sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Kökkömöhkö!


Heräsin jo 7 jälkeen (mikä on sunnuntaiaamuna ihan laittoman aikaisin) kun tarkoitus oli hakea kaveri kuvaamaan jo ennen yhdeksää. Aamulla tuli viesti ettei kaveri tulekkaan, mutta lähdin silti tallille jo ysiksi kun kerran olin herännytkin jo.
No hyvä päivähän se vain jatkui, tallin pöydällä oli tuntilista. Hienoa, mahtavaa, ihanaa, tänään alkoi sitten 10 kerran alkeiskurssi josta mulle ei oltu ilmoitettu mitään :) Tottakai Juli tekee alkeistunneilla töitä, eli enpäs sitten liikuttanutkaan sitä tänään, enkä ilmeisesti liikuta seuraavaan 10 viikkoon. Aivan mahtavaa, tämän halusinkin kuulla! -.- Tallin omistaja oli taas unohtanut ilmoittaa mulle asiasta. Noh, sain sitten komennuksen liikuttaa tuntiheppa Nekku, kun kerran tallille asti olin raahautunut.
Nekulla olen mennyt pari kertaa aikaisemmin ja olen ihan tykännyt. Tosin ensimmäisellä kerralla tammalla oli sivuohjat ja toisella kertaa työskentelin lähinnä käynnissä ilman satulaa. Tänään Nekku koki elämäntehtäväkseen juosta niin lujaa kuin jaloistaan pääsi ja maata koko painollaan kädelle. Käynnissä kaikki sujui kivasti, mutta ravissa vauhtia oli tosi paljon liikaa. Vasta lopputunnista sain tamman vähäsen rauhoittumaan kun pyörittelin sitä voltilla aina niin kauan kunnes vauhti hidastui. Oli kyllä vähän huono hevosvalinta muutenkin huonosti alkaneeseen päivään, huumorintajun loppuessa ei olisi hyvä heilunut.

Näin siis taas suunnitelmat videopostauksesta kaatuivat, pahoitteluni! Lupaan järjestää sellaisen heti kun se vain on mahdollista, tosin tällä hetkellä en osaa yhtään sanoa milloin. :( Tästä päivästä on muutama valokuva kun toinen kaveri tuli käymään tallilla ja räpsi kuvia kun ratsastin. Kuvista kiitos Sirulle!

18.9 tallilla on rataesteharjoitukset ja siitä seuraavalla viikolla estekisat. Mikäli tuntiratsastajissa ei ole halukkaita kilpailijoita Julille, saan luultavasti sen kanssa taas osallistua. Eli ponin selkään pääsen varmaan kuitenkin ja ratsastuspostauksia on tulossa :)

Tähän väliin toivottiin kysymyspostausta, eli kysykää taas kaikkea maan ja taivaan väliltä niin vastailen kysymyksiin viikon loppupuolella! Ensi viikolla on luvassa myös postaus top 5 parhaista ja kamalimmista hetkistä Julin kanssa tämän 6 vuoden aikana.

6 kommenttia

  1. Nina on vähän hajamielinen aina välillä ;)

    VastaaPoista
  2. Moi!
    Kivaa kysymys postaus!

    1. Muistako et olist joskus pelännyt hevosen/ponin selässä?

    2. Muistatko minkä ikäinen olit,kun aloitit ratsastuksen?

    3. Muistatko keitä muita uimareita oli sun kanssa samassa ryhmässä silloin, kun uit Raisussa jos valmentajaa et muista?

    Mä meinaan itse uin sinä Raisun Erityis ryhmässä Taru

    VastaaPoista
  3. Tavoitteita ratsastuksen suhteen tulevaisuudessa?
    Ajoitko ottaa vakio tunnin Pedantista?
    Onko sulla paljon Kingslandin vaatteita?
    Aijotko joskus ostaa Julitan ?
    Tai jonkun toisen hevosen?
    Haluaisitko päästä kilpailemaan kunnolla alue-kisoja?
    Onko sulla aluelupaa?
    Kuinka kauvan olet ratsatanut?
    Tavoitteita Elttonin kanssa?

    VastaaPoista
  4. Aiheesta viidenteen.. Katoin teidän yhden videon Youtubesta, sellainen kuin kaksi niin hehkuvaa. AWS SE OLI IHANA <3 Mulla melkein tuli kyyneleet silmiin sitä katellessa, koska juuri jouduin luopumaan rakkaaksi käyneestä ponista, joka ei ollut oma.. rakastin ponia aivan valtavasti vaikka se oli kuriton ja hankala, mutta silti omalla tavallaan niin kultainen ja hellyyttävä. Ole onnellinen että sulla on vielä sulle rakas julita <3 Mikään ei kestä ikuisesti, kaikki kaunis joskus katoaa.. voit laulaa että kumpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan.. :) Olette tosi ihana ja yhteen sopiva pari! Toivon että Julita vielä jonain päivänä olisi sinun ikiomasi! <3

    VastaaPoista
  5. Kiitos, tykkään itekkin siitä videosta tosi paljon! :) Ponin ja sun suhde kuulostaa tosi tutulta, Julitakin on toisinaan niin hankala mutta silti niin tärkeä. Pyrinkin muistuttamaan itelleni että nautin joka ikisestä hetkestä ponin kanssa kun sillä on jo ikää, kun koskaan ei tiedä onko maastoreissu, silitys tai pusu turvalle se viimeinen. Voi vain toivoa ettei päivät päättyisi koskaan, tai että ne kestäisi mahdollisimman pitkään.
    Tsemppiä sulle kun jouduit luopumaan ponista!

    VastaaPoista
  6. Mulla toi silitys oli kerran viimeinen. Pampula-poni kävi tärkeäksi lyhyessä ajassa. Olin kyllä kuullut ponin lähdöstä, mutta en muistanut koko asiaa. Kävelin vain tallikäytävää pitkin ohimennen pysähdyin karsinan luo ja silitin ponin turpaa. Hän puhalsi lämmintä hengitystään käteeni, sitten minun täytyi mennä. Sitten muistinkin, että poni lähtee ja vielä seuraavana aamuna.

    VastaaPoista

Kommenttisi tulee näkyviin vasta kun olen hyväksynyt sen, älä siis suotta kirjoita kommenttiasi moneen kertaan! :)
Huomaathan, etten julkaise asiattomia tai arvostelevia kommentteja; opettajat ja valmentajat hoitavat ratsastukseni korjaamisen.

Suositut tekstit

Kuukauden luetuimmat