Tieto lisää tuskaa

Kävin tuossa viime viikolla Taavin kanssa koulutunnilla, jossa oli meidän lisäksi yksi toinen ratsukko. Keskityttiin onneksi ihan perusasioihin, niinkin "helppoihin" kuin esimerkiksi kääntäminen ja asettaminen. Puolentoista tunnin ratsastuksen jälkeen tuntui todellakin siltä, että mitä enemmän opin uutta, sitä vähemmän ymmärrän osaavani.

Tehtävät koostuivat lähinnä ympyröistä ja kiemuroista sekä neliöstä, jolla työskenneltiin varmaan puolet tunnista. Olin ihan unohtanut, kuinka vaikeaa pelkän kulman ratsastaminenkin on. Tuntui, että suoriuduin juuri ja juuri hitaassa temmossa asettamisesta ja kääntämisestä, mutta ravissa kulmat tulivat jo aivan liian pian vastaan.

Tuntui hurjalta ymmärtää, etten 10 vuoden ratsastamisen jälkeen ole osannut edes asettaa hevosta oikein. Lopulta kuitenkin koin oikein valaistumisen asian suhteen! Nyt tiedän mihin pitää pyrkiä ja miltä oikean asetuksen kuuluu näyttää ja tuntua. Seuraavaksi tärkein opittu asia olikin se, että työtä on tehtävänä aivan hirvittävästi ja siihen tarvitaan valmennuksia ja rahaa. Olisikohan vain helpompaa puskaratsastella? Toisaalta, eniten palkitsee pienet onnistumiset, kun palaset vihdoin loksahtelevat paikoilleen ja yhteistyö hevosen kanssa sujuu vähäsen paremmin kuin aikaisemmin.


Tällä viikolla hoidan Taavin perjantaista sunnuntaihin. Perjantaina en varmaan ehdi ratsaille, mutta käyn varmaan irtojuoksuttamassa. Lauantaina ja sunnuntaina kiipeän taas selkään, saa nähdä mitä tekemistä keksitään. Riippuu vähän siitä, mitä omistaja on tehnyt aikaisemmin viikolla. :) Voi olla, että käydään pidemmällä maastoreissulla pitkästä aikaa tai tehdään töitä puomeilla ja kavaleteilla.