuttavaa ponia, jonka kanssa on niin mielettömän mukava tehdä töitä! Miettikää nyt tätä kaveria, joka tsemppaa aina viimeiseen saakka ja tekee parhaansa mukaan kaiken pyydetyn.

Pikkukaverista on lähiaikoina tulossa vielä kouluvalmennuspostausta sekä pientä treeniä esteillä. Viikon kuluttua pakataan poni traileriin ja lähdetään loikkimaan naapurikaupunkiin 70 ja 80 cm luokat!