Roturasisti, suomenhevosten vihaaja Essi on löytänyt yhteisen kielen suomenhevosen kanssa. Kävin eilen taas pitkästä aikaa kaverini kanssa moikkaamassa hänen suokkiruunaa Tumppia ja kuvaamassa kaverin ratsastusta. Lopuksi pääsin itsekkin käymään selässä, kun kaveri huusi ohjeita kentän laidalta.
7
Pyörittiin lähinnä ympyrällä käynnissä ja ravissa, mutta sain kyllä tosissani tehdä töitä! En päässyt helpolla, vaan koko ajan sain keskittyä suunnilleen sataan asiaan yhtä aikaa. Oli käsittämättömän vaikeaa pitää ohjat kädessä, nyrkit pystyssä ja ylhäällä, pohkeet kiinni hevosessa ja takapuoli penkissä niin, ettei jalat vaella kamalan eteen. Kaverin huutaessa neuvoja tuntui kyllä siltä, että hän tarkalleen tietää miten hevosta kuuluu ratsastaa ja miltä se tuntuu allani, kuinka virheitä pitää korjata. Pienillä säädöillä Tumppi alkoi liikkua todella mukavasti ja oli oikein miellyttävä ratsastaa!
Minähän en tunnetusti tykkää suomenhevosista, mutta se johtunee varmasti vain siitä, etten ole ikinä päässyt ratsastamaan kunnollisella, mukavalla suokilla. Mielikuvaani suomenhevosista kun on ollut rakentamassa vain ratsastuskoulun ex ravurit, jotka painaa kädelle ja kyntää maata etupainoisina tai vastaavasti juoksee ohjaa vasten ilman jarruja. Tumpista voin kuitenkin hyvillä mielin sanoa, että se on hieno ja mukava suomenhevonen! :) Se sitäpaitsi tuntui lähes ponilta Taavin jälkeen; tunsin oloni sen selässä varsin kotoisaksi, kun ruunan korvat oli ponimaisen matkan päässä itsestäni ja selän mallikin oli sopivan pyöreä.