Kevät taitaa olla täällä. Siitä kertoo pidentyneet ja aurinkoiset päivät, pöllyävä ponin talvikarva ja sulava kenttä. Kun jäät kerran lähtivät kentän pinnasta kertaheitolla, ei kauniina päivänä voinut jättää käyttämättä tilaisuutta päästää pieni villiponi kentälle vapaaksi.
Alkuun tehtiin fiksusti vähän töitäkin, tärkeitä juttuja. Maastakäsin narunpyörittelyä, seuraamisharjoituksia sun muuta. Kun napsautin narun irti riimusta, lähti poni vikkelämmin kuin formulat lähtöviivalta. Siinä sai itse seisoa keskellä kenttää monttu auki, kun poni pyyhältää ympäri kenttää kuin viimeistä päivää. Kierros, kaksi, kolme, neljä, viisi. Pyydän välillä vaihtamaan suuntaa, saan taas laskea kierroksia kunnes kyllästyn. Lopulta kaivan saappaillani ojaa kentän isosta vesilätäköstä kohti kentän reunaa ajankulukseni, kun toinen vain viilettää menemään ja pukittaa mennessään.
Saihan tuo lopulta tarpeekseen ja jäi nyhtämään ruohoa kentän reunalta. Totesi, ettei vanha ruskea ruoho maistu hyvältä ja päättikin heittäytyä pitkäkseen mutakylpyyn keskelle kenttää - onneksi sentään kuivimpaan kohtaan. Eipä voi moittia, noista ruskeista nappisilmistä kun loistaa niin pienen ponin elämänilo.
ihan hirmu kivoja kuvia!!
VastaaPoistaKiitos, tykkään näistä kovasti itsekin! :)
PoistaBlogisi on arvosteltu: http://pollenkirjakarsina.blogspot.fi/2016/02/67-lukemani-blogit-3.html
VastaaPoistaOlipas kiva lukea positiivista palautetta, kiitos paljon! :)
PoistaMikset vastaa kaikkiin kommentteihin?
VastaaPoistaMulla on liian usein tapana hyväksyä kommentteja puhelimella, jolloin vastaaminen unohtuu siinä kohtaa kun pääsen koneelle. Pitäisi tsempata, jokaista kommenttia arvostan ja haluan huomioida vähintäänkin kiitoksella! :)
Poista