Haflingerin ensimmäisiä kankitreenejä koulutunnilla

Vihdoin ja viimein sain sovittua taas koulutunnin minulle ja Winnielle - ollaan tämän vuoden puolella käyty muutaman kerran tunnilla, mutta aivan liian vähän ollaan päästy tekemään töitä valvovan silmän alle. Nyt olisi tarkoitus hieman ryhdistäytyä ja alkaa käydä tunneilla taas viikoittain - hieman vaihdellen Winnien ja MiniWinnien kanssa. Olen saanut Harrin kanssa oppia itse todella paljon valmentautuessani, joten nyt on mukavaa vaihtelua päästä tunneille "projektien" kanssa. Saan oppia itse enemmän hevosten ratsuttamisesta, kun yhdessä valmentajan kanssa pyritään viemään poneja eteenpäin.

Winnie on ollut viimeaikoina melkoisen mukava ratsastaa. Syksyyn verrattuna poni on saanut lisää lihasta ja kuntoa ja pudottanut melkoisen määrän läskiä pois. Poni liikkuu pyöreänä ja pehmeänä, käyttääkin lihaksiaan ihan kivasti. Etenkin laukan kanssa ollaan tehty paljon töitä ja siitä onkin tullut tasapainoisempaa ja säädeltävämpää. Nyt kun vaatimustaso on noussut, on ongelmaksi tullut takaosan käyttäminen ja eteenpäinpyrkimys. Tämä huomattiin heti tunnin alussa, kun ryhdyttiin tekemään itsenäisen alkuverryttelyn jälkeen pitkille sivuille avotaivutusta. Poni kyllä myötäsi niskastaan ja astui ristiin, muttei työskennellyt aktiivisesti takaosallaan. Kun vauhtia ryhdyttiin lisäämään takaosan aktivoimiseksi, nousi poni protestoiden samaa vauhtia pois kuolaintuntumalta.

Harria ratsastaessani on aina ollut itsestäänselvyys, että hevonen liikkuu oikeinpäin ja peräänannossa, kunhan vain osaan kuskina vaatia sitä. Nyt jouduinkin pois mukavuusalueeltani, kun jouduin ratsastamaan hevosta pidemmässä muodossa. Tunsin itseni ratsastuskoulun oppilaaksi, joka puksuttelee menemään ympäriinsä tasolleen aivan liian vaativalla tunnilla ponilla, jota on mahdotonta saada peräänantoon. Onneksi sain jatkuvasti kuulla, että tämä on ihan okei. Itsenäisesti ratsastaessa olisin jäänyt työstämään pyöreää muotoa ja aktivoinut ravia vasta, kun hevonen liikkuu peräänannossa. Luultavasti olisin myös luopunut vaativammista tehtävistä, kun poni ei olisi suostunut niitä suorittamaan selän läpi peräänannossa liikkuen.

Samassa kun itsetuntoni ratsastajana sai kovia iskuja, alkoi poni vähitellen myös pehmentyä kädelle. Edelleen se liikkui aktiivisesti takaa eteen, mutta antoi periksi edestä ja teki pätkiä oikein hyvää avotaivutusta.

Avotaivutusten jälkeen työstettiin ravia ja laukkaa keskiympyrällä. Laukassa en joutunut tekemään enää erityisemmin töitä saadakseni ponin pehmeäksi ja pyöreäksi ja pääsimmekin heti tekemään siirtymisiä laukan sisällä ja laukasta raviin. Kun verrataan vaikka tammikuuhun, on laukka nyt jo tuplasti paremmin säädeltävää. Laukkaa on mahdollista lyhentää ja hidastaa ja pian taas ratsastaa eteenpäin niin, että muoto säilyy tasaisena ja takajalat työskentelevät koko ajan aktiivisesti. Laukan säätelyiden välissä tehtiin pätkiä reipasta ja aktiivista ravia, jolloin poni väläyttelikin oikein hienoja pätkiä.

Kun poni lopputunnista tuntui olevan jo hyvin avuilla, vaihdettiin tammalle päähän ensimmäistä kertaa kankisuitset. Hieman jännitin kuinka Winnie kankiin reagoisi, mutta tamma ei tuumannutkaan mitään erityistä. Tehtiin hieman ravia ympyrällä niin, että keräilin kankiohjaa vähitellen tuntumalle. Edelleen saatiin oikein kivoja pätkiä ravia! Jatkossakin työt tehdään pääasiassa nivelsuitsituksella, mutta vähitellen tässä totutellaan myös kankiin. Ponissa on niin paljon potentiaalia, että ei sitä tiedä vaikka tämä tamma joskus jonkun vaativan luokan starttaisikin!