Good bye my friend

Asta lähti tänään. Hevonen jolla ratsastin tunneilla vähän päälle vuoden viikoittain. Hevonen jonka kanssa menetin hermoni ja jonka kanssa kokosin itseni ja kehityin.

Ratsastin Astalla esteryhmässä syksystä 2009 asti. Se oli vahva hevonen, jolle pärjäsin toisinaan, kun toisinaan taas en. Sen kanssa kehityin yritysten ja erehdysten kautta ja pystyin lopulta hyppäämään 80-95 cm ratoja. Välillä menin hevosella koska kukaan muu ei suostunut ratsastamaan sillä, mutta yleensä ratsastin sillä omasta halustani. Viime keväänä se vietiin alta, kun muut tuntiratsastajat kiinnostuivat siitä kun se oli alkanut toimia. Kesän jälkeen sain liikutella sitä välillä, kun en ratsastanut enää tunneilla juurikin siksi ettei enää ollut hevosta jolla kehittyä ja hypätä kunnolla.

Tänään sain lukea facebookista, että tamma on lähtenyt. Siltä löytyi ymmärtääkseni nivelrikot molemmista takasista ja nyt se lähti rennompiin töihin. Ei Asta ollut "elämäni hevonen" tai mielettömän tärkeä - ei enää kun olin päästänyt siitä irti jo aikaisemmin. Kyllä minä silti välitin ja tykkäsin, olisin arvostanut tilaisuutta saada edes sanoa kiitos ja heippa.

Harmittaa.