tiistai 27. maaliskuuta 2012

Ratsastuksesta ja kumppanuudesta

Jouduin todistamaan mielestäni epäoikeudenmukaista hevosen käsittelyä, joka herätti tunteita ja ajatuksia. Tilanteesta tai tapauksesta sen enempää kertomatta olin hyvin lähellä poistua paikalta kieltäytyen katsomasta sellaista toimintaa. Voin todella pahoin hevosen vuoksi.

Mietin, mistä arvot hevosurheiluun tulevat. Ratsastus ei ole yksilölaji, vaan ratsukko koostuu tiimistä; hevosesta ja ratsastajasta, jotka puhaltavat yhteen hiileen. Ei ole vain ratsastajaa tai pelkkää ratsua, joten niitä ei voida ajatella yksikköinä, vaan ainoastaan yhdessä. Ratsukon johtajana ihmisen tulisi mielestäni toimia hyvän johtajan tavoin - päättäväisesti ja rohkeasti, mutta myös oikeudenmukaisesti. Ikinä ongelma ei ole hevosessa, vaan ihmisessä. Joko ratsastaja ei osaa pyytää tai toimia oikein, tai esimerkiksi huolehtia oikeanlaisen avun hankkimisesta. Hevosta ei saa syyttää ja rankaista ratsastajan tekemistä virheistä. 

Usein ratsukko ajautuu umpikujaan, kun jokin asia ei onnistu. Silloin molemmat hermostuvat ja mahdollisesti suuttuvat, mutta oikeudenmukainen ratsastaja selvittää tilanteen ratsukon molemmille osapuolille suosiollisesti. Minun mielestäni pahin virhe, mitä ratsastaja voi tehdä, on rankaista hevosta omista virheistään ja purkaa ärtymyksensä ja suuttumuksensa hevoseen. Huutaminen, lyöminen tai potkiminen ei varmasti paranna tilannetta. Ratsastajan tulisi kunnioittaa hevosta, kumppaniaan, sen verran, ettei anna sen kärsiä ratsastajan virheistä. Pahimman raivon ajaksi pitäisi kyetä tulemaan alas hevosen selästä ja kivetä takaisin jatkamaan töitä vasta rauhoittumisen jälkeen. Olisihan ratsastuksen sitäpaitsi tarkoitus olla mukavaa niin hevoselle kuin ratsastajallekin?

Hevonen on kuitenkin elävä ja herkkä eläin, eikä urheiluväline esimerkiksi kilpapyörän tavoin. Pyörä ei satuta itseään jos sen paiskaa ojaan, mutta lyöminen sattuu hevosta. Ylipäätänsä lyöminen ja rankaiseminen väärissä tilanteissa syö luottamusta ihmisen ja hevosen välillä. Voisitko itse hyvin ihmissuhteessa, jossa sinua rankaistaisiin toisen virheistä? Hevonenkaan tuskin alkaa hypätä tai suorittaa haluttuja koululiikkeitä pieksemisen jälkeen. 

Pohjimmaisena on kysymys siitä, kuka hevosharrastuksen maailmassa puuttuu tällaiseen käytökseen. Kilpailuissa liiallista voimankäyttöä vahditaan, mutta vapaa-ajalla sitä ei tee kukaan. Kenellä on oikeus puuttua toisen harrastajan käytökseen, kuka sen saa tehdä?

 Ja niin, kuka uskaltaa?

4 kommenttia

  1. Varsinkin aue-tasolla on tullut törmättyä liian monta kertaa varsinkin pienempiin poniratsastajiin jotka omista virheistään syyttävät ponia ja rankaisevat niitä reippaalla raipan käytöllä, näihin tilanteisiin kyllä tuomari ja muut kisahenkilöt ovat puuttuneet jonka seurauksena yleensä ollut ettei ratsukko saa startata tai joko jatkaa rataa esim yhden kiellon jälkeen.. Tämän jäkeen valitetaan ja inistään kun ei liian rajun raipan käytön takia ei saanutkaan vaikka startata. Jos kisoissa jo tuollaista käytöstä, en halua edes tietää millaista toimintaa kotona on jos poni vaikka kieltää kuskin virheen takia :/ Hyvä postaus ja asia tekstiä, harmi kun näitä tapauksia ei voi millään tavalla kunnolla valvoa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poniratsastajat yleensä ovat vielä lapsia ja nuoria, joiden käytökseen ainakin vanhempana tai kokeneempana on helpompi puuttua. Samanlaista käytöstä tosin harrastaa myös aikuiset ja todella kokeneetkin ihmiset, jolloin käytäkseen puuttumisen kynnys on korkeampi. :/

      Poista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat