Joulukalenteri #3: Pikkujoulutunnelmissa pienen helikopterin kanssa

Pikkujoulut on varma merkki siitä, että joulu lähestyy jo vauhdilla. Pikkujoulutunnelmiin pääsin hevosten parissa marraskuussa Paimion Ratsastajien perinteisissä pikkujoulukoulukilpailuissa, joissa soi joululaulut aamusta iltaan, buffet tarjoilee riisipuuroa, pipareita sekä lämmintä glögiä ja joissa kilpailupäivä huipentuu leikkimieliseen kür luokkaan.

Ihastuin viime vuonna ideaan jouluisesta kür ohjelmasta. Mikäpä sen kivempaa kuin suunnitella koulurata omien vahvuuksien pohjalta ja fiilistellä samassa vielä joululaulujen tahdissa! Tänä vuonna ohjelmastani puuttui vain pieni osa: ratsu.

Maiju kertoi loppusyksystä aikeistaan osallistua pikkujoulukilpailuihin perheensä suomenhevosen kanssa. Keskustelun lomassa kieriskelin jo itsesäälissä ja valittelin, kun ei ole kisahevosta. Vitsinä heitettiin ilmoille, että voisinhan osallistua Jippo-suokin seuraponin kanssa, sillä eläkeläisshettis joutuisi joka tapauksessa vaivautumaan mukaan kilpailupaikalle seuraksi. Siitähän se idea sitten lähtikin..

Viestiä kilpailunjärjestäjälle ja suunnittelemaan Apo- shettikselle jouluista naamiaisasua. Lupa osallistua luokkaan maastakäsin irtosi helposti, eikä ponin pukuakaan tarvinnut kauaa ideoida.

Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakkaan? Hän ei pulkallaan pääse kulkemaan lumetonta pintaa maan..

Jollei jouluna ole lunta, kuorma-autonko lainaa hän? Vaiko lahjoineen junan tungokseen pukin luulet pyrkivän?

Mutta naapurin pieni Ville oivan aatteen keksikin:  Jospa Korvatunturille pukki ostais helikopterin!

Jos ei muuta, niin olihan tuo poni aivan syötävän söpö. 23- vuotias pieni helikopteri keräsi ihailijoita ympärilleen ja sai poseerata useammassa kuvassa. Itse suoritus nyt meni vähän ponimaisen pipariksi, mutta mitäpä pienistä! Verryttelyssä ponivanhus toimi vielä vallan mainiosti ja ohjastinkin Apoa ohjasajaen, mutta musiikin pärähtäessä päälle meinasi mennä pienellä ponilla kuppi nurin. Onnekseni vaihdoin vielä ohjasajovermeet talutusnaruun ennen rataa, sillä pikkuinen helikopteri tuntui hetkittäin lähtevän lentoon.

Varsin kivoja pätkiä tehtiin kuitenkin ja sulatettiin samassa tuomarin sydän, sillä saatiin suorituksesta hirmuisen hyviä pisteitä! Luokassa suorituksia ei kuitenkaan laitettu parhausjärjestykseen, vaan kaikki saivat huikean suloiset jouluruusukkeet.

5

Laatua siitosorin muodossa - yksityistunnilla Skotlannissa

Lyhykäisellä Skotlanninreissullani pääsin toistamiseen yksityistunnille Kilconquhariin, jossa ystäväni käy ratsastamassa viikoittain. Viime vuonna sain ratsukseni (omaan makuuni liian)suuren täysiverisen ruunan, mutta tällä kertaa toivettani ratsun koosta kuunneltiin vallan perusteellisesti. Sain ratsastaa tallin pikkuruista Welsh Mountain siitosoria, joka on menestynyt näyttelyissä vuodesta toiseen. Pienen pieni "Honey" oli todellakin poniratsastajan unelma.

Kovin pikkuruinen komistus tuo oli, vaikkakin erityisesti kaulastaan lihaksikas. Viime vuonna en saanut yksityistunnille ponia, sillä en olisi niistä kuulemma saanut mitään irti. Ed halusi tarjota minulle osaavamman hevosen, jota pääsisin tosissani ratsastamaan. Tällä kertaa Honeyn ollessa käytettävissä sain mahdollisuuden ratsastaa oikeasti laadukasta ponia! Hitsi vain, kun tämä olisi ollut edes kymmenen senttiä korkeampi!

Selästäkäsin ori tuntui kuitenkin suuremmalta kuin osasin odottaakkaan. Myös ponin ratsastettavuus oli positiivinen yllätys; näin hyvin ratsastettua pikkuponia en ollut ikinä ennen ratsastanut! Rehellinen, tahdikas ja herkkä, mutta samalla vakaa ja anteeksiantavainen. Tätä ponia ratsastaessa nautin jokaisesta askeleesta!

Työskentelimme alkuun koulujuttujen parissa Edin tyyliin hyvin monipuolisilla tehtävillä, joista pidän kovasti. Tämä mies vaatii herpaantumatonta keskittymistä sanellessaan ohjeita, joihin täytyy reagoida nopeasti. Tehtävää tehdessä et voi ennakoida, tuleeko pohkeenväistön jälkeen pysähdys vai laukannosto, minkä vuoksi hevosen täytyy olla jatkuvasti avuilla ja ratsastajan herkkä reagoimaan ohjeisiin. Tehtävien valmisteluun saa juuri riittävästi aikaa, muttei välttämättä montaa sekuntia ylimääräistä. Huonosti ratsastaessa saa suoran palautteen, mutta vastaavasti myös onnistumisista palkitaan vatsanpohjasta kumpuavilla huudahduksilla "Gooooooooood!". Kouluosuuden lopuksi mieltä lämmitti kehut siitä, että minua on Suomessa valmennettu hyvin. Lämpimikseen tämä mies kun ei kuulemma kehu.



Välikäyntien aikana kentälle nousi esteitä, joita pian hypättiin ripeässä tahdissa milloin mistäkin suunnasta. Pitkällä sivulla olevalle pystyesteelle otettiin ensin useampia yksittäisiä hyppyjä, jonka jälkeen hypättiin erilaisia ja eripituisia ratoja, jotka muodostuivat neljästä eri esteestä. Hypätessä ponista kuoriutui esiin aivan toinen puoli; pienestä orista oikein huokui rakkaus esteitä kohtaan! Honeyn kiihdytellessä kohti esteitä aloin ymmärtää, miksi ponille on ollut hankalaa löytää riittävän rohkeaa pientä kuskia.

Tämän tiiviin tunnin jälkeen oli yksi poniratsastaja melkoisen tyytyväinen koko loppupäivän! Näin pienen ponin olisi voinut yrittää pakata matkalaukkuun ja tuoda tullessaan Suomeen..

6

Hei hei Poni, tervetuloa uudet haasteet!

Hurjan suosion lyhyessä ajassa saavuttanut herra Poni on saanut uuden kodin ja vaihtanut omistajaa. Ruuna menikin kaupaksi käsittämättömän nopeasti, joten meidän yhteistyö jäi lopulta melkoisen lyhyeksi. Jotain kuitenkin ehdittiin varmasti molemmat oppia ja mikä tärkeintä, jäi tästä pikkuisesta projektista hyvä fiilis. :)

Kesä kuluukin siis alkuperäisten suunnitelmien mukaan Harria, Aksua ja Ebeniä ratsastaen ja toivottavasti myös jonkin verran kilpaillen, mikäli vain löytyy Harrille ja Aksulle sopivia kisoja. Syksyllä sen sijaan tapahtuu jotain hirmu jännittävää, mille Ponin lähtö on tehnyt tilaa. Kevään mittaan iloiset asiat ovat vähitellen menneet eteenpäin ja vihdoin varmistuneet niin, että olen antanut itseni jo hieman innostuakkin. Omaa hevosta en ole hankkimassa, mutta salaisuus on varmasti jotain sellaista, mistä ainakin osa blogin lukijoista ilahtuu kovasti! En millään malttaisi pitää mölyjä mahassani!

Osaako joku jo arvata salaisuuden? 

17

Pari kuvaa Ponista

Ratsastin Herra Ponin tuossa keskiviikkona ja Harria moikkaamassa ollut kaveri ehti räpsiä muutaman kuvan myös pienemmästä kaviokkaasta ennen kuin joutui poistumaan omiin menoihinsa. Poni oli juuri sitä mitä olin luvannutkin; hurjan vikkelä. Tällä kertaa ruuna ei olisi malttanut taas rauhoittua ollenkaan ja vaikutti nauttivan suunnattomasti täysillä harppomisesta. Viimeisen vartin verran Poni vihdoin tuntui ihan hyvältä ja rauhalliseltakin, mutta tästä ei valitettavasti ole kuvia todisteena.

Poni pääsee treeniin taas viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina. Saa nähdä saankohan ketään kaveriksi kameran kanssa - jos en, niin ponista kuullaan seuraavan kerran kesäkuun puolella, kun palaudun reissusta. Kesäkuussa onkin luvassa taas vaikka mitä kaikkea kivaa! Raporttia Skotlannin hevosteluista, estekisoja, erikoisempaa kuvausprojektia ja hevostapahtumaakin. En oikein malttaisi edes odottaa! :)

2

Pieni poni nuorentaa

Pikkuruinen Poni on joutunut tällä viikolla taas töihin, kun olen puuhaillut sen kanssa kolmena päivänä. Poni liikkuu aina muina päivinä maastakäsin, joten voin onnekseni keskittyä ponin ratsastamiseen niinä päivinä, kun minulle jää Harrilta ylimääräistä aikaa. Päivittäin kahdelle hevoselle aikani ei riittäisi mitenkään, eikä Ponia kohtaan olisi reilua vaatia edistymistä ja rauhoittumista ratsailla, jos se liikkuisi vain muutamana päivänä viikossa kanssani. Nyt tilanne on niin minun kuin herra Poninkin kannalta oikein hyvä!

Minä en oikeastaan tiedä Ponista tai sen osaamisesta kovinkaan paljoa. Sitä on pitkään liikutettu vain maastakäsin, joten olen lähtenyt ruunan kanssa liikkeelle ihan perusjutuista. Päälimmäisinä seikkoina on ollut esillä ongelmat selkäännousussa ja hirmuinen vauhti ratsastettaessa. Molemmissa syynä voi olla vain rutiinin puute ja oletankin, että se on ainakin osana syitä. Askel askeleelta mennään joka ratsastuskerralla eteenpäin.

Jo viimeisen viikon aikana ollaan edetty selkäännousun suhteen harppauksin eteenpäin. Alkuviikosta selkäännousussa saattoi kestää 10-15 minuuttia, kun en saanut ketään auttamaan pitämällä Ponista kiinni. Ruuna hyöri, pyöri, väisti ja peruutti ja mieluusti vielä singahti eteenpäin samassa kun sain jalkani heilautettua satulan toiselle puolelle. Joka kerta olen pyrkinyt rauhoittamaan tilanteen ja siedättämään ponia siihen, että ratsastaja hengailee ponin kyljen kohdalla ja nostaa jalan jalustimeen kun herra malttaa seisoa paikoillaan. Työ on tuottanut tulosta ja tänään pääsin jo nousemaan selkään minuutin pyörimisen jälkeen. Kaiken lisäksi Poni seisoi paikoillaan ja odotti käskyäni siirtyä käyntiin!

Eilen ratsastin ponin kentällä, kun Emma tuli ihastelemaan suloista vauhtihirmua ja kuvaamaan meidän menoa. Herra Ponilla oli astetta kiireisempi päivä, eikä ruuna olisi oikein malttanut keskittyä työntekoon ja rauhoittua. Joitain kivoja pätkiä saatiin kuitenkin ja laukka erityisesti oli hallitumpaa kuin vielä viikko sitten.

Tuntuu hassulta iloita todella pienistäkin edistymisistä, kun esimerkiksi Harrin kanssa niin monet asiat ovat aivan itsestäänselvyyksiä. Ponin kanssa olen ilahtunut siitä, että olen päässyt ratsastamaan ravia koko kentän laajuudella, enkä enää pelkästään pääty-ympyrällä. Huima edistys laukassa on ollut mahdollisuus laukata suoralla uralla ilman, että poni singahtaa kuuhun raketin lailla! Harvan hevosen kanssa olen ollut myöskään yhtä tyytyväinen, kun hevonen on malttanut loppukäyntien aikana oikeasti kävellä löysällä ohjastuntumalla.

Ponin kanssa työskentely on ollut hurjan opettavaista ja olenkin nauttinut tästä omasta pikku projektistani. Joku aikaisempaan Poni-postaukseen kommentoikin, että taitoni menevät "hukkaan" kun ratsastelen poneja. Ponin kanssa en ole hyötynyt pätkääkään siitä, että osaan ratsastaa piaffia tai sulkutaivutuksia, mutta Poni on opettanut minulle hurjan paljon jo lyhyessä ajassa. Tämän pikkuruisen ruunan kanssa saan opetella ratsastamaan hevosta, joka ei ole valmis. Opin ratkomaan ongelmia, joihin en ikinä törmäisi pitkälle koulutetun Harrin kanssa.

PS. En kestä näitä kuvia, näytän aivan 12-vuotiaalta ponitytöltä! Miten pieni poni saakin minut näyttämään niin paljon nuoremmalta? :D

10

Poni nimeltä Poni

Minä olen aina ollut poniratsastaja. Kun aloitin ratsastuksen, toivoin kyllä tallin suurimpia hevosia, mutta sain aina pienimmät ponit, koska olin ryhmämme pienin ratsastaja. Myöhemmin en enää edes kiinnostunut hevosista, vaan ratsastin onnesta soikeana poneilla. Isoilla poneilla, pienillä poneilla, paksuilla poneilla, hitailla poneilla, reippaammilla poneilla ja kaikilla siltä väliltä. Ponit vain ovat aina olleet se minun juttu - sopivan kokoisia ja luonteeltaan usein ihanan ponimaisia. Toki niitä ponimaisia hevosiakin löytyy, mutta vikuroiva tai pukitteleva PV ei kuulosta enää yhtään niin söpöltä kuin oikea PONI.

Harmittiko, kun alunperin liityit lukijaksi Essin Poniblogiin ja yhtäkkiä blogin päätähti-poni katosi ja tilalle tuli hevosia? Koitko turhautumista ja ristiriitaisia tunteita siitä, jatkaako blogin lukemista vai ei? Vietitkö unettomia öitä? Ei hätää! Vastaus ongelmiisi on PONI! Aksu saa jatkossa tukea ponipostauksiin kaikkien aikojen ponilta, newforest ruuna Ponilta!

Nyt olen onnekseni saanut ratsastettavakseni huikean hurmaavan poniherran, Ponin. Poni muutti vähän aikaa sitten Harrin kotitallille ja pian sitä tarjottiinkin minulle ratsastettavaksi. Ihanaa olla kerrankin pieni ihminen! Poni on ollut viime kuukaudet kevyellä käytöllä, eikä sitä ole ratsastettu vähään aikaan. Olenkin saanut aloitella ruunan kanssa ratsuhommia pikkuhiljaa samalla tutustuen tähän kaveriin, joka on paljastunut ratsastaessa ihan hurjan vikkeläksi. Miten noin pieni poni voikin päästä niin lujaa!

Olen ehtinyt käydä Ponin selässä nyt nelisen kertaa ja jatkossa tarkoitus olisi toistaiseksi ratsastaa ponia aina silloin kun ehdin. Olen kyllä aivan ihastunut tähän pieneen herrasmieheen! Kuten jo totesinkin, hän on hirmu vikkelä, mutta kuitenkin kiltti ja fiksu. Jo viikon aikana Poni on mennyt paljon eteenpäin ratsastettavuuden suhteen, joten uskon sen vielä rauhoittuvan paljon. Tästä tulee kyllä vielä helmi. :)

Moona räpsi meistä kuvia perjantaina, kun ratsastin Ponilla kolmatta kertaa ja ensimmäistä kertaa ulkokentällä. On se kyllä syötävän söpö, eikö vain?!

10